Te jotka suunnittelette avioeroa tai olette jo eronnut, niin oliko teillä suuret juhlat, kun menitte naimisiin?
Itse olen menossa ensi kuussa avioliiton auvoiseen satamaan ja meillä ei todellakaan koko suku juhli... 2 vierasta tulee, kun naimisiin mennään.. (maistraatti)
Isännän kanssa mietittiin asiaa (juhlien järjestämistä) ja tultiin siihen tulokseen, että me ei rahoja juhliin laiteta, että vieraita ei tod. aleta syöttämään, eikä juottamaan.
Jos meillä olisi isot juhlat, niin tod. näk. erottaisi vuoden päästä ja sitä ei haluta tehdä...
Emme halua mennä naimisiin juhlien takia, vaan meidän takia...
Itse olen menossa ensi kuussa avioliiton auvoiseen satamaan ja meillä ei todellakaan koko suku juhli... 2 vierasta tulee, kun naimisiin mennään.. (maistraatti)
Isännän kanssa mietittiin asiaa (juhlien järjestämistä) ja tultiin siihen tulokseen, että me ei rahoja juhliin laiteta, että vieraita ei tod. aleta syöttämään, eikä juottamaan.
Jos meillä olisi isot juhlat, niin tod. näk. erottaisi vuoden päästä ja sitä ei haluta tehdä...
Emme halua mennä naimisiin juhlien takia, vaan meidän takia...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Me mentiin kanssa maistraatissa ja vain yksi vieras=todistaja. Ihan kiva juttu niin, vaikkakin erosimme sitten parin vuoden päästä...
Meil oli suhtkoht isot häät, ja liitto on voimissaan edelleenkin, ens vuonna vietetään pronssihääpäivää, 20 vuotta naimisissa.
Tuata noin ... vähän sama jos pohtii vaikuttaako auringon pilkkujen määrä avioeroihin, tai kuolevatko ne ihmiset nuorempina jotka juhlivat "viiskymppisiään" isolla porukalla.
Juhlat on yksi asia. Joko ne järjestetään tai ei... osa mainitsemistasi syistä ovat aivan ymmärettävät siihen ettei mahtihäitä järjestetä. Mutta on lapsellista jos "juhlittomilla häillä" kuvittelee solmittavaa liittoa vahvistavan tai turvaavan (jopa woodoo voisi toimia paremmin).
Motiivit ja syyt mennä naimisiin. On oikein mennä naimisiin "meidän takia", tahto rakastaa ja jakaa loppuelämänsä toisen kanssa, pitää toisesta huolta ja kunnioittaa tätä. Mutta on lapsellista mennä naimisiin sen vuoksi, että saisi ne suuret juhlat.
Eli, älä sekoita puuroja ja vellejä keskenään ... syy-seuraus eroissa ei johdu juhlista, vaan ihmisistä ja heidän motiiveistaan ja tahtotilasta.
Entisessä elämässä menimme naimisiin maistraatissa ja nyt nykyisen rakkaani kanssa meidät vihitään kahden viikon päästä ihan pienin menoin eli paikalle vain me ja pappi todistajat seurakunnan puolesta. Ehkä olisin nyt voinutkin pitää häät, niin vahva tunteeni on rakastani kohtaan ja sen verran onnellinen olen, että haluaisin kyllä juhlistaa sitä päivää, mutta mieheni puolella on hänen eron jäljiltä oikeastaan kaikki ihmissuhteet niin solmussa ettei sellaista porukkaa voi edes samaan tilaan kutsua... :(
Mut ei mua oikeasti haittaa. Me juhlitaan kahdestaan viikonloppu ja sitten vanhempien kanssa kun palaillaan kotiin.
suuret häät. alle vuosi naimisissa ja ero. ois voinu hoitaa maistraatissakin. olisi päässyt halvemmalla :).
Menimme naimisiin 23 v. sitten. Meillä oli vain kaksi todistajaa mukana. Seuraavana viikonloppuna järjestimme vain muutamalle (5 hlö) hyvälle ystävällemme pienet juhlat tiedottaaksemme tilanteesta.
Seurustelimme monta vuotta ennen naimisiin menoa ja siltikin jälkeen päin olen monta kertaa miettinyt, miksi aina ei tahdo sujua, vaikka tunsimme suht. hyvin toisemme ennen naimisiin menoa. Omalta puoleltani olen ollut ehdottoman luotettava, mutta miehestäni en menisi vannomaan. Joskus minullekin on tullut mieleen kys.alaistaa liittomme,mutta jatko vielä epäselvää. Että tällaista.
