olen elänyt avoliitossa toistakymmentä vuotta. Seksielämämme ei ole koskaan toiminut. Olemme liian erilaisia saadaksemme sitä toimimaan. Avopuolisoni on estynyt ja ujo kun minä taas jopa yliseksuaalinen. Olemme toteuttaneet seksuaalisuutta mieheni ehdoilla, eli pimeässä peiton alla ilman esileikkiä. Tästä syystä menetin kykyni kiihottua jo vuosia sitten. Seksi on ollut minulle siitä syystä kivuliasta. Puuttuvan erotiikan ja läheisyyden vuoksi myös tunteet ovat kuolleet täysin. Olemme pysyneet yhdessä käytännön syiden vuoksi ja koska molemmat arvostamme toisiamme ja suhteemme on jo pitkään ollut kaverisuhde. Vuosien ajan olen suunnitellut eroamista mutta se on pelottanut minua. Eniten minua pelottaa tyhjän päälle heittäytyminen. Entä jos jäänkin ihan yksin? Entä jos rahani eivät riitä yksin elämiseen? Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen enemmän minua pelottaa että kohta huomaan olevani vanha ja edelleen tyytymätön elämääni.
Vuosi sitten tapahtui jotain mitä en osannut odottaa. Tapasin töissä miehen ja jo ensinäkemällä tiesin löytäneeni Sen Oikean. En tiennyt edes etsiväni, mutta tiesin kyllä löytäneeni kun hänet näin. Päätin kuitenkin työntää tunteeni syrjään. Kyllähän ihmiset ihastuvat, mutta jos päätän olla reagoimatta, tunne katoaa. Olenhan kuitenkin parisuhteessa. Välttelin miestä parhaani mukaan toivoen tunteen unohtuvan, mutta kuukaudet kuluivat eikä tunne kadonnut eikä edes vähentynyt.
Lopulta myönsin itselleni rehellisesti että olen silmittömän ihastunut enkä voi elää selvittämättä onko suhteella todella pohjaa. Kerroin miehelle tunteeni. Alkujärkytyksen ja yllätyksen jälkeen mies lämpeni asialle ja tunteista tuli molemmin puolisia. Olemme tärkeissä asioissa samanlaisia ja palaset kolahtelivat paikalleen ja tunne siitä että tämä on oikein, vain vahvistui.
Tämä mies, kutsun häntä tässä nimellä Ville, teki selväksi ettei suostu kolmanneksi pyöräksi. Hän ei halua altistaa itseään sydänsuruille jos jäisinkin avopuolisoni luo. Pidimme kuitenkin tiiviisti yhteyttä. Suhteemme oli platoninen mutta seksuaalinen vetovoima oli vahva. Välejämme kiristi minun jahkailuni oman eroamiseni suhteen. Yhden riidan päätteeksi Ville ilmoitti haluavansa laittaa suhteemme tauolle kunnes eroni varmistuu.
Viikon eron jälkeen otin yhteyttä Villeen koska kaipasin häntä valtavasti. Pyysin häntä käymään ja silloin harrastimme ensimmäisen kerran seksiä. Se oli täydellistä, parempaa kuin olisin voinut edes toivoa. Tapailimme salaa kaikilta ja tunteemme vain vahvistuivat. Muutaman kuukauden jälkeen riitelimme taas minun eroamisestani ja Ville sanoi taas haluavansa ollä erossa kunnes olen vapaa. Riita karkasi käsistä ja puolin ja toisin tuli sanottua harkitsemattomia asioita. Itkin ja sanoin etten kestä ajatusta että menettäisin hänet. Sanoin ettei millään ole mitään väliä jos minulla ei ole häntä, mitä minä sitten teen. Joudunko hakemaan hellyyttä ja lohtua jostain muualta. Mistä minä sitä hakisin kysyi Ville. Sopersin itkustani lannistuneena, että kai niitä miehiä maailmassa on.
