Olen 22- vuotias nuori nainen, pituutta 159,8 cm ja painoa löytyy vaihtelevasti 55-56 kg. Saattaa päivän aikana heitellä melkoisesti ja nyt on meinannut itku tulla kun vaaka on hypännyt iltaisin jopa 57 kg ... :/ Ei siitä kauaa ole kun aamupaino oli 54 kg, nyt se on 56 kg. Vaatekokoni on yläosissa xs, farkutkin ostan saman kokoisena. Tosin joskus harvoin joutuu ostamaan S kokoisena riippuen kuinka tiukkoja farkkuja ovat ja malli. Muut housut on poikkeuksetta xs.
Katselin kaikenlaisia keskusteluja n. 160 cm naisen ihannepainosta ja sanottiin jopa että 50 kg olisi ihanne. Itse painoin yläasteella 52 kiloa ja terveydenhoitaja vihjaili syömishäiriöstä, sama myöhemminkin. 53-54 kiloisena joku kysyi, että vedänkö joka aamu jonkun maratoonin kun pysyn niin laihana.
Myönnän olevani oikea vaakavahti, mutta pelkään kuollakseni lihomista. Olen turtunut siihen, että on hyvä aineenvaihdunta ja on voinut herkutella milloin lystää, mutta nyt olen herännyt siihen, että se ei ole ikuista. Olen myös koukussa (!!!) makeaan ja suolaisiin herkkuihin. Huomaan syöväni kotona aina jotain, tajusin sen olevan joku stressin lievitys keino. :/ Makea tuottaa jotain älytöntä mielihyvää. Viikonloppuja saatan odottaa vain siksi että voi maata sohvalla ja herkutella. Yksi päivä jopa itkin, että mitä jos joudun jättämään herkut kokonaan. Kamalaa. :'o
Mitään liikuntaa en periaatteessa harrasta, tykkään hyötyliikunnasta (kävely, pyöräily yms). Tiedän että sitäkin pitäisi harrastaa mutta olen aina vihannut liikuntaa.
Syöminenkään ei ole parhaimmasta päästä. Vedän kyllä joka aamu kaurapuuroa, mutta nyt ei ole jaksanut joka päivä. Olen vetänyt lähiaikoina luonnonjogurttia, viinirypäleitä ja myslejä sekaisin. Ruokana on töissä perus kotiruokaa ja välipalat jotain leivän ja jogurtin tapaista. Illalla kotona en jaksa syödä enää ruokaruokaa, vaan saatan syödä taas sitä luonnonjogurtti sekoitusta. Ei varmaan kuulosta hirveän hyvältä. :)
Olisko jollain vinkkejä ennen kuin olen 80 kiloinen ja itsetuhoinen. Koska tuostahan se lähtee ... Paino noussut kuitenkin hiipien ylöspäin. Olen kyllä suht tyytyväinen peilikuvaan, ainoastaan vatsanseutu häiritsee. Aamulla vatsa on aikalailla litteä, mutta heti kun syön mitä vaan , niin vatsa turpoaa ja näytän siltä kuin olisin raskaana. :) Tosin olen aina mielestäni ollut "läski", olin sitten 52 kiloinen tai se mitä nykyään olen. En näe itseäni niin kuin muut. Siksi jotenkin pelkäänkin, jos lihon yhtäkkiä kamalasti huomaamattani.Odotan sitä päivää kun joku päivittelee miten lihava olen ...
Katselin kaikenlaisia keskusteluja n. 160 cm naisen ihannepainosta ja sanottiin jopa että 50 kg olisi ihanne. Itse painoin yläasteella 52 kiloa ja terveydenhoitaja vihjaili syömishäiriöstä, sama myöhemminkin. 53-54 kiloisena joku kysyi, että vedänkö joka aamu jonkun maratoonin kun pysyn niin laihana.
Myönnän olevani oikea vaakavahti, mutta pelkään kuollakseni lihomista. Olen turtunut siihen, että on hyvä aineenvaihdunta ja on voinut herkutella milloin lystää, mutta nyt olen herännyt siihen, että se ei ole ikuista. Olen myös koukussa (!!!) makeaan ja suolaisiin herkkuihin. Huomaan syöväni kotona aina jotain, tajusin sen olevan joku stressin lievitys keino. :/ Makea tuottaa jotain älytöntä mielihyvää. Viikonloppuja saatan odottaa vain siksi että voi maata sohvalla ja herkutella. Yksi päivä jopa itkin, että mitä jos joudun jättämään herkut kokonaan. Kamalaa. :'o
Mitään liikuntaa en periaatteessa harrasta, tykkään hyötyliikunnasta (kävely, pyöräily yms). Tiedän että sitäkin pitäisi harrastaa mutta olen aina vihannut liikuntaa.
