Riidat entisestä elämästä/siitä puhumattomuudesta

Onko mies ny sit tavannu tätä exäänsä teidän seurusteluaikananne? Sekä oletteko jo avoliitossa kuinka kauan?

"Riidat alkavat siitä,koska minä tiedän poikaystävän entisestä elämästä mutta hän ei tiedä minun tietoisuudestani."
Siis sä aloitat kaikki teidän riidat ja kuvittelet, ettei sun ukkos ole tietonen sun tietomäärästäs sen exän suhteen...??!??
No, saahan sen pienen elämänsä sekasin kyllä vähemmälläkin yrittämisellä, mutta kukin tyylillään.

Miten kaverin entinen elämä kuuluu sulle mitenkään?

Siksi että entisestä elämästä valehdellaan nykysuhteessa,voisi sanoa edes jotakin mutta ei ainakaan valehdella.
Mies on laittanut anteeksipyyntöviestin ja jotain "toivottavasti löydät jonkun joka sopii sulle kun mä en siihen pystynyt" ym.
Ja alkuvaiheessa on pyysi entistään käymään yhdessä kaupungilla ennen kuin minä tulin junalla samalle paikkakunnalle. Hän sanoi että näki sattumalta,vaikka oikeasti itse pyysi.

Jos entiset asiat eivät vaikuttaisi meidän suhteeseemme niin ei olisi väliä,mutta kun se valehtelu vaikuttaa niin siksi ärsyttää. Ja miehen kavereiden puheista ja julkistetusta tiedosta oon saanu nämä..miks ihmiset laittaisivat valheita julkisesti näkyville.

Ja kyllä mulla on ahdistava olla,epävarma ja ajatukset vaa pyörii päässä...raskas mieli.

se on ihan totta,ei sais valehdella.siitä ahdistuu ja tulee epävarma olo,tiedän kokemuksesta.ihmettelen miksei voi sanoa asioita niinku ne on.itse pyrin käyttäytymään niin ettei olisi mitään salattavaa.Itsellä parempi mieli ja hyvä omatunto kun voi olla oma itsensä,eikä tarvitse peljätä että jotain paljastuu jostain muualta tai puhuu sivu suunsa,Jos ensin valehtelee ja seuraavaksi tarina on toinen ei herätä luottamusta.On ikävä olla jos joutuu miettimään sanojaan ja lopulta ei kuitenkaan muista mitä on valehdellut ja toinen muistaa.totuus pysyy aina samana.Menneisyys vaikuttaa paljonkin ja toki toisesta on jotain muutakin hyvä tietää kuin nykyhetki ja mielummin tosiasioita tietty:)

itse aloitettiin tyttöystävän kanssa niin puhtalta pöydälä. kerrottu kaikki vanhat asiat ni ei tuu vastaa vaivaamaan ja pystytään puhumaan ihan rauhallisesti kaikista asioista =) . et su miehelläs o helvetisti salattavaa jos suuttuu tollasesta!

Ja sulla ei ole menneisyyttä!! tai jos on, niin eihän se ole sama asia!!

Neuvoni on että jos nyt vaikka KESKITTYISIT siihen mitä sulla on ja lakkaat märehtimästä menneitä, niin EHKÄ voisit olla joku päivä onnellinen... vaikkain epäilen hyvin suuresti!

Mut se on iha ymmärrettävää, et jos toisella on pitkä suhde takana ja itellä ei, niin se tuo epävarmuutta. Millane se entine kummpani, miks ne eros? Omalta kohdaltani voin sanoo, et mietin välillä et oliko poikaystäväni entinen nätimpi ku minä, älykkäämpi ku minä, laihempi ja lista on loputon. Mulla ei oo aikasempaa suhdetta ja oon miettiny et ehkä ois pitäny olla, niin oltas "samalla lähtötasolla". (Tai siis, et en ottas sitä entistä niin raskaasti!) Mut en mä näitä asioita ala ite kysymään, koska ei ne sinänsä kuulu mulle, enkä välttämättä halua ees tietää lopulta.

Ehkä tää menee ajan kanssa ohi? Ärsyttää vaa se poikaystävän entinen iha sairaasti vaikka jossai facebookissa. Siis jottai tykkäilyjä ja kommentointejahan ne vaan on. Mut tiiän kyllä, et ne on tavannukki välillä ja onha niillä syytäki tavata mut haluisin tietää siitä poikaystävältä. Se entinenki kyllä seurustelee ja luotan siis poikaystävääni 100 %, et ei siinä oo mitää kummempaa tapahtumassa! Mut ku ite on vaan epävarma ja jostai syystä koko exäjuttu vaa painaa mieltä.

Mut positiivista on ku välillä on saanu kuulla, miten yllättäen eroaa entisestä, sillee hyvällä tavalla!! :')

Mulle tuli vaikutelma, ettei mies ehkä itsekään ole ihan sinut kaiken tapahtuneen kanssa, ja tavallaan hän on oikeassa, kun sanoo, ettei asia kuulu sulle.

