Mistä tiedätte varmasti sen, että suhde toiseen naiseen on päättynyt?? Mies/nainen voi vakuutella muuta ja todellisuus on toista. Onko mitään varmoja vinkkejä sen suhteen, milloin voi alkaa luottaa toiseen jälleen uudelleen. Alussahan uskottomuuden tultua ilmi on epävarmuus läsnä päivittäin. Luotanko vaistoon, vai onko uskottomuus tehnyt minusta nyt aiheettomasti vainoharhaisen. Siitähän minua syytettiin, kun tämä uskottomuus asia alkoi paljastumaan. Pettäminen tapahtui työpäivinä, keskellä kirkasta päivää. Seksiä metsäteillä...joka ei kuitenkaan onnistunut, kun miehellä ei seisonut.
En halua kytätä toista, enkä niin teekkään, mutta nyt olen vielä hämmennyksen tilassa ja epäilyt suhteen jatkumisesta ovat päällä, vaikka toisin asia on minulle kerrottu. Miten teillä tämä asia onnistui, vai onnistuiko ollenkaan??
En halua kytätä toista, enkä niin teekkään, mutta nyt olen vielä hämmennyksen tilassa ja epäilyt suhteen jatkumisesta ovat päällä, vaikka toisin asia on minulle kerrottu. Miten teillä tämä asia onnistui, vai onnistuiko ollenkaan??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Alkujärkytyksen jälkeen kyttäsin kuin harhainen jokaista menoa ja puhelinsoittoa. Halusin uskoa ja luottaa mutten voinut. Lopulta se pakkomielle alkoi pikkuhiljaa hellittämään.
Eipä mieheni anteeksi pyydellyt kiinni jäädessään, totesi vaan että se on nyt ohi ja erotaan tai jatketaan, ihan miten minä haluan. Silloin lapset oli niin pieniä etten uskaltanut erota vaikka inhosin miestäni yli kaiken. Oli taloudellinenkin puoli otettava huomioon.
Nyt tuosta on kulunut jo useampi vuosi ja ei kiinnosta pätkän vertaa miehen menot.
Meillä tulee ero kunhan jaksan laittaa asiat vireille. Kyse ei enää ole siitä ettenkö luota, vaan siihen että minua on kohdeltu niin huonosti tämän asian tiimoilta että en rakasta miestäni enää. En halua elää enää suhteessa jossa ei ole mitään kunnioitusta toista kohtaan. Puolin eikä toisin.
Broken heart, kun aikaa on kulunut, sinun olisi hyvä saada itsesi ja mies parisuhdeterapiaan. Sitä kautta miehesi voi oppia katsomaan asiaa ulkopuolisen silmin ja ymmärtämään joskus kunnioituksen merkityksen liitossa. Parishdeterapia ei ole tae, mutta kahden keskenongelmaa ratkaistessanne voitte jäädä jumiin suhteeseen,jossa mies ei muutu ja joka joka ei anna sinulle mitään, jossa sinua ei arvosteta, kuten kertoo "Kaikki loppuu".
Jos todella haluat tietää, onko suhde päättynyt vai ei, ja suuresti epäilet, että ei, yksityisetsivä lienee nyt ainoa mahdollisuutesi totuuden esillesaamiseksi. Jos mies yhä pettäisi, hän olisi kärystään jo oppinut salaamaan asiaa niin, että todisteita ei enää vastaasi tule.
Voi, voi. Minä tyhmä luotin täysin miehen lupauksiin. Luulen että luottamukseni rakentui pariterapiassa rakennettuun uskoon siitä että minä j alapseni olisimme syyllisiä ongelmiin. Kun minä yritin muuttua ja tehdä kaikkeni suhteemme onnistumiseksi oli valheiden paljastuminen hirvittävä kokemus.
Kun kävin itse terapiassa niin minulle selvisi, että jos ei ole rehellisin ja avoimin mielin mukana pariterapiassa niin on turhaa käydä siellä.Terapeuttini mielestä mies ei ollutkaan ollut avoimin mielin kun käytiin yhdessä koska haki syytä minusta ja lapsestani. Ei silloinkaan ollut valmis myöntään omaa syyllisyyttään.
Minunkin mielestä olisi viisasta käydä pariterapiassa mutta kun sinne menee niin pitää olla rehellinen itselleen ja toiselle jotta terapiasta olisi apua.
Mikä se sellainen pariterapeutti on joka lapsia ja sinua syyttää toisen pettävyydestä. Ei voi sanoa kuin huhhuh. Kannattaa AINA vaihtaa parisuhdeterapauttia jos vaikuttaa oudolta.
Juu.
terapeutti ei syyttänyt. Mies syytti terapeutin luona minua ja kehit.vammaista lastani kaikista vaikeuksista. Terapeutti, joka oli mies, oli sitten sitä mieltä että ehkä olisi parempi laittaa lapselle oma asunto. Mies laittoi ehdoksi tuon ja niin tein kaikkeni avioliittoni pelastamiseksi sekä saadakseni lapselle kaiken sen avun mitä tarvitsi.
Kaikki oli kuitenkin täysin turhaa työtä. Kun mies ei ollut ollenkaan valmis muuttumaan. Avioliittoa jatkettiin kuitenkin vielä vuosi.
Olisi ollut viisaampaa erota heti eikä asettaa itseä ja lastanikin alttiiksi miehen mielivallalle sillä siitä jäi arvet myös lapsen mieleen.
Lapsi asuu nykyisin kanssani ja täytyy sanoa että vaikka myös kehitysvammasilla on aika intsenäistyä niin tuo miehen painostuksen alla tehty päätös aiheutti vain hallaa.
