Siskoni mies jäi työttömäksi nyt jo 5v sitten. Hän on ammatiltaan datanomi, eli perus amiksen käynyt.
Työ oli ihan ok palkkaista ja työajat 8h/pvä. Firma kumminkin kaatui ja mies sen mukana.
Aluksi mies katseli töitä ahkerasti ja otti meiltä muilta sukulaisilta ilolla vastaan apuja. (eri firmojen nimiä, henkilöiden nimiä, netti ja lehti-ilmoituksia yms.) Kun kieltäytymisiä tuli tarpeeksi, loppui kaikki avun vastaan ottaminen. Myös työpaikkojen katseleminen loppui.
Siskollani ja hänen miehellään tekee rahassa tiukkaa. Siskoni käy töissä ja mies saa työttömyystukea, mutta mitään ei tunnu jäävän käteen.
Kaveriporukalla käymme usein matkoilla suomen sisällä ja ulkomailla sekä harrastamme erilaisia aktiviteetteja. Siskoni ja hänen miehensä haluaisivat lähteä mukaan, mutta ongelmana on aina raha. "ei ole rahaa, ei nyt." Joskus vanhempanne heltyvät ja maksavat heidät mukaamme.
Minua on alkanut ärsyttää miehen saamattomuus. Mikääs ei kelpaa. Pitää olla juuri 100% oman alan hommia ja mielellään isommalla palkalla, mitä ennen on tehnyt. On ollut työvoimatoimistosta myös karenssiajalla, kun kieltäytyi ottamasta vastaan työharjoittelupaikkaa sekatavarakaupassa, koska "ei ollut oman alan hommia."
Sisko on usein valitellut asiaa puhelimessa, mutta kuulemma ei jaksa enää ottaa asiaa puheeksi. Lähipiiri alkaa olemaan myös täynnä miehen "minä en jaksa" - asennetta. Onko tuollaisille mitään tehtävissä?
Työ oli ihan ok palkkaista ja työajat 8h/pvä. Firma kumminkin kaatui ja mies sen mukana.
Aluksi mies katseli töitä ahkerasti ja otti meiltä muilta sukulaisilta ilolla vastaan apuja. (eri firmojen nimiä, henkilöiden nimiä, netti ja lehti-ilmoituksia yms.) Kun kieltäytymisiä tuli tarpeeksi, loppui kaikki avun vastaan ottaminen. Myös työpaikkojen katseleminen loppui.
Siskollani ja hänen miehellään tekee rahassa tiukkaa. Siskoni käy töissä ja mies saa työttömyystukea, mutta mitään ei tunnu jäävän käteen.
Kaveriporukalla käymme usein matkoilla suomen sisällä ja ulkomailla sekä harrastamme erilaisia aktiviteetteja. Siskoni ja hänen miehensä haluaisivat lähteä mukaan, mutta ongelmana on aina raha. "ei ole rahaa, ei nyt." Joskus vanhempanne heltyvät ja maksavat heidät mukaamme.
Minua on alkanut ärsyttää miehen saamattomuus. Mikääs ei kelpaa. Pitää olla juuri 100% oman alan hommia ja mielellään isommalla palkalla, mitä ennen on tehnyt. On ollut työvoimatoimistosta myös karenssiajalla, kun kieltäytyi ottamasta vastaan työharjoittelupaikkaa sekatavarakaupassa, koska "ei ollut oman alan hommia."
Sisko on usein valitellut asiaa puhelimessa, mutta kuulemma ei jaksa enää ottaa asiaa puheeksi. Lähipiiri alkaa olemaan myös täynnä miehen "minä en jaksa" - asennetta. Onko tuollaisille mitään tehtävissä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Harva ihminen tekee juuri sitä työtä mihin on koulutettu.
Koulutus kuitenkin antaa valmiudet sopeutua muille aloille. Aina voi opiskella lisää. Monet työnantajat haluavatkin kouluttaa työntekijänsä.
Tämä aloittajan lankomies alkaa olla syrjäytymisvaarassa. Tars tehrä jotain!