Mulla on hiukan samantyyppinen kokemus, ja nimen omaan tuo valehtelu ja salailu ärsytti eniten. Ymmärrän, ettei kaikkia asioita ja ajatuksia tarvitse jakaa - silti se loukkasi. Mun oli vaikea hyväksyä se, että oli asioita, joista hän ei halunnut puhua kanssani. Tuntui kuin olisi raotettu ovea ja sitten lyöty se nenän edestä kiinni. Tuntui, että mut on hylätty. Mieheni toisteli, että mun pitäisi luottaa häneen, vaikka mulla oli tunne, että hän itse ei luota muhun, kun ei pysty kertomaan totuutta. Ja mies taas sanoi salailevansa siksi, kun reagoin niin voimakkaasti. Suojellakseen mua.

Loppujen lopuksi, kuukausien kuluessa, aloin ymmärtää, että ajan itseäni ja miestäni entistä pahemmin nurkkaan, jos painostan. Jos mieheni ei halua puhua asiasta, hän tekee kaikkensa vältelläkseen aihetta, jopa valehtelee. Tavallaan itse ajan hänet siihen. Jos jatkan asian vatvomista ja annan kaikenlaisten ajatusten tulla mieleeni, ajan itseäni syvemmälle ahdistukseen.

Tajusin, että kaikkien riitojen jälkeen mikään ei ollut muuttunut parempaan suuntaan. Tunnustin miehelleni rehellisesti, että pelkään, ettei hän tajua, mitä meillä on menetettävänä. Sanoin, että jos hän ei voi puhua totta, olkoon sitten sivuamatta aihetta kokonaan.

Mä pesin käteni. En voi vaikuttaa muuhun kuin omaan käytökseeni. Jos hän haluaa pettää, hän pettää. Mutta jos koko ajan epäilen häntä siitä, nostan esiin hänelle vaikeita asioita, haastan riitaa, vittuilen ja vihjailen, millaisen ihmisen teen itsestäni hänen silmissään? Olenko luotettava, ihana, rakastettava, helposti lähestyttävä, niin hyvinä kuin pahoina päivinä? Sellainen, jollainen haluan olla?

Aloin antaa tilaa. Aloin olla ystävällinen ja esim. halailla silloinkin ja etenkin silloin, kun tuntui, että vihaan tuota miestä. Mies ei ole edelleenkään paljon puhunut, mutta en välitä siitä. En tiedä, voiko keneenkään luottaa 100%, mutta olen päättänyt, että pidän huolen itsestäni enkä murehdi ennen kuin siihen oikeasti tulee aihetta. Mä olen onnellisempi, mieheni on onnellisempi.

Sinulle "mä vaan", olen itse samanlaisessa tilanteessa jossa syyttelen miestäni pettämisestä, koska tiedän hänen pettäneen. Mutta meillä on isompi riita tuosta että hänestä on normaalia pitää vielä yhteyttä tuohon ex:sä. Meille tulee aina kova riita varsinkin kun mieheni juo. Sitten hän syyllistää minua, kun yhtenä syksynä olin naispuolisen ystäväni kanssa hänen miespuolisen ystävän luona iltaa istumassa (kyseiset henkilöt ovat vaan ystäviä) ja mieheni tekin minusta pettäjän.Kyseistä miestä en tunne, jonka luona olin ja nyt yli puol vuotta jälkeenpäin olisi tosi noloa alkaa kyselemään kyseisen ihmisen puh.numeroa jotta saisin mustasukkaisen puolison hijaiseksi. Naisystävääni mies ei usko.
ja minunko tarvii hyväksyä mieheni yhteydenpidon entiseen naisystävään..?
Itselläni on moraali sen verran korkealla ettei minun tarvi tehdä kenellekkään sellaista loukkausta että pitäisin yhteyttä entisiin miehiin tai pettäisin.

Paha. Jos mies valehtelee menneisyydestään, voit olla varma että hän valehtelee myös nykyisessä ja tulevassa, ja aina kun joku oma moka tms pitää salata sinulta. Valehtelutaipumus istuu tiukassa sellaisessa ihmisessä, joka aikuisena sitä käyttää, se on lapsena opittu tapa josta ei olla päästy irti, aikuisena irtipääsy on lähes mahdoton ilman ammattiapua,sillä valeehtelijan ihmisen mieli on jäänyt vähän lapsen tasolle, eikä se korjaannu enää. Eikä miehesi edes tunnusta ongelmaansa, ei edes halua päästä siitä irti,kun antaa itselleen luvan valehdella omalle tyttöystävälleen, joten ongelma ei tule ratkeamaan, se pahenee ja valheet muuttuvat vuosien saatossa yhä härkimmiksi. Ette tule olemaan lopun elämän pari, en usko. Kandee avata silmät ja katsoa, haluatko todella valehtelevan miehen vaimoksi.