Syöminenkään ei ole parhaimmasta päästä. Vedän kyllä joka aamu kaurapuuroa, mutta nyt ei ole jaksanut joka päivä. Olen vetänyt lähiaikoina luonnonjogurttia, viinirypäleitä ja myslejä sekaisin. Ruokana on töissä perus kotiruokaa ja välipalat jotain leivän ja jogurtin tapaista. Illalla kotona en jaksa syödä enää ruokaruokaa, vaan saatan syödä taas sitä luonnonjogurtti sekoitusta. Ei varmaan kuulosta hirveän hyvältä. :)
Olisko jollain vinkkejä ennen kuin olen 80 kiloinen ja itsetuhoinen. Koska tuostahan se lähtee ... Paino noussut kuitenkin hiipien ylöspäin. Olen kyllä suht tyytyväinen peilikuvaan, ainoastaan vatsanseutu häiritsee. Aamulla vatsa on aikalailla litteä, mutta heti kun syön mitä vaan , niin vatsa turpoaa ja näytän siltä kuin olisin raskaana. :) Tosin olen aina mielestäni ollut "läski", olin sitten 52 kiloinen tai se mitä nykyään olen. En näe itseäni niin kuin muut. Siksi jotenkin pelkäänkin, jos lihon yhtäkkiä kamalasti huomaamattani.Odotan sitä päivää kun joku päivittelee miten lihava olen ...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit normaalipainonen vaikka oisit 60kg. Mee hoitoon ku kertta kuollakses pelkäät tollasta...
kirjotusta, kun nauratti jo niin paljon tuo pituuden pillku kahdeksan (!)
No, sanotaan nyt kuitenkin että 160 cm ja 58 kg painava voi olla vaikka minkä NÄKÖINEN, kilot eivät kerro kaikkea. Myös sinä voit olla 58 kiloisena eri näköinen tänä keväänä kuin vaikkapa 35-vuotiaana.
Ruumiinrakenne, (A, Y, O, suorakaide..) lihasten koko ja malli, kehon _koostumus_ ylipäänsä (paljonko painosta on prosentuaalisesti rasvaa, paljonko lihasta) vaikuttaa. Eli onko vaikka timmi, vuosia treenannuti ja leveä yläkropastaan vai ennemmänkin pieni ja siro, naisellisen pehmeäkin.
Olet normaalipainoinen ja terve. Ajattele ihan pieni hetki, jos olisitkin huomenna pyörätuolissa. Tai sinulle tulisi kasvoihin palovamma ja saisit ihonsiirtoja poskeen tikkeineen ja arpineen.
Päässäsi on vikaa, joten valitettavasti ET ole yhtään vähemmän ahdistunut, vaikka painaisit 2,8 tai 5,8 kiloa vähemmän.
Mieti, mikä todella ahdistaa? Mitä et uskalla katsoa ja käsitellä?
Numeroihin on helppo paeta ja keskittyä, ei tarvitse taas hetkeen kohdata sitä todellista ongelmaa.
Voit etsiä ympäristöstäsi saman pituisen naisen, joka myöskin painaa juuri saman verran sinä aamuna kuin sinäkin. Olette siis saman pituisia ja saman painoisia. Silti voitte käyttää ihan eri kokoisia farkkuja, ja sama paita istuu täysin eri tavalla kummankin yllä. On uskomattoman lapsellista tuon ikäiseltä kysellä kilojen määrää, kilot varsinkaan normaalipainon sisällä eivät kerro mitään siitä, minkä näköinen ja varsinkin tuntuinen (timmi/löysä/jotain siltä väliltä) tuo kroppa on. Miten toimintakykyinen, voimakas, elinvoimainen. Normaalipainon sisällä kannattaa syödä terveellisesti ja liikkua monipuolisesti, saat kauniin ja energisen olemuksen, jolla ei todellakaan ole tekemistä yhden tai kahden kilon kanssa. Painoa kannattaa tarkkailla toki muutaman viikon välein, että normaalipainon sisällä mennään. Mutta kun mennään, ja vointi ja ulkonäkö on hyvä, on aivan se ja sama, onko paino 56 vai (kuten sanoit:) "jopa 57". LOL
Ensimmäinen neuvoni on, että lakkaat hyppimästä sillä vaa'alla koko ajan, siitä ei tule muuta kuin stressiä. Olet normaalipainoinen, olisit vielä muutaman kilon isompanakin, joten sinulla ei ole mitään syytä stressata painostasi.