Se siitä
Nyt menee yli ymmärryksen. Sä siis laitoit lapsesi asumaan muualle sen takia, että olisit saanut pidettyä avioliittosi kasassa? Ja selitit sen sillä, että se on lapsen parhaaksi? Aivan varmasti on lapsellesi jäänyt ikuiset arvet tuosta, että äiti tavallaan hylkäsi hänet miehen vuoksi, joka ei ole edes hänen isänsä. Terapeuttilla, joka tuollaista ehdottaa ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa.
Mikä miehestä teki niin ihanan, että asetit hänet etusijalle oman lapsesi sijasta? Mä en vaan voi käsittää, että joku mies menee oman lapsen edelle ja hänen ehdoillaan tehdään kaikki. Mulle tulee mieleen susta nainen, joka ei osaa olla ilman miestä. Sua en sääli yhtään. Lapsesi puolesta säälittää. Yleensä nimittäin äidit puolustavat lapsiaan henkeen ja vereen mielivallan edessä.
hui kamalaa. Lapsi oli tuolloin jo 25v. Iältään aikuinen, mieleltään lapsi. MIehen argumentti oli, johon sai terapeutin mukaan, että lapsen on aika itsenäistyä koska minä en elä ikuisesti ( en ole itsekään terve) ja lapsen pitää oppia luottamaan muihinkin ihmisiin. Sinänsä viisas mielipide ja luotin että mies ja terapeutti ajattelvat kaikkien meidän parasta.
Lakihan sanoo että jokaiselle kehitysvammaiselle joka haluaa pitää järjestää asunto tuetussa asunotmuodossa. Se järjestyi täysin ilman ongelmia. Se vain että lapsi ei halunnut samaa, eikä se hänen kohdalla onnistunut joten muutin hänet takasin kotiin.
Asia sinänsä ei ole yhtään kummempi kuin kenelläkään toisella kehitysvammaisen llapsen vanhemmalla. Meillä vain mies saneli ehdot avioliiton jatkumiselle ja minä tein parhaani. Luulin tekeväni oikein.
Huonosta/ehkä väärästä valinnasta tuolloin kuulen useasti.
Narsistit kykenee manipuloimaan jopa terapeutit toimimaan tahtonsa mukaan.
Enhän minä tiedäkään varmasti, että suhde toiseen naiseen on päättnyt. Mies on vakuuttanut monta kertaa, että suhde on ohi ja yhtä monta kertaa on myös selvinnyt, että mies on valehdellut ja suhde jatkunut. Myös minun mieheni kävi naisissa keskellä päivää, piti naisen kanssa sairaslomapäiviä ja pekkasia. Mies oppi vain peittelemään suhdettaan paremmin ja valehtelemaan paremmin. Minun miehelläni ei vain ollut ensimmäinen (lähellekään) ulkopuolinen suhde menossa. Avioliittomme on käytännössä ohi, mies voi jatkaa valehteluaan uudelle sutturalleen.
Sulla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko luotat tai et luota. Jos sinusta tuntuu, ettet luota häneen, niin miksi jatkat itsesi kiusaamista? Luottamus ja toisen kunnioitus on mielestäni hyvän parisuhteen ehdoton edellytys. Miehesi on jo osoittanut, ettei kunnioita sua ollenkaan. Ja osoittanut myös sen, ettei häneen voi luottaa. Jos jatkat suhteessa, jossa ei luottamusta ole, niin susta tulee pikku hiljaa katkera ja kyyninen. Alat elää tyyliin aivan sama mitä ukko puuhaa. Ei hyvää elämää mun mielestä. Onko mies niin hyvä noin muutoin, että hänen takiaan kannattaa oma mielenterveys ja -rauha menettää? Vaikea uskoa kenenkään pettäjän sellainen olevan.
Mä sinuna lähtisin menemään.
Itseäni vakuuttaisi jos puoliso olisi itse tullut katumapäälle, tunnustanut ja katuntut ja luvannut ainakin yrittää jatkosa uskollisuutta. Hyvänä boonuksena luottamukselle olisi jos katuja ehdottaisi esim. yhteistä lomaa jossain kaukana. Ehdottelisi että nyt aletaan viettämään enemmän aikaa yhdessä,
Mitään muu ei saisi vakuuttuneeksi, että parannus on todellinen ja aito.
Ikävä kyllä pettäjämiehet (pelimiehet) eivät juuri muutu, nainen ehkä kykenee joskus muutokseen. Eli ei voi luottaa, ja kannattaa jälkikäteen tehdä tarkastuksia asiaan vaivihkaa - mikäli haksahtaa jatkamaan pettäjän kanssa.
Jokainen haluaa uskoa että toinen vastaa sitä unelmakuvaa, mikä on luotu. Toinen on kuitenkin vain tavallinen ihminen ja ei välttämättä kykene lopettamaan pettämistä. Oli sitten kuinka komea tahansa.
Oliko pettäminen vain yhden kerran vai onko takana naisten metsästystä enemmänkin salaa? Naisten kannattaa miettiä se. Voisiko mies tapailla montaa naista tunteettomasti.
Petturi ei muutu. Kakkossuhteessakin riittää uskollisuus muutaman vuoden jonka jälkeen sama peli alkaa taas.
Paatuneena petturina voin omasta kokemuksesta kertoa että pettäjä ei muutu. Hetkellisesti voi jopa itselleen uskotella tekevänsä parannuksen. Mutta kun nainen antaa anteeksi ja arki palaa, kannustaa se vaan uusiin petoksiin koska ainahan niistä puhumalla selviää.
Voimia koitoksiin teille kaikille.
Vanhanikodissakin joutuvat sitomaan rullatuoliin jotta ei putoa tuolista ja satuta itseään yrittäessään sohia jokaista ohikulkevaa naista.
.