Ajattelin kirjoittaa ongelmastani tänne ja pyytää apua teiltä muilta eron kokeneilta lukijoilta.
Tapasin tammikuussa aivan ihanan jätkän, johon olin tutustunut netin kautta.
Välillämme alkoivat heti kemiat toimimaan ja aloimme seurustella jo seuraavana päivänä. Olimme umpi rakastuneita toisiimme ja kaikki meni niin hyvin.
Vähän vajaa kuukauden seurustelun jälkeen hän kuitenkin jätti minut aivan yllättäen tekstiviestillä. Syynä eroon oli kuulemma, että hän ei ollut aivan varma olisinko sittenkään se aivan oikea.
Seuraavana aamuna sain häneltä viestin jossa hän pahoitteli kovasti tapahtunutta ja sanoi rakastavansa minua vielä. Hänellä meni kuulemma sillä hetkellä sen verran huonosti, että hän ajatteli vain unohtaa kaiken entisen elämänsä.
Tiesin tämän olevan totta, joten annoin hänelle anteeksi ja palasimme yhteen.
Tapasimme ja näin hänestä todella, että hän oli tosi pahoillaan viestistä.
Olisi kuulemma ollut hänen mukaansa elämän suurin virhe, jos hän olisi jättänyt minut.
Hän sanoi rakastavansa minua yli kaiken, mutta sillä hetkellä hänellä oli vain todella vaikeata.
Tiesin, että taapamisiamme tultaisiin rajoittamaan, sillä hän joutuisi asumaan lastenkotin 3 kk ajaksi. Lupasin olla hänen tukenaan ja uskoin vahvasti meidän pysyvän yhdessä.
Olimme kokeneet paljon yhdessä ja tunsimme toisemme perheemmekin hyvin.
Olimme myös ehtineet puhua jo kihlauksesta ja lapsista, sekä yhteisestä tulevaisuudesta.
Ystävänpäivänä kaikki oli aivan täydellistä. Hän sanoi rakastavansa minua ja ettei koskaan jättäisi.
Tiesin hänen joutuvan seuraavalla viikolla lastenkotiin, joten emme ehtisi nähdä enää ennen sitä.
Halasimme ja kysyin häneltä oliko se viimeinen kerta jolloin halaisimme.
Hän vastasi, että ei ja en saisi koskaan jättää häntä ja hän ei jättäisi minua.
Jäin aivan yksin. Hän soitti minulle, kun pääsi lastenkotiin seuraavalla viikolla.
Kaikki oli kuulemma aivan huonosti ja hän vaikutti tosi masentuneelta.
Yritin lohduttaa ja tehdä kaikkeni, mutta poikaystäväni ei vaikuttanut enää omalta itseltään.
Kului muutamia päiviä ja hän ei ottanut enää yhteyttä.
Ymmärsinhän minä tavallaan sen, että siellä on niin kova kuri ettei kännykkää saisi koko ajan käyttää.
Laitoin silti hänelle viestin, jossa kerroin kuinka paljon häntä ikävöin.
Hän ei vastannut mitään.
Soitin hänelle, mutta ei kuulemma ollut aikaa puhua. Hän lupasi soittaa takaisin.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Illalla sain häneltä jälleen viestin, jossa hän kertoi ettei taaskaan ollut varma meidän suhteesta ja ei jaksa murehtia sitä kun muutenkin on niin vaikeata.
Sanoin hänelle, että olen hänen tukenaan ja rakastan häntä.
Hän sanoi kuitenkin, että ei kestä enempää paineita ja ei pysty jatkamaan suhdetta enää.
Kysyin häneltä, että haluuko hän pitää taukoa kunnes pääsee pois sieltä vai aikoiko hän jättää minut nyt lopullisesti.
Ei kuulemma ollut varma, mutta luultavasti lopullisesti.
Kysyin häneltä aikoisiko hän nyt vain unohtaa minut, mutta hän haluaa kuulemma pysyä kavereina. Mitään yhteyttä hän ei sen jälkeen ole ottanut, joten uskon tuon olleen vain kliseistä.
Olen nyt aivan hukassa. Erosta on kulunut neljä päivää ja ikävä on kova.
Mitään en ole pystynyt kunnolla tekemään, kun vain koko ajan itkettää.
Yritän olla ajattelematta eroa koko ajan ja hymyillä, mutta oikeasti olen ihan rikki.
Tiedän, että hänellä on nyt erittäin rankkaa siellä.