Tuossa edellä nimimerkki "mars,mars" kirjoitti seuraavasti :
Harva ihminen tekee juuri sitä työtä mihin on koulutettu.
Mitä potaskaa ! Nykyään joka alalle vaaditaan suomessa koulutus! Herää nykyaikaan tai huolehdi omista asioistasi,
Jos on pitkä ammattikoulutus takana mihin on panostanut vuosia elämäänsä ja energiaansa ja lainaa , on oikeus ja kohtuus ettei oppi mene hukkaan vaan voi toimia omassa ammattissaan mihin koulutettu!
Usko tai älä mutta ammatinvaihto nykyisin on kovin tavallista. 2000-luvulla oli Nokialla töissä nuoriso-ohjaajia, humanisteja ym. joilla ei ollut alan koulutusta lainkaan mutta motivaatio oli kunnossa.
Turha luulla että teet koko ikäsi samaa mihin olet opiskellut.
Joo, tämä perustui näihin "hyvä tyyppi" -valintoihin ja pari vuotta sitten nähtiin mihin se johti. Nokia kävi aika syvällä..
Tyhmä äijä kun on noin kauan ollut ilman duunia ja rupeaa olemaan ongelma hänelle kun noin kauan on ollut työttömänä. Olisi kannattanut ottaa se muukin työ vastaan koska on aina helpompi hakea koulutusta vastaavaa työtä kun on töissä ja työnantajat arvostaa että on valmis tekemään muutakin kun koulutustavastaavaa työtä. Miksi ei ole perustanut omaa firmaa kun on datanoomin koulutus. Itsekki miehnä olin 2000 alussa duunissa ja lomautus vuoden jälkeen ja meniin alemman koulutuksen duuniin kun olin niitä hommia aikaisemmin tehnyt ja paljon helpompi hakea uutta duunia kun on töissä ja pääsinkin melkein vuoden päästä koulutusta vastaavaa suuniin ja senkin jälkeen jouduin duunia vaihtaamaan kun oli välillä lomautuksia. Miksi siskosi elättää miestään joak ei duunia saa ja kokosuomi alueeksi niin kyllä jotain löytyy ja mies ei herää ennen kuin siskosi lopetta hänen elättämisen.
Tuosta oman firman perustamisesta. Ei se niin vaan käy. Rahaa tarvitaan aika paljon, koska ensinnäkin työttömyystuet loppuvat siihen, kun ryhdyt yrittäjäksi. Starttiraha ei ole mikään iso (jos sen ylipäätään saa) ja se menee vain itsensä elättämiseen, eikä auta firmaa yhtään. Vaikka myisi vain omaa työtään, niin kuluja tulee itsensä mainostamisesta. Itse kokeilin tätä tietä vuoden verran ja totesin että ei se vaan onnistu ilman ulkopuolista rahoitusta. Ja kukapa rahoittaisi yrittäjää, joka myy vain omaa työtään?
Mikä muu työ?
Töitä ei ole tyrkyllä työvoimatoimistossa.
Lähihoitajaksi yritetään tyrkyttää joka toista, jonossa on diblomi-inssi-, vastavalmistuneita poliiseja, opettajia, tutkijoita ja jatkanko vielä sieltä löytyy nyt joka lähtöön, on työnantajan markkinat jotka ottaa harjoittelijaksi ammattilaisen ja sitten palkataa uusi tilalle -- selvää säästöä tietty työnantajalle.
Yhdeksällä eurolla per päivä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä saa ihan ammattimiehen laillisesti orjatyövoimaksi.
Te ette ymmärrä joilla duunipaikka vielä, mutta muistakaa että tekin voitte olla jonain päivänä kortistojonossa, nähty on kuinka menee suut suppuun kun itse joutuu jonon päähän.
Tuo on niin typerää ja törkeetä, että just nuo omahyväiset alkaa pikkuhiljaa syyllistämään työpaikkansa menettänyttä, kun muutenkin yritetään nousta kuopasta. Toivottavsti joutuvat itse saman kokemaan, niin tajuisivat ihmisestä jotain.
