Paha selittää, lukisitteko ja kommentoisitteko

Ihmiset ovat tunteettomia, vaikeasti lähestyttyviä, kylmiä, välinpitämättömiä ja muutenkin sangen kylmäkiskoisia. Monet pakenevat kovan ulkokuoren taakse ja kovettavat tunteensa. Se mitä et tunne, se ei voi myöskään sinua satuttaa. Itsekin teen näin, enkä edes tiedä miksi. Aitoa lämpöä, välittämistä, hellyyttä ja ystävällisyyttä on vaikea löytää näinä päivinä.

Ihmiset monesti puhuvat siitä kuinka yhteiskunta on tätä nykyä niin raadollinen ja omaa nautintoa korostava. Eniten minua ihmetyttää miten tälläinen tilanne on ylipäätänsä päässyt syntymään? Minkä takia hyvin harva tätä nykyä jaksaa todella välittää muistakin kuin vain itsestään?

Tämä ei suoranaisesti minua kuitenkaan ahdista, sillä olen itsekin osa tuota suurta kylmää massaa. Toisinaan kuitenkin mietin miksi asian "täytyy" olla niin. Tälläisiä ajatuksia kirjoituksesi herätti vuonna 78 syntyneelle...eipä tainnut oma kirjoituksenikaan olla yhtään sen selvempi. Avautumista tahi tajunnanvirtaa, kutsukaa miksi haluatte. :)

Olen usein miettinyt tuollaisia asioita ja myös sitä, että kuinka helpompaa olisi olla tunteeton. Sellaisia ihmisiä joiden kanssa pääsee samalle aaltopituudelle olen kyllä löytänyt, mutta he ovat myös miespuolisia. Kyllähän naisissakin on avoimia ja herkkiä ihmisiä mutta ehkä he kuvittelevat minun olevan erilainen kuin olen. Ja myöskin ongelma on se, että ihmiset jostain ihmeen syystä kuitenkin haluavat kumppanikseen alitajuisesti sellaisen, jolla on itseltä puuttuvia ominaisuuksia. Tunneihminen hakeutuu järki-ihmisten seuraan ja päinvastoin. Näissä suhteissa vaan tunneihminen jää yksin koska ei ole ihmistä joka ymmärtäisi. Minulle kävi niin.

Erästä ystävääni käy kateeksi jolla on hyvä parisuhde. Heidän suhteensa on kuin tiimi jossa pelataan samalla puolella. Kemiat ja tarpeet kohtaavat. Molemmat huomioivat toisensa ja ovat vapautuneita. Ei riitelyä epäoleellisista asioista. Uskomatonta.

Tuo fyysinen kontakti on mullekin tosi tärkeää, todella ärsyttävää kun exä tuli vaikka istumaan sohvalle metrin päähän kerta toisensa jälkeen. Naiset aika usein vaatii mieheltä hellimistä ja rakkautta mutta eivät itse tajua antaa niitä takaisin.

En tiedä... Ihme on jos jonkun kumppanin tästä maailmasta löytää. Kompromisseja en ainakaan ala tunnepuolella enää tekemään.

Hei "Huittinen" :)

Olipa ihanaa lukea avoimia ja rehellisiä ajatuksiasi - ne olivat niin perusinhimillisiä, että varmasti tavoittavat itse kunkin lukijan sisäisiä tuntemuksia. Olen sitä mieltä, että kerroit meidän kaikkien ihmisten perustarpeista.

Näitähän me tarvitsemme: läheisyyttä, lämpöä, hellyyttä, kanssakäymistä toisten kanssa, välittämistä, ajatustenvaihtoa, jne. Onneksi olkoon - olet onnellisessa asemassa siksi, että tunnistat tunteitasi ja tarpeitasi, pystyt niitä myös kuvailemaan ja ymmärrät niiden merkityksen - et ohita niitä, vaan jäät pohtimaan asiaa. Olen samaa mieltä, että kyllä tämä "nykyinen maailmanmeno" on omiaan eristämään meitä ihmisiä toisistamme, aidosta kohtaamisesta, ja lopulta eristämään myös omasta aidoista itsestämme.

Mutta onneksi meillä on mahdollisuus valita itse, suostummeko keinotekoiseen "ajan henkeen" ja sen myötä todelliseen yksinäisyyteemme. Vai: uskallammeko uida vastavirtaan ja olla aidon ystävällisiä, haavoittuvia, empaattisia, avoimia ja rohkeita omassa elämässämme.

Ajattelen niin, että ahdistuksesi nykymaailman johdosta on osoitus terveestä tunne-elämästä, sillä kyllähän kaiken hullun ja mielettömän pitääkin ahdistaa. Kyllä minuakin toisinaan ahdistaa, ja olen sentään "jäänne" 70-luvun alkupuolelta :) Eli et todellakaan ole oman sukupolvesi jäänne :) tai edes harvinaisuus. Usko tai älä, nämä asiat ahdistavat jossain määrin aivan jokaista vastaantulijaa, vaikka se ei ulospäin näykään.


Viestistäsi sai sen kuvan, että sinulla on suorastaan pula noista kertomistasi asioista ja että olet yksinäinen, tai ainakin koet itsesi sellaiseksi. Itse uskon, että meille jokaiselle on oma, tärkeä paikka tässä maailmassa ja jokaiselle on rakkautta yllin kyllin. Älä luovuta etsimästä, älä koskaan luovu siitä, että sinulla on nuo tärkeät kaipaukset ja tarpeet, ne tekevät sinusta inhimillisen ihmisen, ne ovat tie toisen ihmisen luokse ja myös omaan itseesi. Kun tunnistat mitä tarvitset, tiedät mitä sinun tulee etsiä elämääsi. Mene rohkeasti siihen suuntaan, jonka tiedät oikeaksi, vaikka maailma ympärillä olisi kuinka hullu ja kylmä tahansa... Sillä jokainen meistä kaipaa ja odottaa rakkautta ja hyväksyntää. Sinun kaipauksesi saa sinut tunnistamaan saman kaipauksen muissa - ja saa aikaa sillan ihmisten välillä. Arjen pienissä ja kuitenkin niin tärkeissä kohtaamisissa.