Olen ollut suhteessa avomieheni ja lapseni isän kanssa noin neljä vuotta. Noin kahden vuoden yhdessäolon ja lapsensaannin jälkeen suhteemme muuttui. Mies alkoi "napsahdella" pienistäkin asioista ja voin myöntää että ärsytin häntä välillä tahallani ikävillä sanoilla. Mieheni on alkanut juoda melko usein enkä kestäisi sitä yhtään, itse olen alkoholistin lapsi. Mies voi olla humalassa aggressiivinen, mutta on hän käynyt käsiksi minuun myös selvinpäin. Hän ei ole koskaan hakannut minua, muuta kuin nyrkillä muksaissut ja poskelle kämmenellä. Hän saattaa tarttua kiinni ja on kerran kännipäissään uhannut tappaa kuristamalla. LIsäksi olen saanutkuulla lukemattomia solvauksia ja haukkumisia. Mies on elämäänsä todella turhautunut ja näen että hänellä on paha olla. Olen yrittänyt auttaa häntä ja saada häntä hoitoon mutta häne ei näe asiaa niin. Hän uskoo, että voi pahoin, koska en ole hänelle sellainen nainen jonka hän elämäänsä haluaisi. Hän sanoo rakastavansa minua mielettömästi mutta kokee että tarvitsee suhteelta enemmän kuin minä voin antaa. Minulle tämä tuntuu kovin ristiriitaiselta, mitä mieltä te ajattelette tilanteesta??
milloin on liikaa?
avovaimo
121623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmettelen, haluatko lapsesi jäävän äidittömäksi ? Jos nimittäin tuota "pientä muksimista" jne vielä vähän aikaa katselet, saat kunnolla selkääsi. Sitäkö sinä haluat odottaa ? Tai että mies todella kuristaa sinut suutuspäissään, niinkuin uhkaa ? Mikä sinua vaivaa ? Haluatko todella lapsesi näkevät tuollaista ? Kasvavan väkivaltaisessa kodissa ? HERÄÄ !!! Ja tee jotain asialle ennen kuin on liian myöhäistä !!!
Niin, oisko sun aika lähteä sitten ja anataa hänelle mahdollisuus löytää itselleen se niin kauheasti kaipaama unelma-nainen. Sinuna en kyllä kuuntelisi moisia solvauksia. Hänhän suoraan väittää että hän on tollainen on SINUN syytäsi muka? Ei kannata jäädä odottamaan että saa turpaansa ja antaa lapsen kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Maailmassa on paljon mukaviakin miehiä jotka tietävät miten kohdellaan naista jota väittää rakastavansa. Tulet sen näkemään kun pääset tutosta aivopesevästä ja henkisestä väkivaltasuhteesta ulos. J ahyvää se tekee miehellesikin joutua miettimän että mitä tuli taas tehstyä ja kenenkähän se vika loppujan lopuksi oikein on. Ei voi auttaa sellaista joka ei apua ota vastaan, paraneminen lähtee aina omasta itsestään. Lähtemällä pakotat hänet aloittamaan asian oikean tutkiskelun aj mahdollisesti myös paranemaan. Jäämällä vain pahennat tilannetta. Ja näin henkilökohatisesti; minä en ainakaan ikinä jäisi suhteeseen jossa toinen aivan selvästi antaa ymmärtää etten ole toivottu vaan pelkkä kaulassa roikkuva riippa joka ei näytä tajuavan lähtä hakkaamallakaan.
Kyllä! Yksikin nyrkillä muksaisu on liikaa. Sille ei löydy mitään tekosyytä.
Jätä ihmeessä tuo mies, löydät varmasti tosimiehenkin itsellesi.
Turha odottaa, että mies muuttuisi. Jos lyö kerran, lyö varmasti vielä pahemmin tulevaisuudessa.
Olen pitkään miettinyt, miksi yksikin pieni "muksaisu" on liikaa miehen tekemänä, mutta nainen saa kyllä ilmaista ah niin temperamenttisesti tunteitaan myös fyysisesti lyömällä miestä vaikkapa avokämmenellä? Saako mies lyödä kunhan lyö avokämmenellä ja ei liian kovaa? Vai onko kysymys pelon ilmapiiristä jollaista nainen ei muka voi miehelle tuottaa?
......kylla joissakin perheissa/parisuhteissa se nainen on SE POMO JA BOSS!
Mielestäni tämä toimii molemmin päin. Ei ole syytä hyväksyä naisenkaan suorittamaa fyysistä väkivaltaa.
Miksi ylipäätään hyväksyä minkäänlainen fyysinen kuritus rakkaussuhteeseen, niin kuin se siihen jotenkin kuuluisi? Niin kuin se kuuluisi mihinkään ihmisten väliseen suhteeseen!
Minusta fyysinen muksiminen on aina osoitus siitä, että muksija ei enää osaa käsitellä negatiivisuutta itsessään eli on ajautunut siihen pisteeseen, että sanat eivät riitä ilmaisemaan tunteita.
No, olo ei kyllä helpotu yhtään toisia muksimalla, sen nyt hiffaa ääliökin. Miksi sitten antaudutaan uhriksi ja annetaan toisen satuttaa fyysisestikin?
Itseään kunnioittava ihminen ei anna itseään lyötävän eikä läpsittävän, vaan asettaa niin tehneen henkilön aina vastuuseen valinnataan.
Viisaita sanoja ja totuuksia moraalista, joita sietää funtsia kunkin tykönään.
...niin se on..........ei nae vikaa itsessaan, vaikka syypaa olisikin...
että lähde hittoon tuommosesta "parisuhteesta" vielä kun olet järjissäsi/hengissä. Mitään hyvää ei ole luvassa sinulle jatkossakaan suhteessanne. Miehesi on luonnevikainen.
Milloin tämä on liikaa :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000004356634
????????????????????????????????????????
lähde, kun vielä voit. Voimia Sinulle!