Itse olin -90 luvun laman aikaan 2v työttömänä ja vaikka ei paljon haastattelupyyntöjä tullut niin en luovuttanut vaan hain aina työtä ja lopuksi tärppäsi ja senkin jälkeen lomautuksa ollut mutta aina on uusi duuni löytynyt että silleen. Jos tuollaisella asenteeella on 5v työttömyyden jälkeen niin ei varmaan koskaan saa töitä jos ei omaa firmaa perusta.
Kun tässä ei ole nyt kyse juuri sinusta, että mitun sinun elämäsi on mennyt. Toki olen iloinen että sinulla aina tärppäsi ja et luovuttanut ja että aina uusi duuni löytynyt et silleen.
Sinä et tiedä mitään toisen ihmisen asenteesta minkään nettikirjoituksen perusteella, et myöskään elämän tilanteesta missä hän elää.
Tässä ei puhuta valitettavasti sinusta eikä ihailla kuinka hienosti juuri sinä pärjäsit, mutta onnittelut nyt kuiteskin.
Mutta pääsitpä pätemään ja mainostamaan jotain älytöntä firman perustamista.
Ongelmaksi muodotuu tuo pitkä työttömyys kun yli vuoden työttömät luetaan auto maattisesta pitkäaikaistyöttömiksi ja kun on 5v ollut ilman duunia niin ei varmaan saakaan koskaan enää duunia kun ei suostu ottamaan muuta duunia ja tuo mies ei herää ennen kun nainen jättää hanet tai lopetta hänen elättämisen koska mies on huomannut että toinen hankkii rahat jotka eivät riitä kahden elättämiseen että silleen.
On tehtävissä!
Elät omaa elämääsi, puuttumatta siskosi ja siskon miehen asioihin ja annat heidän selvittää omat sotkunsa!
Kunhan örkkimörkki jää itse työttömäksi ja saa tarpeeksi monta kielteistä vastausta työhakemuksiinsa (tai sitten ei tule vastausta ollenkaan) niin eiköhän se asenne työttömiä kohtaan muutu. Katsos,kun esim. kaupan kassallekin pitää olla nykyään koulutukseltaan tradenomi, että osaa "palvella" asiakkaita oikein. Enää ei riitä osaamiset eikä maalaisjärki.
Koulutuskaan ei välttämättä takaa työllistymistä.
Työvoimavirkailijoilla erikoinen tilanne kun heidän työnsä on auttaa työllistymään asiakkaita ilman työpaikkoja joissa työnhakija voisi elättää itsensä palkan edestä perustoimeentulo turvattuna, että pärjäisi ja voisi suunnitella tulevaisuuttaan.
Lähihoitajakoulutus on hyvä koulutus, mutta ammatti on vaativa ja vastuullinen. Kaikista ei yksinkertaisesti ole siihen työhön saati koulutukseen. Hoitoala on pitkälti kutsumusala.
On se vaan jännä miten teitä arvostelijoita riittää...... Se on niin helppo huudella asiasta ja elämäntilanteesta, missä ei itse ole ollut. Minä otin vastaan myös muita töitä ja teen edelleen töitä minimipalkalla, vaikka korkeakoulutus onkin selkärankaan asti niitattu.
Kun elämästä tippuu pohja ja huomaat, että kovasta työstä huolimatta et saa sitä mitä halusit, on se vaan kova paikka kenelle hyvänsä. Mutta....se täytyy kokea ennenkuin sitä ja asiaan liittyviä itsetunnon uudelleen määrittelyjä voi käydä läpi. Sivustakatsojan sitä on hiukan vaikea analysoida ja osoitella vääräksi.
Toivon, että sekä sinä että siskosi saatte myös kokea elämän rohmahduksen vastaavalla tavalla. Tahkoa etsien töitä niitä saamatta. Katsotaan sitten mihin hommiin "lähdette". Koska niihin töihinhän vaan mennään, niin niihin minimipalkattuihinkin.... joopa joo.
