Meillä on tällainen tarina: aloitimme haavaisina molemmat seurustelemaan. siitä tulisesti kumpikin rakastuneena toisiimme , sain kuulla odottavani lasta. Olimme iloissamme siitä, koska rakastimmehan toisiamme. saimme kauniin ja täydellisen tyttären.Elämä oli ihanaa. tuli arki ja huomasin huolehtivani lapsestamme yksin.no eipä siinä mitään, olinhan jo tottunut tilanteeseen. kumpikin mokaili, kuka rypi milloinkin äitienpäivänaattona humalassa kotiin, kuka teki jotain muuta.huusimme toisillemme milloin mitäkin.hirveä kaipuu ja läheisyydenkaipuu, rakasta minua.!!!!! osoita se!!!!! avioero on nyt käynnissä, puolen vuoden harkinta-ajasta 1 kuukausi takana. olen menettämässä elämäni miehen.ollaan tulisia sieluja molemmat. käyttäydyin paskasti, koska hänkin käyttäytyi.en halunnut olla se tyhmä nainen, joka kestää kaiken.kaiken hänen kylmyytensä kostin koskemalla toiseen mieheen.mieheni sai sen selville ja itse tunnustinkin sen.olen aika rikki ja syystä, itsepähän olin toisen kanssa(kostoksi).
kaiken saan nyt taas niellä, nyt varsinkin kun jäin kiinni. tosin mietin , että mieheni jo pari vuotta sitten sanoi eroavansa. ollaanko me vaan niin mahdottomat yhteen vaikka rakastetaankin?tiedän, että hän rakastaa ja minä rakastan.satutamme vain toisiamme. haluaisin aloittaa alusta ja yrittää. olemme kalat ja skorpioni-pariskunta. en tule ikinä maailmassa rakastamaan ketään yhtä paljon kuin nykyistä, kohta ex-miestäni.
kaiken saan nyt taas niellä, nyt varsinkin kun jäin kiinni. tosin mietin , että mieheni jo pari vuotta sitten sanoi eroavansa. ollaanko me vaan niin mahdottomat yhteen vaikka rakastetaankin?tiedän, että hän rakastaa ja minä rakastan.satutamme vain toisiamme. haluaisin aloittaa alusta ja yrittää. olemme kalat ja skorpioni-pariskunta. en tule ikinä maailmassa rakastamaan ketään yhtä paljon kuin nykyistä, kohta ex-miestäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä ikäiset olette? Miten pieni lapsi?
Suhde on siinä vaiheessa kuollut kun pettää. Siis tarkoitan sitä, että rakkaus toista kohtaan on muuttunut kaverilliseksi rakkaudeksi. Mitä odotat vielä? Tai mihin haluat kuulla mielipiteitämme?
Kalat skorppari.. aika paha yhdistelmä! :-D
Pari neuvoa. Mene juttelemaan pariterapeutille tms. mielenterveyden ammattilaiselle. Siitä miten itse voit, voisitko jatkossa tehdä viisaammin, viisastua mokistasi?
Toinen neuvo: olet paitsi hullua rakkautta roihuava nainen, myös äiti. Keskity lapsesi hyvinvointiin. Miten hän on kokenut äidin kännäämiset, häipymiset, riidan ja huudon?
Olisiko jotakin tässäkin tehtävä paremmin tänään, huomenna ja ylihuomenna. Millaisen miehen/parisuhteen mallin hän on saanut ja saa? Onko hänellä jo traumoja tapahtumista sinun ja miehesi välillä? Miksi haluat vielä yrittää mahdotonta?
Syyllisyys on pahin tunne päästä yli erotilanteessa. Haluaisin vain sanoa sinulle, että älä syytä itseäsi liikaa, todennäköisesti suhteessanne vaan meni niin huonosti ettet osannut toimia oikein. Itse olen niin monta kertaa nähnyt sen, kuinka miehet saavat naisen syyllisyydentuskiin vaikka itse ovat tehneet ties mitä mutteivät vaan ole jääneet kiinni (koska eivät koskaan,koskaan! tunnusta). Tulet pääemään yli vaikket nyt sitä vielä nää. Jos palaatte yhteen, tulee tilanne ehkä toistumaan kuitenkin, ja pian onkin syntynyt raastava vuosikausia kestävä on-off -suhde, joka tuhoaa ihmisen identiteettiä ja itsetuntoa pikkuhiljaa... itse olen eroamassa nyt vuosikausia kestäneestä suhteesta, jossa rakastamme toisiamme mutta sain tarpeekseni tästä noidankehästä. En olisi koskaan uskonut,että jonain päivänä voin tehdä tämän ratkaisun ja lähteä, mutta liika on liikaa, jokaisen raja tulee joskus vastaan. Jos huomaat, ettet ole suhteessa oma itsesi, tunteesi ovat miehen mukaan aina jollain tavalla "vääriä" ja muutoinkin menet ikään kuin liian usein ja liikaa itseesi, tulet jonain päivänä huomaamaan ettet tiedä enää kuka olet. Jos olet fiksu nainen, otat tästä opiksi, kasvatat lapsesi rauhassa ja jätät tämän suhteen taaksesi vaikka luulet kuolevasi tuskaan. Voin vannoa että jonain päivänä huomaat olevasi parempi ihminen ja mikä tärkeintä: oma itsesi!!! Itselläni on siis kaksi pientä lasta nyt, mutta ajatus yksinhuoltajuudesta ei tunnu huonolta, vaan hyvältä ajatukselta. Ai että, lapsenikin tulevat huomaamaan jonain päivänä, että itseään arvostava nainen on paras nainen ja äiti :) Tsemppiä!!!
kertokaappa ystävät hyvät! ku vaimo vaihto viimeviikolla tyttö sukunimen takaisin 23aviovuoden jälkeen eikä itse mulle kertonut! sain itse sen tietää,ja edellisenä kesänä oli suhde toiseen minkä sain itse tietää siltä kollilta !!onko tämä tässä minun avioliitto!!?? mitä kaikkea ihmisen pitää kestää,olen itse käynyt teraupetilla ja ehdottanut vaimollekkin mut ei halua...