Tuntuuko joskus että sopivaa elämänkumppania ei löydy? Tai oliko suhteessa ongelmia joita paikattiin "yhteisellä" lemmikillä? Siinä vaiheessa kun henkilö hankkii lemmikin itselleen, hänellä ei riitä aikaa toiseen suhteeseen.
Voin omakohtaisesti kertoa että kun aikoinani seurustelin niin kaikki meni ihan hyvin, niinkuin seurusteluvaiheessa yleensä. Meillä molemmilla meni tunti päivästä omiin harrastuksiin, hiukan erilaiset työajat asettivat ehtoja mutta muu aika oltiin yhdessä ja kerättiin kokemuksia.
Jossain vaiheessa sitten piti alkaa hankkia koiraa. Olin sitä vastaan mutta toinen puolisko sanoi haluavansa sitä. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun emme enää käyneet missään yhdessä ja lemmikkikin oli kiilannut suhteeseemme väliin. Minua riepoi jatkuva siivous ja epäsiisteys sekä kura ja santa sisällä. Häntä se kun en ulkoiluttanut tai hoitanut "yhteistä" lemmikkiämme. Ja eipä aikaakaan, kun lemmikille piti saada kaveri.
Kun sitten hetken aikaa näin asuessamme alettiin suhdettamme pohtimaan toden teolla niin pieni laskelma osoitti että meillä ei ole yhteistä aikaa kuin alle tunti päivässä. Eikä sekään ole yhteistä, kun lemmikit pyörivät alati ympärillä. Yhtään ei pidetty siitä että tällaisia laskelmia tehtiin ja kerrottiin mihin yhteinen aika on hukkunut. Vaan että jostain pitäisi löytyä sitä lisää.
Kun sitten hetken mietin asiaa ja katselin tilannetta tarkemmin sekä ystäväpiirissä että laajemminkin, niin totuus on se että jos jollakulla on lemmikki/lemmikkejä, ei vuorokauteen sovi enää ihmissuhteita. Lemmikit ovat niin riippuvaisia omistajistaan että ne tarvitsevat kaiken ajan.
Joten jos mietit miksi ihmissuhteesi eivät onnistu ja sinulla on lemmikki, kysy suoraan pitääkö toinen ihminen lemmikeistä. Ilman yhteistä intohimoa lemmikeihin ihmissuhteet eivät onnistu.
Ja se on nähty.
Voin omakohtaisesti kertoa että kun aikoinani seurustelin niin kaikki meni ihan hyvin, niinkuin seurusteluvaiheessa yleensä. Meillä molemmilla meni tunti päivästä omiin harrastuksiin, hiukan erilaiset työajat asettivat ehtoja mutta muu aika oltiin yhdessä ja kerättiin kokemuksia.
Jossain vaiheessa sitten piti alkaa hankkia koiraa. Olin sitä vastaan mutta toinen puolisko sanoi haluavansa sitä. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun emme enää käyneet missään yhdessä ja lemmikkikin oli kiilannut suhteeseemme väliin. Minua riepoi jatkuva siivous ja epäsiisteys sekä kura ja santa sisällä. Häntä se kun en ulkoiluttanut tai hoitanut "yhteistä" lemmikkiämme. Ja eipä aikaakaan, kun lemmikille piti saada kaveri.
Kun sitten hetken aikaa näin asuessamme alettiin suhdettamme pohtimaan toden teolla niin pieni laskelma osoitti että meillä ei ole yhteistä aikaa kuin alle tunti päivässä. Eikä sekään ole yhteistä, kun lemmikit pyörivät alati ympärillä. Yhtään ei pidetty siitä että tällaisia laskelmia tehtiin ja kerrottiin mihin yhteinen aika on hukkunut. Vaan että jostain pitäisi löytyä sitä lisää.
Kun sitten hetken mietin asiaa ja katselin tilannetta tarkemmin sekä ystäväpiirissä että laajemminkin, niin totuus on se että jos jollakulla on lemmikki/lemmikkejä, ei vuorokauteen sovi enää ihmissuhteita. Lemmikit ovat niin riippuvaisia omistajistaan että ne tarvitsevat kaiken ajan.
Joten jos mietit miksi ihmissuhteesi eivät onnistu ja sinulla on lemmikki, kysy suoraan pitääkö toinen ihminen lemmikeistä. Ilman yhteistä intohimoa lemmikeihin ihmissuhteet eivät onnistu.
Ja se on nähty.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan näin btw, itselläni on kaneja ja hyvin viihtyvät kahdestaan pöydän alla. Meillä on yhteistä aikaa miehen kanssa ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Nuo elukat kun pärjäävät myös ilman ulkoilutusta tai jatkuvaa hyysäämistä, pomppivat ympäri taloa ihan oman pään mukaan.
Itse sanoisin - ikävä kyllä - että tuo pätee vaan koiran omistajiin.
"Ilman yhteistä intohimoa lemmikeihin ihmissuhteet eivät onnistu."
Juurikin näin. Asia on sen luokan homma, että kannattaa kysyä jo eka treffeillä että tykkääkö lemmikeistä vai ei.
Ja sama koskee lasten hankintaa. Ja yleistä elämäntyyliä, rahan käyttöä (yhteiset vs. omat menot), päihteiden käyttöä (tykkäätkö että tuon kavereita ryyppäämään kotisohvalle aamuviideltä?) jne.