Itselläni oli tähän hanttihommaan vastassa hakijoina entinen opettaja, aluepäällikkö ja tiedostusvastaava. Kaikki siis irtisanottuja, todella korkeasti koulutettuja, joilla ei vaan ollut riittävästi kokemusta ns. oikeista töistä. Hakevat varmasti tällä hetkelläkin oman alan töitä, kun eivät saa hanttitöitä vaikka haluaisivat.
Ja tuo työharjoittelupaikka..... on sitten ihan sumutusta. Jokainen itseään arvostava ei lähde tekemään orjatyötä palkatta. Koska harjoittelu Työvoimatoimiston kautta on aina sitä. Meillä tehdään suorastaan listaa niistä töistä mihin nuo rukat laitetaan jotka erehtyvät "työharjoitteluun".
Todellinen kysymys kuuluukin, onko tälle koko hapatukselle, yhteiskunnan ontuville toiminnoille liiallisine koulutuspaikkoineen / sen romahtaneelle työyhteisölle ja kaikkinaisen yleisen ajattelumallin mukaiselle harhalle siitä, että kun teet kovasti töitä niin saat sen mitä halusit... jotain tehtävissä?
Kouluta itsesi niin turvaat tulevaisuutesi, valitettavasti tämä ei nykysuomen taloustilanteessa päde.
Jokainen aikaansa ja politiikkaa seuraava tajuaa tilanteen mikä nyt on, syyllistämättä syrjäytettyjä aikuisia ja nuoria.
Kun koulunpenkiltä joutuu suoraan kortistoon ihminen jolla vielä opintolainat niskassa niin monet se masentaa heti kättelyssä.
On. Hoida oma elämäsi ja anna muiden hoitaa omansa.
Parhaiten työttömyydestä henkisesti (ja taloudellisesti) selviävät he, joilla on fiksu lähipiiri. Tämä on ihan fakta.
Huonoiten selvävät takuulla he, joiden lähisuku kaiken lisäksi koostuu täysistä puupäistä, jotka alkaa vielä sorsimaan ja syyllistämään -- suoraan tai epäsuorasti.
Ei tommoset oikeasti edes halua että "siskoni mies" saa töitä , kenestä he silloin valittaisivat netin palstalla. Ei mitään kunnioitusta toista ihmistä kohtaan tai hienotunteituisuutta toisen vaikeaa elämäntilannetta kohtaan tollasilla joilla muka itsellä on "asiat mallikkaasti".
5 vuotta työttömänä tekee tehtävänsä. Paluu työelämään käy yhä vaikeammaksi. Eikä sitä voi täysin ymmärtää, jos ei itse koe samaa. Työllistyminen omalle alalle on lähes mahdotonta koulutuksen ja työkokemuksen vanhentuessa ja kun mistään muusta ei ole edes kokemusta, niin kynnys lähteä muihin töihin on hyvin korkea. Varsinkin kun hommissa mitä voi tehdä ilman koulutusta palkka on yleensä törkeän huono. Turhauttavimpia ja masentavimpia ovat juuri työvoimatoimiston osoittamat harjoittelupaikat, joista ei saa käytännössä ollenkaan palkkaa. Suunnilleen saman saisi tekemättä mitään. Harjoittelussa työtön tuntee itsensä vain hyväksikäytetyksi orjaksi.
Suosittelisin pitkään työttömänä olleelle turhanpäiväisten harjoittelujen sijaan uudelleenkouluttautumista työvoimakoulutusta hyödyntäen. Niin tein minäkin pitkän työttömyyden jälkeen, joskin sain yllättäen koulutuksen ollessa loppusuoralla työpaikan vanhalta alalta. Säännöllinen koulussa opiskelu aktivoi ihmistä ja tuo toivoa paremmasta tulevaisuudesta, vaikka siitä ei muuta hyötyä olisikaan.
Töitä saa mutta palakkaa ei, se on datanomin virka. Itselläkin loppui mielenkiinto koko paskaan, n.200 EI TÄLLÄ KERTAA vastausta työnhauissa niin ei enään.
kun ei kerta kelepaa niin sitten ei kelepaa.
Tarpeeksi montaa sama virhe ja joka kerta potku päähän, ei sitä virhettä kovin useasti halua tehdä.