En uskalla ottaa mitään yhteyttä, koska hän sanoi haluavansa minun jättävän hänet rauhaan.
Olen erittäin epätoivoinen, sillä en tiedä rakastaako hän minua enää ja pystyisinkö saamaan hänet vielä jotenkin takaisin :(
Annanko hänelle siis aikaa kotiutua sinne lastenkotiin ja odotan, että hän ottaa yhteyttä kun kokee olevansa valmis
vai annan vain ajan kulua
En haluaisi silti luovuttaa, koska tiedän eron syyn olleen lastenkodin vaikeudet.
Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta saisin hänet vielä jotenkin takaisin.
Tapasin tammikuussa aivan ihanan jätkän, johon olin tutustunut netin kautta.
Välillämme alkoivat heti kemiat toimimaan ja aloimme seurustella jo seuraavana päivänä. Olimme umpi rakastuneita toisiimme ja kaikki meni niin hyvin.
Vähän vajaa kuukauden seurustelun jälkeen hän kuitenkin jätti minut aivan yllättäen tekstiviestillä. Syynä eroon oli kuulemma, että hän ei ollut aivan varma olisinko sittenkään se aivan oikea.
Seuraavana aamuna sain häneltä viestin jossa hän pahoitteli kovasti tapahtunutta ja sanoi rakastavansa minua vielä. Hänellä meni kuulemma sillä hetkellä sen verran huonosti, että hän ajatteli vain unohtaa kaiken entisen elämänsä.
Tiesin tämän olevan totta, joten annoin hänelle anteeksi ja palasimme yhteen.
Tapasimme ja näin hänestä todella, että hän oli tosi pahoillaan viestistä.
Olisi kuulemma ollut hänen mukaansa elämän suurin virhe, jos hän olisi jättänyt minut.
Hän sanoi rakastavansa minua yli kaiken, mutta sillä hetkellä hänellä oli vain todella vaikeata.
Tiesin, että taapamisiamme tultaisiin rajoittamaan, sillä hän joutuisi asumaan lastenkotin 3 kk ajaksi. Lupasin olla hänen tukenaan ja uskoin vahvasti meidän pysyvän yhdessä.
Olimme kokeneet paljon yhdessä ja tunsimme toisemme perheemmekin hyvin.
Olimme myös ehtineet puhua jo kihlauksesta ja lapsista, sekä yhteisestä tulevaisuudesta.
Ystävänpäivänä kaikki oli aivan täydellistä. Hän sanoi rakastavansa minua ja ettei koskaan jättäisi.
Tiesin hänen joutuvan seuraavalla viikolla lastenkotiin, joten emme ehtisi nähdä enää ennen sitä.
Halasimme ja kysyin häneltä oliko se viimeinen kerta jolloin halaisimme.
Hän vastasi, että ei ja en saisi koskaan jättää häntä ja hän ei jättäisi minua.
Jäin aivan yksin. Hän soitti minulle, kun pääsi lastenkotiin seuraavalla viikolla.
Kaikki oli kuulemma aivan huonosti ja hän vaikutti tosi masentuneelta.
Yritin lohduttaa ja tehdä kaikkeni, mutta poikaystäväni ei vaikuttanut enää omalta itseltään.
Kului muutamia päiviä ja hän ei ottanut enää yhteyttä.
Ymmärsinhän minä tavallaan sen, että siellä on niin kova kuri ettei kännykkää saisi koko ajan käyttää.
Laitoin silti hänelle viestin, jossa kerroin kuinka paljon häntä ikävöin.
Hän ei vastannut mitään.
Soitin hänelle, mutta ei kuulemma ollut aikaa puhua. Hän lupasi soittaa takaisin.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Illalla sain häneltä jälleen viestin, jossa hän kertoi ettei taaskaan ollut varma meidän suhteesta ja ei jaksa murehtia sitä kun muutenkin on niin vaikeata.
Sanoin hänelle, että olen hänen tukenaan ja rakastan häntä.
Hän sanoi kuitenkin, että ei kestä enempää paineita ja ei pysty jatkamaan suhdetta enää.
Kysyin häneltä, että haluuko hän pitää taukoa kunnes pääsee pois sieltä vai aikoiko hän jättää minut nyt lopullisesti.
Ei kuulemma ollut varma, mutta luultavasti lopullisesti.