Mielestäni ei juhlien koko merkitse mitään, mikäli todella toisistaan välitetään ja kunnioitetaan. Sen tiedän,että vannomatta paras, koska vuosien saatossa mielesi ja suhteenne voi muuttua.
Usein näillä palstoilla näkee vannottavan, ettei koskaan tulla pettämään puolisoita, mutta aika menee eteenpäin ja koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Jokainen liitto on erilainen ja kaikilla on varmasti jossain vaiheessa myös vaikeaa. Osa luopuu helpommin kuin toiset.
Toivon liitollenne hyvää. Se varmasti kestää, mikäli pidätte toisistanne hyvää huolta myös arjessa.
Eiku mietin tosiaan sitä, että vaikuttaako isojen kemujen järjestäminen sitten jatkossa negatiivisesti avioliittoon...
Mitä itse olen tuttaviani seurannut, niin ne kauhian isot satuhäät on pidetty ja sitten on tosiaan vuoden päästä erottu.
Eihän se tietenkään automaattisesti tarkota isot häät= ero yhtälöä.
Kun mitä olen sivusta seurannut, niin osa menee niiden juhlien takia naimisiin ja upottaa koko omaisuuden niihin :(
Kun vaikuttaa siltä, ettei enää rakkaudesta, toisen kanssa loppu elämän viettämisestä ym. syistä mennä naimisiin... vain niiden juhlien takia :(
Mutta olen toki iloinen kuullessani, että isojen kemujenkin jälkeen ovat pariskunnat yhdessä :D
Ja voihan sitä vihkivalan, vaikka uusia ja sitten pitää ne isot kemut, jos siltä tuntuu...
Sen vain tiedän, että isännän suvun puolelta tulee "tappo uhkauksia", kun ei kirkossa kuuluteta onneamme ja pidetä maailman isoimpia häitä ;D
Pulpahtipa mieleeni toinen kysymys...
Kauan olette tunteneet, kun olette menneet naimisiin? Oletteko olleet kavereita ennen suhdetta vai mitä häh?
niin... esimerkeissäsi missä isot häät ovat johtaneet nopeaan eroon ollaan menty naimisiin vääristä syistä... väärä syy voi olla juuri se, että tahdotaan suuret "satuhäät". Koska niissä tapauksissa on puuttuneet ne aidot syys (toiselta tai molemmilta) minkä vuoksi naimisiin mennään ... niin olisivat päättynyt eroon yhtä nopeasti vaikka maistraatissa olisivat itsensä vihkaisseet.
*hih* tuohon jäkimmäseen kysymykseesi saat varmasti enemmän vastauksia Häät "osastolta"...
Tunsimme vajaat kymmenen vuotta, naimisissa olemme olleet runsaat kymmenen vuotta - ja nyt on eropaperit vetämässä. Näin jälkiviisaana olen miettinyt, että lievä epäilys kalvoi mieltä naimisiin mennessä, mutta jotenkin tukahdutin sen ja ajattelin, että ei pidä vaatia kuuta taivaalta.
Mitä tuttuja olen katsellut, niin eipä se seurusteluaikakaan tunnu mitään ennustavan: tiedän onnellisia pareja, jotka ovat menneet naimisiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja niitäkin jotka ovat seurustelleet yli kymmenen vuotta häitä ennen - tai eivät ole koskaan papin/maistraatin aamenta liitolleen hakeneetkaan ja silti hyvin pyyhkii. Sellaisenkin onnellisen parin tiedän, joka on siirtänyt hammasharjansa samaan huusholliin tapaamisiltanaan. Summa summarum; jos synkkaa nyt, niin VOI synkata vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua - tai sitten ei...
Omalta kohdaltani sanoisin, että eroa olisi voinut ennustaa siitä, että meillä ei ollut kykyä käsitellä vaikeita tilanteita: asioista ei puhuttu, riitoja ei sovittu, ei juuri pyydetty anteeksi, emme osanneet käsitellä vaikeita asioita ja sellainen "kyllä tästä yhdessä selvitään" - tunne puuttui. Arjen mukana katosi myös avoimuus, hellyys ja keskinäinen kunnioitus. Ja ainakin minä koin, että minun suhteessa pysymistäni pidettiin itsestäänselvyytenä, käyttäytyi vastapuoli miten välinpitämättömästi tahansa. Sitten kun toinen vihdoin huolestui, oli minulta jo paukut lopussa.
Nyt kuullostaa hölmöltä, etteivät hälytyskellot soineet aiemmin, mutta niin se vain on helppo sulkea silmänsä arkirumban pyörteissä ja ajatella että kunhan nyt jotenkuten elellään...