Nautitko työstäsi?

Jep. Koska saan tehdä sitä työtä jonka tunnen omakseni ja olen siinä hyvä. Eikä palkkakaan ole huono.

Pidän työstäni, mutten siellä kävisi jossei rahaa joka kuukausi tipahtaisi tilille.

Olen yrittäjä. Pidin alastani jo aiemmin ollessani palkkatyössä, mutta nyt pidän siitä vieläkin enemmän. Joskus olen hankalan paikan tullen tuskastunut, mutta koskaan en vielä kyllästynyt. :)

Aika neutraalisti suhtaudun. Joskus vituttaa, mutta tämä onneksi harvinaisempaa.
Tällä alalla ei kauheen usein tartte stressata, eikä juuri koskaan tartte fyysisesti ponnistella :). Tulot ei mitenkään kauheen isot, mut jotenki pärjäilen. Olen myös miettinyt lisä opintoja, mutta mutta......taidan tyytyä tähän.

No kyllä minun työni ihan mukavaa on, vaikka välillä v*tuttaa kovaakin. Töitä ja stressiä on välillä ihan liikaa, mutta toisaalta vapauksiakin on ihan mukavasti ja edutkin on ihan hyvät.

Teen ICT-alalla asiantuntijatehtäviä. Hommat ovat projektiluontoisia, eli samaa hommaa ei joudu vääntämään yleensä kauhean pitkään, vaan uudessa projektissa on taas uudet haasteet. Eniten nautin varmaan siitä että saa ratkaista erilaisia ongelmia. Vaikka usein tuntuu että pää räjähtää eikä mistään tule mitään, niin jostain saa puristettua sen ratkaisun ja se onnistumisen tunne on mahtava. Huonoina päivinä sitten tekeekin mieli vaihtaa alaa täysin erilaiseen.

En usko että pystyisin ihan toimettomana olemaan kovin pitkään, vaikka olenkin aika hyvä laiskottelemaan. Turhautuisin aika nopeasti. Vaikka voittaisin lotossa, niin jatkaisin töiden tekemistä jossain muodossa.

Nauroin.

Älkää nyt hyvät ihmiset uskoko näitä naisten valheita tai itsepetoksia ettei miehen työllä tai työttömyydellä olisi väliä.
Miehellä pitää olla arvostettu hyvä duuni että nainen pitää varsinkin jos itse on kouluttautunut (ihan sama mitä nainen sitten tekee on vaikka vaatemyyjä) että miehen tulee tienata ja olla ei pelkästään hyvä työssää vaan uralla eteenpäin pyrkivä ja menestyvä.

Tuollaiset korporaatiokoppiaiset ovat niitä jotka naisia houkuttelee.

Itse olen miehenä nyt vasta päälle kolmekymppisenä mieleisellä alalla, mutta uranäkymät eivät ole välttämättä superhyvät. Palkka on pieni ja vaikka työskentelen miesvaltaisella alalla niin tästä on mikään maailmankansalaisuussukkulointi kaukana.

Kyse on siitä että nauttiiko nainen miehen ammatin arvostuksesta ja sen tuomasta rahasta sekä kiihottuuko miehen "osaamisesta", pätemisestä, uranouseisuudesta tai sitten ylipäätään statuksesta.

Ja se on aivan sama onko nainen poliitiikaltaan kokkare vai vasemmistolainen ihan samanlaisella tavalla he kostuvat kun tapaavat sopivan statuksen omaavan miehen.

Mies joka ei pyri erityisesti pärjäämään työelämässä, nautti vain työstään eikä keräile perseennuolemispisteitä pomoltaan on munaton nysvö joka ei hivele naisen statushaaveita.

Itse en sano tätä mitenkään katkerana siltä osin että tuollaista naista tahtoisin vaan olen vain katkera siitä miten harvassa ovat ne naiset jotka eivät noin näe asioita.

Se oikeasti vituttaa että ei ole olemassa oikeasti arvoliberaaleja naisia joilla olisi kuitenkin jonkin verran sivistystä eikä niin että ovat sitten aivoton bb:tä seuraavia naikkosia joiden tarkoitus on käydä 50 vuotta nähtävästi siwan kassalla töissä ja sitten tulla kotiin pieremään oluita tai siidereitä kotisohvalle.

Siwan kassalla työskentely on ihan ok, se mitä annoin esimerkkinä on kuinka naisen oma sosiaalinen status sitten määrittää mistä hän tykkää ja mitä antaa miehelle "anteeksi".

No löysin vihdoin ammatin itselleni, joka kiinnostaa ainakin tällä hetkellä, ei tosin varmaankaan kovin kauan minut tuntien.

Rupesin tässä aivan äskettäin päivätreidaajaksi osakkeilla, kun tuli sen verran perintöä, että kymppitonneja voi heittää ulos sijoituksiin. Aikaisemmin ostin kultaa, mutta nyt sen tuotto on tyrehtynyt, ja möin pois jo viime vuonna. Tänään salkun arvo ainakin nousi kivasti, ja tässä odotellaan kevään osinkoja. Ostin pelkästään Fortumia ja Elisaa, sen jälkeen kun kurssit olivat romahtaneet äsken, ei siis mitään omaperäistä vielä, mutta näyttää siltä, että tuotto tulee olemaan noin 20% kevään osalta, ellei tässä mitään pörssiromahdusta tule taas.

Turha luullakaan että salkun päällä voi istua kovinkaan kauan, tässä tulee kohta mieleen että sen voisi tyhjentää, vaikka tässä äsken aloitinkin. Kun ilmat lähtee pihalle osakemarkkinoilta voi taas aloittaa kaiken uudelleen.

