Uskollisuus ja onni

(Lisätään aloitukseen parisuhteen pituudeksi kaikki yli 8 vuotta kestäneet.)

Kullakin on oikeus ajatella tyylillään, mutta kannattaa myös muistaa se, että ajatukset muuttuvat ennen pitkää käytännöksi, jollei pidä varaansa...

Meillä on lasissa jo 25 vuotta, eikä ole vehdattu koskaan kolmansien osapuolten kanssa, vaikka väliimme on kyllä ollut tunkua. Naurettu sitä usein kahdestaan, miten jossain juhlissa joku bimbo tai pelimies on yrittänyt kaikin keinoin kääntää meidän huomion itseensä kuitenkaan siinä onnistumatta. Ihmetelty sitä, miten pätemisen tarve tekee ihmisistä härskejä ja siten vähän säälittäviäkin.

Me emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä.
Ei ole ollut tarvetta onnistua valloituksissa ja päteä vieraissa sängyissä, koska kotona on niin rentoa ja mukavaa.

Kukin rakentaa oman onnensa itse ja parisuhteen onnen yhdessä puolisonsa kanssa.

Kuule kyllä se on mahdollista ja silti, vaikka suhe ei ole edes hyvä ja tyydyttävä. Liittoa oli takana jo melkein 30 vuotta, kun yritin kokeilla sitä paljon puhuttua pettämistä ja mitä siitä seuraisi, muuttuisiko elämä ja maailma ja mihin suuntaan. Jälkikäteen ajatellen niin surkuhupaisia juttuja, että nyt muistellessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa ja sitten tulee molempia.

Jos sinä et pariudu siitä pelosta, että toinen pettää ja jättää, kun rupsahtaa, niin - hmmm - miten se nyt sanottaisiin nätisti: uskollisuus ja onni pitää olla sinussa, keneltäkään toiselta et sellaisia uhrauksia voi vaatia. Sinä et omista yhtäkään maailman ihmistä itsesi lisäksi, joten kenenkään ei tarvistse uskollisuusvalaa sulle tehdä. Se on sulaa hulluutta ja pettäminen on pahaa vain niille, jotka eivät oikeista pahoista tiedä mitään.

Ota lyhyt ja onnellinen suhe ja opettele elämää, ettet kuulosta noin simppeliltä ainakaan enää sitten, kun ikää kertyy.

Itse olen nykyisen naiseni kanssa ollut vuodesta 1989 ja ei ole tarvinnut vieraissa käydä vaikka tilaisuuksia olisi ollut mutta kun ei ole tarvetta ja seksiä on ihna riittävästi eli 2-5 kertaa viikossa.

Liittoa on takana 42 vuotta ja edlelenkin jonkinlaista potkua löytyy.
Elämäni on pääosin ollut ihan hyvää elämää, mutta aina silloin tällöin meilläkin niitä mörköpäiviä on, tarkasti ajatellen nämä syyt eivät monestikaan johdu suhteestamme vaan jonkun ulkopuolisen asian vaikuttumesta.
Ihan yksinkertainen asia voi saada toisen vihoittelemaan toiselle, etääntymään ja olemaan puhumataon. Onneksi tilanteet ovat menneet ohi varsin pian, yksi sellainen oli puolisoni äidin syöpäsairaus ja kuolema, hän oli ihan muissa maailmoissa kuin täällä perheensä luona.
Sitten erään sukulaiseni hääjuhla, sukulaiseni eivät huomioineet perhettämme millään tavalla, eivät tulleet juttelemaan edes minun knassani, joten kotona sitten alkoi mökötys, onneksi meni ohi, sillä mitä olisin voinut tehdä. Sukuni on todella töykeäkäytöksistä, olen kuitenkin itse pyrkinyt olemaan mukana jo ihan suvun nuorten vuoksi.
Monia muita vastaavia elämtilanteita, joista on sitten aihetta löytynyt mököttämiseen ja joskus jopa aikamoiseen moitteesen.
Olen itse kuitenkin aina yrittänyt nähdä kaiken moiteenkin takaa syyn, miksi minulle vihoittelee ja kun olen huomannut vain muun asian kautta tulleen, olenkin yrittänyt ohittaa asian ilman mitään vastamökötyksiä.

Mieheni ei onneksi ole lajia, joka lähtee kapakkaan murhitaan hukuttamnaan, enemmiin hän lähtee vaikka halkometsään, joten ei ole sitä petturuutta tarvinnut katsella, yksinoloa kuitenkin on pitänyt sietää.
Kaikesta ei kannta loukkaantua, sillä liian usein ulkosiet puiteet ovat syynä etkä suinkaan sinä oma puliso, mutta ketähän muuta sitten mollaisi kuin kaikkein rakkainta ihmsitä, sekin on omanlaistanta rakkautta, kun osaat sen syyn kaiken takaa nähdä oikein.

9 vuotta takana ja uskoisin että vielä monta edessä :) Olin vasta 15v kun aloimme seurustella, että on tässä kaikenmaailman teiniangsteista ja masennuksistakin yhdessä selvitty. Pettämistä ei ole eikä tule. Kop kop kop. Kaikissa ihmisissä on hyvät ja huonot puolensa, molempien tulee osata joustaa sekä luottaa toiseen.

Mie ainakkkii olen uskollinen ja totuudellinen itselleni ja pyrin toimimaan niin, että voisin olla hetkittäin jopa onnellinen. Sillä lailla miusta on kaikista eniten hyötyä ja iloa myös muille.