Tilanne on se, että sairastuin viime syksynä vakavasti ja olin ensin kuukauden ajan sairaslomalla, jonka jälkeen pystyin toisen kk verran töissä käymään, ennen kuin jouduin jäämään taas uudelle saikulle. Nyt olen parisen kuukautta ollut sairaana ja tuskin tulen koskaan enää pystymään tähän työhön palaamaan, muuta kevyempää työtä ehkä joskus tulevaisuudessa.
No tämän vuoden alussa työnantaja päätti evätä minulta mahdollisuuden työterveyteen (muuten kuin terveystarkistusten osalta). Muilla työntekijöillä jotka tosin ovat eri sopimuksella on mahdollisuus käydä työterveydessä myös sairastapauksissa (olen ainoa työntekijä firmassa tällä sopimuksella).
No tämä oli siihen asti okei, kunnes selvisi, että nyt minulla ei ole minkäänlaista työterveyttä, ainoa tapa saada sairaslomaa on kävellä terveyskeskuksen päivystykseen, päivystävä lääkäri kuitenkin sanoi, että tämäkään ei pian onnistu, sillä tietyn ajan jälkeen sairaslomaa saa kirjoittaa vain työterveyslääkäri. Omaa lääkäriä minulla ei jostain syystä ole, ennen on ollut, mutta terveyskeskuksesta vain sanottiin, että tällä hetkellä tilanne on se, että päivystävälle vaan.
No eihän tämäkään vielä mitään, mutta tässä on nyt kohta tullut tuo 90 päivän raja vastaan ja nykyään kela vaatii työkykyneuvottelun. Ensinnäkin kun työterveydestä jossa kävin tuossa tammikuun alussa vielä ehdotettiin tätä työnantajalle, työnantaja kieltäytyi työkykyneuvottelusta, jonka jälkeen asia jäi vähän niin kuin sivuun. Nyt en edes tiedä kehen ottaa yhteyttä, kelaan soittaessa sanotaan, että ota yhteys omaan lääkäriin tai omaan työterveyslääkäriin. Siinä vaiheessa kuin sanon, että minulla ei tälläistä ole, sanotaan vain, että ota työnantajaan yhteyttä. Kun otan työnantajaan yhteyttä sanotaan, että ota omaan lääkäriin yhteyttä ja kun selviää ettei sellaista ole, niin ei osata sanoa yhtään mitään ja käsketään soittaa kelalle ja kysyä neuvoa.
Muutenkin tämä sairaus verottaa jo tarpeeksi, en tarvitsisi yhtään tälläistä pompottelua ja epävarmuutta siitä, että saako ensi kuussa vielä ruuan pöytään ja laskut maksettua. Omasta mielestäni ihannetilanne olisi nyt se, että pääsisin tuohon työkykyneuvotteluun, jossa minut todettaisiin työkyvyttömäksi tähän nimenomaiseen työhön (koska sitä todella olen) ja pystyisin tätä kautta alkaa miettimään muita vaihtoehtoja, kuten opiskelua myöhemmin syksyllä tvs. eikä tarvitsisi pelätä kaikenmaailman karensseja tai muuta.
En enää vaan keksi mitä tässä pitäisi tehdä, liittoonkaan en mielellään jaksaisi turhan takia ottaa yhteyttä. Pidin kuitenkin työpaikasta ja pomosta silloin kun olin vielä kykenevä työhön. Nyt vaan tuntuu, että työnantaja lähinnä yrittää savustaa minut irtisanomaan itseni.
No tämän vuoden alussa työnantaja päätti evätä minulta mahdollisuuden työterveyteen (muuten kuin terveystarkistusten osalta). Muilla työntekijöillä jotka tosin ovat eri sopimuksella on mahdollisuus käydä työterveydessä myös sairastapauksissa (olen ainoa työntekijä firmassa tällä sopimuksella).
No tämä oli siihen asti okei, kunnes selvisi, että nyt minulla ei ole minkäänlaista työterveyttä, ainoa tapa saada sairaslomaa on kävellä terveyskeskuksen päivystykseen, päivystävä lääkäri kuitenkin sanoi, että tämäkään ei pian onnistu, sillä tietyn ajan jälkeen sairaslomaa saa kirjoittaa vain työterveyslääkäri. Omaa lääkäriä minulla ei jostain syystä ole, ennen on ollut, mutta terveyskeskuksesta vain sanottiin, että tällä hetkellä tilanne on se, että päivystävälle vaan.
No eihän tämäkään vielä mitään, mutta tässä on nyt kohta tullut tuo 90 päivän raja vastaan ja nykyään kela vaatii työkykyneuvottelun. Ensinnäkin kun työterveydestä jossa kävin tuossa tammikuun alussa vielä ehdotettiin tätä työnantajalle, työnantaja kieltäytyi työkykyneuvottelusta, jonka jälkeen asia jäi vähän niin kuin sivuun. Nyt en edes tiedä kehen ottaa yhteyttä, kelaan soittaessa sanotaan, että ota yhteys omaan lääkäriin tai omaan työterveyslääkäriin. Siinä vaiheessa kuin sanon, että minulla ei tälläistä ole, sanotaan vain, että ota työnantajaan yhteyttä. Kun otan työnantajaan yhteyttä sanotaan, että ota omaan lääkäriin yhteyttä ja kun selviää ettei sellaista ole, niin ei osata sanoa yhtään mitään ja käsketään soittaa kelalle ja kysyä neuvoa.
Muutenkin tämä sairaus verottaa jo tarpeeksi, en tarvitsisi yhtään tälläistä pompottelua ja epävarmuutta siitä, että saako ensi kuussa vielä ruuan pöytään ja laskut maksettua. Omasta mielestäni ihannetilanne olisi nyt se, että pääsisin tuohon työkykyneuvotteluun, jossa minut todettaisiin työkyvyttömäksi tähän nimenomaiseen työhön (koska sitä todella olen) ja pystyisin tätä kautta alkaa miettimään muita vaihtoehtoja, kuten opiskelua myöhemmin syksyllä tvs. eikä tarvitsisi pelätä kaikenmaailman karensseja tai muuta.
En enää vaan keksi mitä tässä pitäisi tehdä, liittoonkaan en mielellään jaksaisi turhan takia ottaa yhteyttä. Pidin kuitenkin työpaikasta ja pomosta silloin kun olin vielä kykenevä työhön. Nyt vaan tuntuu, että työnantaja lähinnä yrittää savustaa minut irtisanomaan itseni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota vain liittoon yhteyttä tai aluehallitovirastoon.
Ei toi mun mielestä kuulosta millään tavalla turhalta yhteydenotolta liittoon, sitä vartenhan sä siihen kuulut ja jäsenmaksua maksat. Mahdollisimman nopeesti vaan liittoon soittoa, niin ne voi neuvoa sua jatkosta. Säästää todennäköisesti sun omiakin voimavaroja.