Vielä ei ossaa sanoa koska olen vasta opiskelemassa tulevaan (ehkä) ammattiini. Eniten siinnä kyllä ottaa päähän et se on vuorotyötä ja kyllä sitä välillä muutenkin ärsyttää koko työ. Parasta siinä on että saa työskennellä yksikseen. No kattoo mitä tulee.

Itse en voi sanoa nauttivani työstäni, vaikka en nyt varsinaisesti inhoakaan sitä. Saattaisin nauttia siitä kaikesta enemmän, jos se ei olisi työtä mitä pitää joka päivä tehdä se 8 tuntia, jotta jotenkin tulisi taloudellisesti toimeen. Olen itsekin ollut alallani lähes 16 vuotta ja voin jo pikkuhiljaa sanoa, niin kuin joku ylempänäkin, että alan olla aika hyvä siinä mitä teen. Monipuolinen ja hyvä.

Jos itse etsisin kumppania, niin ei se työstään nauttiminen olisi mikään pakollinen juttu mahdolliselle tulevalle kumppanille. Jos se mahdollinen tuleva kumppanini nauttisi työstään, alkaisi ainakin minulla hälytyskellot soimaan, että jokin siinä hommassa mättää. Epäilisin, että sellaisella olisi työ aina ykkössijalla ja kaikki muu sitten kunhan töiltään ehtisi. Ei sellaista minulle, kiitos.

Työstä puheenollen, riittäisi se, kunhan, mahdollinen tuleva kumppani ei inhoaisi työtään ja työkavereitaan. Silloin ei tulisi työelämän ongelmat vapaa-aikana suhteeseen jossain muuttuneessa muodossa.

jaaajaaa,no,työtä teen koska siitä saa palkkaa,sellaista ettei yksinään eläessäkään tarvitse joka senttiä venyttää.Nautinko työstä...kyllä ja eii.Omalla tavallaan kiva työ,on tarpeeksi hasteellisia tehtäviä mutta ei sellaisia että tarvitsee joka päivä miettiä et mitäköhä tänään.Kyllä sitä tulee varmaan 5-vuoden sisään vaihdettua hommia,ihan virkistyksen ja itsensä haastamisen takia.

Ei voisi vähempää kiinnostaa mennä johonkin työttömien työsalille tekemään 1e/h töitä ruoka. Ihan vittuilua mun mielestä.

Työ, aivan outo sana, en tunne.

Ei mutta nyt muistankin, se oli 2010 kesällä Lappeenrannassa, kun poliisi sanoi minulle: "Työ taiatte olla humalassa."

Onko oikea konteksti? Olenko oikeilla jäljillä?

Useimmiten nautin työstäni. Olen asiantuntijatehtävissä ICT-alalla ja työ on hyvin stressaavaa välillä, mutta juuri työn haasteellisuus pitää mielenkiinnon yllä. On tosin päiviä, jolloin tekisi vain mieli laittaa läppäri kaappiin eikä avata sitä viikkoon... :)

Mielestäni on tärkeää miten mies suhtautuu työhön. Sillä, mitä mies tekee ei ole niinkään merkitystä kunhan on rehellistä työtä. Itselleni työ merkitsee paljon ja jos mies suhtautuu työhön samalla tavalla, auttaisi se häntä ymmärtämään paremmin joskus on pakko tehdä töitä esim. iltamyöhäisellä. Kaikki miehet eivät nimittäin ymmärrä...

Pidän ihmisläheisestä työstäni ja tunnen olevani omalla alalla, vaikka toki tulee päiviä, kun tuntuu, ettei vain jaksaisi herätä ennen sianpieremää ja mennä töihin.
Palkka ei hoitoalalla mikään taivaita hipova ole, mutta sellainen kuitenkin, että sillä elää :)

En työtön. Kukaan ei kiinnostu.

Taas tota naisten paskapuhetta, eivät tiedä itsekään mitä tolla tarkoittavat tai hakevat. Naiset oppii näitä hokemia toisiltaan, sen verran aivottomia suurin osa akoista on.

Mitä miehen isoilla tuloilla on väliä, jos ukko itse on kokovartalomu***u? Sekin on tässä elämässä tullut nähtyä ja nyt kun elän omillani ja suht vaatimattomasti niin pakko myöntää että nyt vasta olen onnellinen. Enemmänkin voisin tienata, mutta mulla on elämässä paljon muuta mielenkiintoista ja olen tyytyväinen näin. Mahdollisen uuden puolison tuloista olen sitä mieltä, että kunhan elättää tuloillaan ITSENSÄ niin se riittää, mun nykyisillä tuloilla ei kaks elä.

Kyllä nautin. =)

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että rakas harrastus on muuttunut työkseni.

En voisi enää edes harkita mitään muuta ammattia... =P

Nauttia on ehkä väärä sana, koska olen nykyisin huomannut, että elämässä on asioita joista nautin, joita olen aikaisemmin pitänyt itsestäänselvyksinä niiden kuitenkaan olematta sellaisia. Ilmaisisin asian näin, että tykkään työstäni ja viihdyn siinä. Työkaverit on kivoja ja saan tavata työssäni pääsääntöisesti mukavia ihmisiä. Työ on sopivan haasteellista vaikkakin joskus stressaavaa, ja vieläpä siitä saamani korvauskin on mulle ihan riittävä.

Kyllä mä todella nautin työstäni ja mulle työ onkin ollut aina yksi elämän kaikkein tärkeimmistä asioista, ellei peräti se kaikkein tärkein. Olen joutunut olemaan työttömänä joskus lyhyempiä ja joskus pidempiä jaksoja, enkä ole koskaan viihtynyt joutilaana ja muutenkin noi työttömyysajat ovat olleet aina stressaavia aikoja, kun joutuu miettimään koko ajan sitä, että mistä löytäisi töitä ja tietenkin se rahallinen tilanne ahdistaa koko ajan.