Olen 20-vuotias nainen ja olen kaukosuhteessa minua vuotta vanhemman miehen kanssa. Minä asun Rovaniemellä ja mies asuu Oulussa, ja olemme olleet yhdessä noin vuoden. Mies on ensimmäinen parisuhteeni ja ainoa, joka on koskaan tuntunut oikealta. Miehellä on ollut muutama kevyt, lyhyt suhde aikaisemmin. Tutustuimme viime talvena yhteisen ystävän kautta ja juttumme luisti heti alusta asti kuin unelma. Aloimme seurustella ja näimme toisiamme aina vain kuin mahdollista. Rakastuin ensimmäistä kertaa. Tulen loistavasti juttuun hänen perheensä kanssa ja samoin hän minun.
Näkemisemme ovat tätä nykyä harventuneet, näemme enää vain kerran kuukaudessa tai harvemmin, työn ja opiskelukiireiden takia. Olemme alkaneet vieraantumaan toisistamme. Tiedän, että mies on edelleen kovin rakastunut, mutta minua on alkanut tunteitteni hiipuminen ahdistamaan. Tämä on tosiaan ensimmäinen suhteeni, enkä oikein osaa uskotella itselleni, että saan vielä sen tunteen takaisin, mikä minulla vielä muutama kuukausi sitten oli. Nykyään minusta lähinnä tuntuu kuin olisimme vain ystäviä, jotka viestittävät ja soittelevat silloin tällöin.
Minua ahdistaa ja surettaa niin paljon tämä, koska mies on todella ihana ja oikea unelma. En vain enää tunne sitä samaa, mitä ennen. Mielessäni pyörii vain tunne ja ajatus, että haluaisin erota, mutta pysyä ystävinä, jollaisiksi välimme ovat mielestäni muuttuneet. Mutta tiedän, että jos sanon haluavani erota, miehen sydän särkyisi. En missään nimessä ikimaailmassa haluaisi satuttaa häntä, koska hän on edelleen minulle tärkeä, kuin paras ystäväni. En halua, että hän kuvittelee, ettei ole tarpeeksi hyvä minulle tai että olen kyllästynyt häneen, koska näin ei todellakaan ole. Välimatka ja erossaolo ovat vain hiivuttaneet tunteitani enkä enää osaa tuntea parisuhderakkautta häntä kohtaan. Rakastan häntä kuitenkin vielä niin paljon ystävänä. Mies saattaisi ymmärtää minua ja hyväksyä asian, mutta en millään halua satuttaa häntä.
Kuinka minun tulisi lähestyä asiaa? Haluaisin erota, mutta pitää hänet samalla lähelläni. Olen kuitenkin valmis siihen, ettei hän haluaisi olla enää kanssani tekemisissä, koska se satuttaisi häntä liikaa. Olen itkenyt tämän asian vuoksi jo niin kovasti ja miettinyt, mikä minua vaivaa kun en saa enää niitä tunteita takaisin. Olisi epäreilua meitä molempia kohtaan, jos jatkaisin vielä suhteessa olemista vain hänen vuokseen. Tuntuu kuin johdattelisin häntä, koska tiedän, että ero on lopulta väistämätön.
Miten voin sanoa asian mahdollisimman pehmeästi? Kuinka erota ensimmäisestä parisuhteesta? Mies on sanonut, että näistä asioista pitää puhua, ja muutama viikko sitten keskustelimme tästä asiasta ja vielä silloin sanoin, että haluan jatkaa, sillä tuntui kuin saattaisin päästä ahdistuksen ja eron tunteista vielä eroon. Hän sanoi, että suhde jatkuu niin kauan kuin minä "siedän" häntä. Minua satutti sana "sietää". Hän ei saisi ajatella tuollaisia, noin alhaisesti itsestään, mutta koska hänen aikaisemmat suhteenpoikaset ovat kaatuneet tytön kyllästymiseen, hänelle on iskostunut ajatus, että ero meidänkin kohdallamme kohtuisi kyllästymisestä. Mutta ei se sitä ole. Nyt jokin on kuitenkin muuttunut ajatuksissani ja tiedän, että loppu häämöttää. Osaatteko neuvoa, miten voisin asiaa lähestyä? Kannattaako minun ehdottaa hyvien välien säilyttämistä vai päästää hänestä irti, että asiat tapahtuisivat mahdollisimman kivuttomasti meille molemmille? Tämä sattuu jo nyt niin paljon.