Itse asiassa juuri tuollainen jatkuva syömisten rajoittaminen ja painon tarkkailu saattaakin johtaa päinvastaiseen eli siihen, että syöt liikaa ja alat oikeasti lihoa.
Painosi on todennäköisesti noussut siksi, että olet kehittynyt teinistä aikuiseksi naiseksi. Ei mikä tahansa painonnousu aina missä tahansa tilanteessa ole pahasta, eikä äärimmäisen laihuuden tavoittelu mitenkään suositeltavaa. Unohda kaikki "ihannepaino"-puheet, ei sellaista olekaan. Nykyisin puhutaan terveestä painosta, jonka karkea mittari on painoindeksi eli BMI.
Patrik Borgin ajatuksista voisi olla apua sinulle:
http://patrikborg.blogspot.fi/2012/09/syomishuolista-eroon.html
Kiitos näistä "päässäsi viiraa" kommenteista. :) Kuinka yllättävää, että aina joku viisaampi tulee latelemaan miten asiat pitää oikeasti olla. Miten saisi ajatella ja mitä saisi murehtia.
Tiedän, maailmassa on sotia, voisin olla vaikka pyörätuolissa, voisin olla koditon jne. Mutta tällä hetkellä pieni huolenaiheeni on painon nousu, jokaisella on varmaan omat huolenaiheensa. Ei ole varmaan mikään ihme, että suurinpiirtein jokaisella naisella nykymaailmassa on jonkinlaisia painohuolia. Myös superlaihat luulevat olevansa lihavia. Itse en halua olla mikään mallin laiha, haluan omata rinnat ja vähän lihaa luun päällä että vaatteet näyttää joltain. Olen varmasti juu ihan normaalipainoinen, mutta huoli olikin JOS paino nousee ja miten painonnousua voisi ehkäistä. Ehkä on naurettavat huolet, mutta ulkonäkö on ollut stressi läpi elämän (koulukiusattu koko peruskoulun). Jos stressaan muutenkin vaikkapa kasvoistani, niin en todellakaan jaksaisi siihen päälle sitä, että miettisin jotain liikakiloja. Olen erittäin herkästi stressaava ihminen, haluan myös olla viehättävä että kumppani rakastaisi minua. Juu varmaan rakastaisi 10 kiloa lihavampanakin, mutta kyse onkin nyt siitä mitä itse tunnen. Jos olisin sen 10 kiloa lihavampi, luultavasti olisi mieli maassa ja se taas ei varmaan olisi kovin viehättävää. Olen tottunut aina olemaan hoikka, olisi kiva olla sitä myös tulevaisuudessa. En halua olla missään normaalipainon ja lievästi lihavan rajamailla.
Mistä muuten voi johtua se, että kun aloin käymään kunnolla töissä (8h) päiviä, paino nousi? Erilainen rytmi? Syö enemmän päivän aikana?? Voiko sekin lihottaa, etten syö enää työpäivän jälkeen kunnon ruokaa?
niin ja se pilkku kahdeksan on paljon kun kyse on näin lyhyestä. :) tosin voisihan sen pyöristää 160 cm.
"Voiko sekin lihottaa, etten syö enää työpäivän jälkeen kunnon ruokaa?"
Voi ehdottomasti, varsinkin jos kunnon ruuan sijaan napostelee kaikenlaista tai syö vaikkapa pelkkiä voileipiä. Päivärytmin säännöllistymisen pitäisi päinvastoin auttaa painon tasaamisessa, koska tasainen ateriarytmi on painonhallinnan kannalta kaikkein tärkeimpiä asioita.
Vaa'alla ei kannata ravata jatkuvasti, koska paino vaihtelee vatsan ja suoliston sisällön määrän mukaan. Nestetasapainon vaihtelut voivat muuttaa painoa parikin kiloa yhden vuorokauden aikana, ja naisilla vielä hormonaaliset vaihtelut voivat nostaa painoa. Jokaikinen muutaman sadan gramman lisäys vaa'anlukemassa EI ole lihomista!
Suosittelen todella, että luet tuon linkkaamani Borgin kirjoituksen. Syömisestä stressaaminen lihottaa!