Kuuntelin tiistai-iltana radiosta erään psykologin luentoa työpaikkakiusaamisesta. Minusta se oli tyhjää jaaritusta tokitteluineen. Tuo sanahirviö toistui häiritsevän usein.
Olen kuullut satoja luentoja aiheesta, ollut itse kiusattu ja tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla työyhteisön hylkiö. Voisin tehdä vaikka kirjan tai elämänkertateoksen aiheesta ja seurauksista.
Henkinen väkivalta on tosi vakava juttu. Siihen eivät pysty auttamaan luottamusmiehet,jotka hekin voivat olla kiusaajia ja kiusaamisen synnyttäjiä. Eräskin taannoinen pääluottamusmies haukkui meidät uudet työntekijät kaikkien kuullen kurnulilijoiksi. Olipa siinä luottamusmieheltä tervetulotoivotusta kerrakseen. Pöyristyttävää käyttäytmistä kertakaikkiaan. Mitähän tuo sana tarkoittanee? Eräs toinen osaston luottamusmies nimitteli minua halpamaisesti vuosuikymmeniä. Onko siihen suostuttava. Tulenko vaatimaan korvauksia henkisestä kivusta ja särystä?
Eivätka henkiseen väkivaltaan uskalla puuttua työsuojeluvaltuutetutkaan leimautumisen pelosta, eikä myöskään esimiehet, koska tällöin heidän oma paikkansa on vaarassa.
Kiusaajana ja alistajana voi olla myös esimies, kuten kohdallani taannoin tapahtui. Hän haukkui minut mm. liian vanhaksi työelämään oikein kuuluvalla äänellä kailottaen yhteisessä palaverissa. Arvatkaapa miltä tuntui? Hän itse sai ylennyksen ja minä kenkää.
Ei henkiseen väkivaltaan uskalla puuttua työsuojelupiiritkään. He jopa sanovat ettei sellaista ole olemassakaan, lakaisten ongelmat maton alle. Sanovat vain että itsessä on vikaa ,jos et tule toimeen. Raivostuttaa tuollainen läpiseminen. Kiusatut lähtevät ja kiusaajat jäävät. Näin se menee.
Vain yritysten ylin johto pystyy organisoimaan olosuhteet ja urakat sellaiseksi, ettei tosi ikäviä kiusaamistilanteita pääse syntymään.
Olen kuullut satoja luentoja aiheesta, ollut itse kiusattu ja tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla työyhteisön hylkiö. Voisin tehdä vaikka kirjan tai elämänkertateoksen aiheesta ja seurauksista.
Henkinen väkivalta on tosi vakava juttu. Siihen eivät pysty auttamaan luottamusmiehet,jotka hekin voivat olla kiusaajia ja kiusaamisen synnyttäjiä. Eräskin taannoinen pääluottamusmies haukkui meidät uudet työntekijät kaikkien kuullen kurnulilijoiksi. Olipa siinä luottamusmieheltä tervetulotoivotusta kerrakseen. Pöyristyttävää käyttäytmistä kertakaikkiaan. Mitähän tuo sana tarkoittanee? Eräs toinen osaston luottamusmies nimitteli minua halpamaisesti vuosuikymmeniä. Onko siihen suostuttava. Tulenko vaatimaan korvauksia henkisestä kivusta ja särystä?
Eivätka henkiseen väkivaltaan uskalla puuttua työsuojeluvaltuutetutkaan leimautumisen pelosta, eikä myöskään esimiehet, koska tällöin heidän oma paikkansa on vaarassa.
Kiusaajana ja alistajana voi olla myös esimies, kuten kohdallani taannoin tapahtui. Hän haukkui minut mm. liian vanhaksi työelämään oikein kuuluvalla äänellä kailottaen yhteisessä palaverissa. Arvatkaapa miltä tuntui? Hän itse sai ylennyksen ja minä kenkää.
Ei henkiseen väkivaltaan uskalla puuttua työsuojelupiiritkään. He jopa sanovat ettei sellaista ole olemassakaan, lakaisten ongelmat maton alle. Sanovat vain että itsessä on vikaa ,jos et tule toimeen. Raivostuttaa tuollainen läpiseminen. Kiusatut lähtevät ja kiusaajat jäävät. Näin se menee.
Vain yritysten ylin johto pystyy organisoimaan olosuhteet ja urakat sellaiseksi, ettei tosi ikäviä kiusaamistilanteita pääse syntymään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Itse olen joutunut tarpeettomasti typerien ja ajattelemattomien työkavereiden kiusanteon kohteeksi syyttä suotta. Tilanne kärjistyi siihen, että useat asiaan kuulumattomatkin alkoivat tehdä minulle "kostotoimiaan". Siis mustamaalasivat ja keksivät perättömiä tarinoita elämästäni. Kertoivat näitä ilkeämielisiä juoruja eteenpäin siihen tyyliin, ettei se tulisi minun tietooni mitään kautta. Mutta kompastuivat paha kyllä omaan nokkeluuteensa.
Edellisiin viitaten olen samaa mieltä että se oli tyjänpäiväistä höpinää koko keskustelu. Todellisuus on toisenlainen. Hänen puheensa perustui teoriaan, ei tositapahtumiin tai faktoihin. Tyyliin näinhän sen pitäisi mennä. Mutta kun ei mene!
