missä mennään ?

tarina menee näin: Ystävättäreni kaukaisuudesta otti yhteyttä joku kuukausi sitten. Oli kuulema eronnut syksyn tietämillä. Ko ko kesän ajan tapailimme useita kertoja viikossa, olin esim. yötä hänen ja lapsiensa luona sekä viikolla että viikonloppuisin. Selvästi huomasi, että homma rupeaa lämpenemään. Tein sitten aloitteen kysyäkseni jotain "homman" tilasta. Vastauksena oli, haluaa olla ystävä, koska ei ole kypsä uudelle jutulle. Tämän episodin jälkeen tietenkin toivottelin hyvää jatkoa jne. Ei vienyt kuin jokusen tunnin, alkoi kyseiseltä henkilöltä tulemaan viestejä, ikään kuin uuden kiinnostuksen merkeissä.

Tämän johdosta homma rupesi taas pikkuhiljaa lämpenemään. Sama kaava toisti itseään: yövierailut, jatkuvat päivittäiset soittelut ja viestittelyt. Nyt alkuviikosta kysäisin taas missä mennään, koska tietyllä tapaa oli ilmassa viileyttä. Ja vastauksena oli taas sama: ei pysty mihinkään, vaan pelkkää ystävyyttä.

Kertokaahan ihmissuhdeoraakkelit mielipiteenne asiasta. Olen jo keski-ikää lähestyvä aikuinen mies, mutten koskaan ole joutunut moiseen tilanteeseen. Onkohan käynyt niin, että kyseinen nainen kaipasi vain olkapäätä ylimenokaudeksi ? Vaiko onko uhänellä uskalluksen puute ? Vai onko todellakin sitten niin, ettei kiinnostusta ollut tarpeeksi ? Kertokaahan myös, mitä tekisitte sijassani ? Tilanne rauhotetaan, ja vielä yhteen uuteen yritykseen, vai unohdetaanko koko homma ?

Tekstini saatta olla kirjoitustaidoistani johtuen hieman sekava, mutta yleiskuvan varmaankin jokainen saa. Ja kerrottakoon, etten kysy neuvoja ruikutuksen tai nössöilyn takia, vaan sen, etten todellakaan tiedä missää mennään. Kiitos jo etukäteen.