Tästä riidasta on nyt kuukausi, emmekä saa sitä selvitettyä millään. Välillä puhumme ja asia tuntuu olevan kunnossa mutta sitten Villen huono itsetunto ottaa taas vallan ja häntä a
Vuosi sitten tapahtui jotain mitä en osannut odottaa. Tapasin töissä miehen ja jo ensinäkemällä tiesin löytäneeni Sen Oikean. En tiennyt edes etsiväni, mutta tiesin kyllä löytäneeni kun hänet näin. Päätin kuitenkin työntää tunteeni syrjään. Kyllähän ihmiset ihastuvat, mutta jos päätän olla reagoimatta, tunne katoaa. Olenhan kuitenkin parisuhteessa. Välttelin miestä parhaani mukaan toivoen tunteen unohtuvan, mutta kuukaudet kuluivat eikä tunne kadonnut eikä edes vähentynyt.
Lopulta myönsin itselleni rehellisesti että olen silmittömän ihastunut enkä voi elää selvittämättä onko suhteella todella pohjaa. Kerroin miehelle tunteeni. Alkujärkytyksen ja yllätyksen jälkeen mies lämpeni asialle ja tunteista tuli molemmin puolisia. Olemme tärkeissä asioissa samanlaisia ja palaset kolahtelivat paikalleen ja tunne siitä että tämä on oikein, vain vahvistui.
Tämä mies, kutsun häntä tässä nimellä Ville, teki selväksi ettei suostu kolmanneksi pyöräksi. Hän ei halua altistaa itseään sydänsuruille jos jäisinkin avopuolisoni luo. Pidimme kuitenkin tiiviisti yhteyttä. Suhteemme oli platoninen mutta seksuaalinen vetovoima oli vahva. Välejämme kiristi minun jahkailuni oman eroamiseni suhteen. Yhden riidan päätteeksi Ville ilmoitti haluavansa laittaa suhteemme tauolle kunnes eroni varmistuu.
Viikon eron jälkeen otin yhteyttä Villeen koska kaipasin häntä valtavasti. Pyysin häntä käymään ja silloin harrastimme ensimmäisen kerran seksiä. Se oli täydellistä, parempaa kuin olisin voinut edes toivoa. Tapailimme salaa kaikilta ja tunteemme vain vahvistuivat. Muutaman kuukauden jälkeen riitelimme taas minun eroamisestani ja Ville sanoi taas haluavansa ollä erossa kunnes olen vapaa. Riita karkasi käsistä ja puolin ja toisin tuli sanottua harkitsemattomia asioita. Itkin ja sanoin etten kestä ajatusta että menettäisin hänet. Sanoin ettei millään ole mitään väliä jos minulla ei ole häntä, mitä minä sitten teen. Joudunko hakemaan hellyyttä ja lohtua jostain muualta. Mistä minä sitä hakisin kysyi Ville. Sopersin itkustani lannistuneena, että kai niitä miehiä maailmassa on.
Tästä riidasta on nyt kuukausi, emmekä saa sitä selvitettyä millään. Välillä puhumme ja asia tuntuu olevan kunnossa mutta sitten Villen huono itsetunto ottaa taas vallan ja häntä a
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkuu... Häntä alkaa pelottaa ettei hän riitä minulle vaan etsin toisen miehen. Yritän selittää tarkoittaneeni tyhmillä sanoillani worst case scenariota. En halua hellyyttä mistään muualta enkä ketään toista miestä, vaan nimenomaan EN halua etsiä hellyyttä enkä miehiä. Haluan Villen! Viimeksi kun riitelimme Ville totesi meidän tarvitsevan puolueettoman mielipiteen. Siksi kirjoitin tarinamme tänne. Jos joku lukisi tämän ja kertoisi objektiivisen mielipiteensä. Paljastinko sanoillani todellisen luonteeni, olenko petollinen nainen joka vääjäämättä pettää ennemmin tai myöhemmin? Vai onko minussa potentiaalia uskolliseksi kumppaniksi ja Villen tulkinta sanoistani oli väärinymmärrys? Mariia
Jospa yrittäisit ensin erota ja sitten vasta miettisit muita juttuja. Vaan se taitaa olla aivan liikaa vaadittu.
kiitos kommentistasi! Olet oikeassa ja tajusin asian olevan juuri niin. Yritin vaan ensin mennä perse edellä puuhun. Olen siis eronnut. Tiesin että niin on tehtävä vaikka Ville ei minua huolisikaan.