Kun kaikki oleelliset kysymykset on setvitty, niin suhteen reaalinen pohjatsäänssi on selvillä ja voi tehdä oikean päätöksen siitä että jatketaanko yhdessä vai erikseen.
Aloittaja, vaikutat hauskalta persoonalta.
Ja verbaalisesti lahjakkaalta, joten otappas asia vielä kumppanin kanssa puheeksi.
Itse olen kumppanisi kaltainen lemmikki-ihminen, on kissaa ja koiraa. Mutta meillä lemmikit ei pyöri koko ajan jaloissa, nillä ei ole lupaa tulla olohuoneeseen vaan siellä on vain minun ja kumppanini " reviiri ".
Eli se on vain järjestely kysymys että lemmikki kodissakin on sitä kahdenkeskistä aikaa.
Mikä vie kaiken aikanne ?
Tuskin vain lemmikit.
Nyt pyöreän pöydän ääree, otatte kalenterit esiin ja varaatte siihen aikaa kahdenkeskiseen olemiseen. Jos haluatte jonnekkin lähteä, on olemassa Dogsitter-palvelu ja muita koiranhoitajia, jotka maksusta huolehtii toisten lemmikistä, eikä se ole välttämättä edes kallista.
Aikuinen koira pärjää satunnaisesti hyvin päivän yksin , jos sitä käy joku
ulkoilulttamassa. Pennun taas voi viedä tuttavalle tai koirahoitolaan, että saatte pitää lomaa yhdessä.
Ja raha on tekosyy, itse tienaan tosi vähän, silti voin kustantaa lemmikilleni hoitajan se kerran kun vihdoin saamme lomaa miehen kanssa kaksin, siis jos ihan reissuun pääsee.
jos suhde kumppaniisi on kunnossa, hän itsekkin on halukas lomailemaan kanssasi ihan ilman lemmikkiäkin, tai ottamaan arjen keskellä yhteistä aikaa.
Mutta huomaa, ainakin itse lähden mielummin koiran kanssa jonnekkin kuin mieheni, silloin jos kaikki suhteessa menee päinb seiniä ja mies ei suostu sitä tajuamaan / puhumaan ongelmista.
Nimenomaan, meillä on koiria siksi että me MOLEMMAT niitä olemme halunneet, yhteistä aikaa on sekä koirien kanssa ulkoilu että sitten ihan kahdestaan sohvalle käpertyminen ja kaikesta juttelu.. ei niitä koiria kokoajan tarvitse räveltämässä olla. Onkohan naikkosellasi joku ongelma? Koirakin tarvitsee omaa rauhaa..
Koirat eivät missään nimessä mene parisuhteen tai ihmissuhteiden edelle, vaikka rakkaita perheenjäseniä ovatkin ja ansaitsevat parasta. Kuitenkin mies on tärkeämpi..
Reisuun voi ottaa koirat mukaan tai jos on ulkomaanmatka tms, voi koirille palkata hoitajan/pyytää jotain tuttua hoitamaan/viedä koirahoitolaan, ei se niin hirveän hankalaa ole.
Vaikka meillä on 2 koiraa on meillä silti päivittäin yhteistä aikaa.. ja reilusti yli tunti :D
No pitäs tyhmänkin tajuta, että jos toisella on lemmikki eikä ite tykkää eläimistä niin ei pitäs väenvängellä alkaa kehittään mitään juttua. Koska sitten se menee siihen, että aletaan vaatia toista luopumaan lemmikistään.
Kaiken lisäksi, jos on lemmikitön suhde niin se lemmikki tulis hankkia yhteisestä päätöksestä niin, että molemmat haluaa sen elukan eikä pidä mielistellä toista ja ottaa sen mieliksi. Siinä saa sitte oikeastaan syyttää itseään, että ihminen voikin olla ihan helvetin tyhmiä. Joskus voi ja pitääkin miellyttää kumppania mutta ei tuossa asiassa.
Jos ei natsaa niin sitten täytyy luovuttaa, jomman kumman tai kummankin.
Itsellä on kokemusta miehestä, joka tuli mustasukkaiseksi kissasta, joka ihan yhteisellä päätöksellä hankittiin, yhdessä hoidettiin tms. mutta koska mies riekku enemmän ulkona ja meni aina sinne sun tänne, niin toki, kissan kanssa sitten vietin aikaa kun en mukaankaan päässyt. Tuli sitten sille mustasukkaiseksi vaikkei ollut syytä, itsehän tuo ulkona juoksi jatkuvasti, hyvä jos sitä näki kotona juurikaan.
Nyt on onneksi mies, jolla omat koirat ja minulla oma. Koirat on rakkaita mutta kumppani on vielä tärkeämpi, et aikaa on kullalle vaikka kuinka paljon eikä hauvat pyöri turhaa jaloissa.
Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat olleet minulla jo ennen kuin tapasin nykysen mieheni. Nykyään ne ovat yhtälailla molempien lemmikkejä, vaikka mies aluksi hiukan pelkäsi kissoja. Hän kuitenkin oppi nopeasti pitämään niistä ja nykyään paapoo kisuja jopa enemmän kuin minä.
Parisuhteemme on ollut vahva jo useamman vuoden. Kissat eivät todellakaan ole rajoittaneet yhteistä aikaamme millään tavalla ja lomillekin on päästy, koska kissoille on monia innokkaita hoitajia kaveripiirissä. Jos lemmikki alkaa parisuhteessa tuntua ongelmalta, niin kyllä siellä taustalla yleensä muutakin häikkää on!