Kysyin häneltä aikoisiko hän nyt vain unohtaa minut, mutta hän haluaa kuulemma pysyä kavereina. Mitään yhteyttä hän ei sen jälkeen ole ottanut, joten uskon tuon olleen vain kliseistä.
Olen nyt aivan hukassa. Erosta on kulunut neljä päivää ja ikävä on kova.
Mitään en ole pystynyt kunnolla tekemään, kun vain koko ajan itkettää.
Yritän olla ajattelematta eroa koko ajan ja hymyillä, mutta oikeasti olen ihan rikki.
Tiedän, että hänellä on nyt erittäin rankkaa siellä.
En uskalla ottaa mitään yhteyttä, koska hän sanoi haluavansa minun jättävän hänet rauhaan.
Olen erittäin epätoivoinen, sillä en tiedä rakastaako hän minua enää ja pystyisinkö saamaan hänet vielä jotenkin takaisin :(
Annanko hänelle siis aikaa kotiutua sinne lastenkotiin ja odotan, että hän ottaa yhteyttä kun kokee olevansa valmis
vai annan vain ajan kulua
En haluaisi silti luovuttaa, koska tiedän eron syyn olleen lastenkodin vaikeudet.
Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta saisin hänet vielä jotenkin takaisin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=_oVb25gYKyY
siitä neuvoja
"Välillämme alkoivat heti kemiat toimimaan ja aloimme seurustella jo seuraavana päivänä. Olimme umpi rakastuneita toisiimme ja kaikki meni niin hyvin."
Olitte siis muutaman viikon seurustellut ja umpi rakastuneita.. Diipa daapa sanon minä. Ei niitä tosirakkauksia netistä löydy ja jos homma rakoilee jo alussa näin pahasti niin anna olla. Tällä jätkällä ei elämäntilanne juuri nyt jousta seurustelua varten ollenkaan, joten on parempi kun et pidä yhtettä toistaiseksi ollenkaan.
Ehkäpä sitten jonkun ajan päästä. Ja vielä: En usko, että tunnet oikeaa rakkautta
vaikka itse niin luuletkin. On kumminkin vielä niin alkumetreillä teidän "suhde"!
Olette niin nuoria vielä, että mielialat saattavat senkin takia heittelehtiä.
Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja katsella vaikka myöhemmin keväällä.
Tee kivoja asioita itse, tapaa ystäviäsi ja kaikkea mitä aikaisemminkin. Älä hätäile tai hermostu. Tällaisissa asioissa hätiköimällä ja hermoilemalla vain pahentaa omaa ja toisen oloa.
Anna aikaa teille molemmille. Keskity kouluun ym omaan elämään.
Kiitos vastauksista. Vaikka olemmekin vasta nuoria niin rakkaus ja tunteet olivat kuitenkin aitoja ja molemmin puoleisia.
Uskon kuitenkin, että hän jätti minut vain vaikean tilanteen vuoksi.
Olen nyt yrittänyt jatkaa elämää tän parin päivän aikana ihan normaalisti. Liikunnan määrää olen hieman lisännyt ja eroiltana kävin joogaamassa. Vaikeata on ollut, kun itku ei millään malta loppua edes tuolloin. Erosta selviytyminen tuntuu tällä hetkellä vaan niin vaikealta, kun ystäviäkin on niin vähän.
Olen käytännössä siis aivan yksin.
Mikä olisi sopiva aika antaa hänelle aikaa?
Pelkään vain, että liika aika saa tunteet häviämään ja hän löytää tilalleni jonkun uuden.
Jos hänen tunteensa olivat aidot, ne eivät häviä.
Ei mitenkään.
nää teiniseurustelut kun ei kestä, ihmiset eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä tällöin seurustelemaan, joten tuo on vaan semmoista "kuivaharjoittelua"
Kyllä jotkut teininäkin aloitetut suhteet kestävät elämän loppuun saakka. Eräät tuttuni ovat seurustelleet nyt 6 vuotta ja ovat vasta lukion 2.
En usko, että "suhteemme" oli pelkkää kuivaharjoittelua.
tuskinpa ovat enää yhdessä kun täyttävät 25
se eka eikä tokakaan suhde ole vielä se pysyvä. näissä kuitenkin oppii parisuhdetaitoja, joita sitten tarvitset siinä lopullisessa suhteessa
Älä lannista.
Toivoa on, kyllä se nuori rakkaus voi kantaa. Saman ihmisen kanssa vuodesta 92 yhdessä.