En ihmettele tätä nykypäivän nuorten pahoinvointia hetkeäkään. Ymmärrän täysin sen, että jos aikuisilla ei ole moraalia, ei lapsetkaan voi hyvin. Moraali puuttuu liian usein ihmisiltä ammatillisesti ja henkilötasolla.
Jos jatkuvasti tehdään häikäilemättömiä ratkaisuja talousnäkymien perusteella (siis lastenhoidossa, koulussa, terveydenhuollossa, työyhteisössä) tarvitseeko enää kovin suurta älykkyttä vaatia ihmiseltä ymmärtääkseen mikä aiheuttaa eniten pahoinvointia ja ruokkii kaikenlaista kiusaamista ihan kaikissa yhteisöissä.
"Ei henkiseen väkivaltaan uskalla puuttua työsuojelupiiritkään. He jopa sanovat ettei sellaista ole olemassakaan, lakaisten ongelmat maton alle. Sanovat vain että itsessä on vikaa ,jos et tule toimeen. Raivostuttaa tuollainen läpiseminen. Kiusatut lähtevät ja kiusaajat jäävät. Näin se menee."
Totta. Työsuojelupiiristä (Vaasa) ei saanut yhtään mitään apua. Turha koko lafka tämän asian suhteen. Pisti vaan entisestään vihaksi, kun eivät viranomaiset ottaneet ongelmasta minkäänlaista vastuuta. Eivät vaikka asiasta oli oman ongelmani kohdalla ollut juuri mm. uutisissa juttua jatkuvasti ja esim. työsuojelupiirien ihmisiä haastateltu jne.
minäkin. Itse ohjelmaa en kuunnellut, mutta omia kokemuksia mietin taas tänä aamuna, kun luin hesarista jutun työpaikkakiusaamisesta. Tuli vaan mieleen tämä ylevä periaate: ihmiset on erilaisia ja erilaisuutta pitäisi suvaita. No voi herran tähden, jos minun erilaisuuteni häiritsee jota kuta, antaako se oikeuden minun pilkkaamiseeni ja häpäisemiseeni, ja toisaalta pitääkö minun suvaita tämän häirikön erilaisuutta??? Se tässä kiusaamisprosessissa onkin niin kummallista, että syypää on aina uhri! Ja uhria rangaistaan, uhri on yhteistyökyvytön ja hankala tapaus. Millä tavalla aiheutan hankaluuksia itse työntekemiseen, jos olen luonteeltani vähemmän sosiaalinen, siis työssä jossa sosiaalisuutta ei edes välttämättä vaadita. Minutkin tämä nimenomainen kiusaaja otti uhrikseen heti alkumetreillä, kun huomasi, etten ryhdy heti rakentamaan mitään ns. sosiaalisia turvaverkkoja työpaikalla - heti alkoi tuuppimaan ovesta ulos. Itsellään kun oli suhteet vahvasti luotuna porukan pomoon, käsi kädessä kulkivat joka paikkaan. Kukahan opettaisi minullekin sen tavan vastata kaiken maailman herjauksiin ja solvauksiin, pilkantekoon - tilaisuus toki olisi ollut mennä suoraan sanomaan siinä viimeisessä häpäisytilanteessa, kuinka hävytöntä, epäkorrektia ja rumaa käytöstä tämä ihminen harjoitti minua kohtaan - vaan olinpa jo liian väsynyt ja alistunut, ainoa keino oli ottaa ja lähteä koko paikasta - ja takaisin ei ole menemistä koko puljuun, koska minä olen nyt se hankala tapaus, yhteistyökyvytön ym. Tulipa tässä mieleen sekin onneton ajatus, että mitäs jos näin jälkikäteen nostaisi solvaus/herjaus/kunnianloukkauskanteen ko. ihmistä ja käytöksen suvainnutta puljua vastaan - hehehee todellakin onneton ajatus.
Niin se vain menee, että kiusattu haukutaan yhteistyökyvyttömksi kun asia on juuri päinvastoin.
Eräs pääluottamusmieskin muljautti asiat sellaiseksi että minusta tehtiin se kiusaaja, kun menin hänelle valittamaan epäkohdista.
Siis hiis hiis hiis ! Ei saa puhua epäkohdista, haittatekijöistä ja työn teon selvästä häirinnästä. On vaan siedettävä kaikki kunnes pinna menee niin tiukalle että räjähtää ja se onkin sitten myöhäistä räpiköidä.
No sehän oli tyypillistä kirjaviisautta vailla käytännön kiusatuksi joutumista. Siksi esitys oli mikä oli. Kun kysyttäisiin todella kiusatun kokemuksia, niin asia valkenis kiusaajillekin, miten raskasta on joutua työyhteisön silmätikuksi.
mutta kiusaajiapa ei kiinnosta, miltä kiusatuista tuntuu. Muutenhan he eivät kiusaisi, vai mitä. Olen vuosien saatossa oppinut, ettei kiusaajien myötätuntoon kannata vedota. Suurimmalla osalla heistä on täysin olematon empatiakyky.
Itse väsyin pomon "pikkuapulaisen" jatkuvaan piikittelyyn ja työni mitätöimiseen, sillä seurauksella että kerroin hänelle rauhallisesti (tosin aika kärkevin sanoin) mitä mieltä olen hänestä. Otin asenteen "minun silmille et enää hypi" ja se auttoi. Hän pitää etäisyyttä minuun -ja turpansa kiinni. Nyt hän itseasiassa taitaa pelätä minua...