Näkemisemme ovat tätä nykyä harventuneet, näemme enää vain kerran kuukaudessa tai harvemmin, työn ja opiskelukiireiden takia. Olemme alkaneet vieraantumaan toisistamme. Tiedän, että mies on edelleen kovin rakastunut, mutta minua on alkanut tunteitteni hiipuminen ahdistamaan. Tämä on tosiaan ensimmäinen suhteeni, enkä oikein osaa uskotella itselleni, että saan vielä sen tunteen takaisin, mikä minulla vielä muutama kuukausi sitten oli. Nykyään minusta lähinnä tuntuu kuin olisimme vain ystäviä, jotka viestittävät ja soittelevat silloin tällöin.
Minua ahdistaa ja surettaa niin paljon tämä, koska mies on todella ihana ja oikea unelma. En vain enää tunne sitä samaa, mitä ennen. Mielessäni pyörii vain tunne ja ajatus, että haluaisin erota, mutta pysyä ystävinä, jollaisiksi välimme ovat mielestäni muuttuneet. Mutta tiedän, että jos sanon haluavani erota, miehen sydän särkyisi. En missään nimessä ikimaailmassa haluaisi satuttaa häntä, koska hän on edelleen minulle tärkeä, kuin paras ystäväni. En halua, että hän kuvittelee, ettei ole tarpeeksi hyvä minulle tai että olen kyllästynyt häneen, koska näin ei todellakaan ole. Välimatka ja erossaolo ovat vain hiivuttaneet tunteitani enkä enää osaa tuntea parisuhderakkautta häntä kohtaan. Rakastan häntä kuitenkin vielä niin paljon ystävänä. Mies saattaisi ymmärtää minua ja hyväksyä asian, mutta en millään halua satuttaa häntä.
Kuinka minun tulisi lähestyä asiaa? Haluaisin erota, mutta pitää hänet samalla lähelläni. Olen kuitenkin valmis siihen, ettei hän haluaisi olla enää kanssani tekemisissä, koska se satuttaisi häntä liikaa. Olen itkenyt tämän asian vuoksi jo niin kovasti ja miettinyt, mikä minua vaivaa kun en saa enää niitä tunteita takaisin. Olisi epäreilua meitä molempia kohtaan, jos jatkaisin vielä suhteessa olemista vain hänen vuokseen. Tuntuu kuin johdattelisin häntä, koska tiedän, että ero on lopulta väistämätön.
Miten voin sanoa asian mahdollisimman pehmeästi? Kuinka erota ensimmäisestä parisuhteesta? Mies on sanonut, että näistä asioista pitää puhua, ja muutama viikko sitten keskustelimme tästä asiasta ja vielä silloin sanoin, että haluan jatkaa, sillä tuntui kuin saattaisin päästä ahdistuksen ja eron tunteista vielä eroon. Hän sanoi, että suhde jatkuu niin kauan kuin minä "siedän" häntä. Minua satutti sana "sietää". Hän ei saisi ajatella tuollaisia, noin alhaisesti itsestään, mutta koska hänen aikaisemmat suhteenpoikaset ovat kaatuneet tytön kyllästymiseen, hänelle on iskostunut ajatus, että ero meidänkin kohdallamme kohtuisi kyllästymisestä. Mutta ei se sitä ole. Nyt jokin on kuitenkin muuttunut ajatuksissani ja tiedän, että loppu häämöttää. Osaatteko neuvoa, miten voisin asiaa lähestyä? Kannattaako minun ehdottaa hyvien välien säilyttämistä vai päästää hänestä irti, että asiat tapahtuisivat mahdollisimman kivuttomasti meille molemmille? Tämä sattuu jo nyt niin paljon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kuinka minun tulisi lähestyä asiaa?"
kopioi vaikka tämä teksti ja lähetä hänelle
"Haluaisin erota, mutta pitää hänet samalla lähelläni."
ei tule toimimaan, joko eroatte tai olette yhdessä, mutta välimuotoja ei ole.
"Kannattaako minun ehdottaa hyvien välien säilyttämistä vai päästää hänestä irti, että asiat tapahtuisivat mahdollisimman kivuttomasti meille molemmille?"
kivuttomia eroja ei ole. et voi leikkiä toisen tunteilla ja pitää häntä mitenkään "varalla" jos haluatkin muuttaa mielensä. kaikista kivuttominta on vain lopettaa suhde toimimattomana ja olla pitämättä yhteyttä tämän jälkeen.
puhua kannattaa kuitenkin asiat selväksi, ettei kenellekkään jää mitään hampaankoloon. eihän tuollainen ole oikea parisuhde että nähdään silloin tällöin ja aika harvoin kaukosuhteet toimivat kovinkaan pitkään jos ei asuta samassa kaupungissa eikä aiotakkaan muuttaa samaan kaupunkiin.