Appivanhempani passittivat vuosi sitten 23-vuotiaan poikansa ulos kotoa oppimaan itsenäisyyttä. Sen sijaan avovaimoni otti veljensä meille asumaan vakuuttaen minulle järjestelyä vain tilapäiseksi. Silti se pelle pyörii nurkissamme edelleen. Kouluja hän on käynyt vain sen verran kuin pakollista, eikä työntekokaan jaksa kiinnostaa. Aina kun hänelle saa jotain duunia järjestettyä, kenkää tulee alle viikossa myöhästelyn ja laiskottelun takia. Edes kotitöitä ei viitsitä tehdä, vaan päivät hän kuluttaa sohvalla telkkarin ja läppärin ääressä.
Mitään psyykkistä ongelmaa tai kehityshäiriötä "lankomiehelläni" ei ole, hän vain on vätys. Välillä hän uskaltautuu yksin ihmisten ilmoille jonnekin lähibaariin, mutta palaa aina itkuisena pariksi viikoksi säälimään itseään, kun ei ole saanut jotain missitason naista iskettyä. Tätä seuraa aina avovaimoni tarjoama olkapää itkemistä varten, sekä paskanjauhantaa siitä miten "sinä olet uniikki ja upea ihminen". Kaiken lisäksi avovaimoni maksaa kaikki veljensä laskut, jotta tämä voi kuluttaa vähät rahansa sipseihin ja videopeleihin.
Meidän elämämme on yhtä helvettiä tämän takia. Avovaimoni hoivaa työnsä ohella aikuista veljeään kuin pikkulasta, ja on lähes aina liian väsynyt mihinkään yhteiseen aikaan. En kehtaa juuri tavata kavereitakaan enää, sillä tämä veli tahtoo aina ängetä mukaan, koska kokee minut parhaaksi ystäväkseen. Ainoa tapa päästä enää muualle kuin töihin, on valehdella meneväni salille (sinne hän ei ikinä tule), ja jättää sitten urheilukassi jonkun kaverin autoon illan ajaksi.
Miten tästä tilanteesta pääsee ulos? Erota en aio, sillä rakastan avovaimoani yli kaiken, ja en ikinä jättäisi häntä yksin tämän kaiken keskelle. Haluan enemmän kuin mitään muuta yhteisen tulevaisuuden ja perheen hänen kanssaan, mutta ilman että täytyy sietää ketään ylimääräisiä ihmisiä nurkissa loputtomiin.
Mitään psyykkistä ongelmaa tai kehityshäiriötä "lankomiehelläni" ei ole, hän vain on vätys. Välillä hän uskaltautuu yksin ihmisten ilmoille jonnekin lähibaariin, mutta palaa aina itkuisena pariksi viikoksi säälimään itseään, kun ei ole saanut jotain missitason naista iskettyä. Tätä seuraa aina avovaimoni tarjoama olkapää itkemistä varten, sekä paskanjauhantaa siitä miten "sinä olet uniikki ja upea ihminen". Kaiken lisäksi avovaimoni maksaa kaikki veljensä laskut, jotta tämä voi kuluttaa vähät rahansa sipseihin ja videopeleihin.
Meidän elämämme on yhtä helvettiä tämän takia. Avovaimoni hoivaa työnsä ohella aikuista veljeään kuin pikkulasta, ja on lähes aina liian väsynyt mihinkään yhteiseen aikaan. En kehtaa juuri tavata kavereitakaan enää, sillä tämä veli tahtoo aina ängetä mukaan, koska kokee minut parhaaksi ystäväkseen. Ainoa tapa päästä enää muualle kuin töihin, on valehdella meneväni salille (sinne hän ei ikinä tule), ja jättää sitten urheilukassi jonkun kaverin autoon illan ajaksi.
Miten tästä tilanteesta pääsee ulos? Erota en aio, sillä rakastan avovaimoani yli kaiken, ja en ikinä jättäisi häntä yksin tämän kaiken keskelle. Haluan enemmän kuin mitään muuta yhteisen tulevaisuuden ja perheen hänen kanssaan, mutta ilman että täytyy sietää ketään ylimääräisiä ihmisiä nurkissa loputtomiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun mielestä sinun kannattaisi sanoa vaimolle että häntä hyväksikäytetään ikävästi veljen taholta.Veli on aikuinen henkilö, jonka pitäisi osata maksaa omat laskunsa ja hoitaa omat asiansa ilman että roikkuu avovaimosi avun varassa. Teidän pitää yhdessä puhua tuosta yhdessä ja sanoa sille veljelle että ei elämä ole yhtä sipsiä ja pelejä! Pitää hankkia töitä eikä roikkua loisimassa muiden nurkissa.Huomaan viestistäsi että kärsit tilanteesta paljon ja toivon muutosten tuulia sinne. Olkaa onnellisia yhdessä avovaimon kanssa ja laittakaa joku roti tuohon velihommaan sillä ei hänellä ole mtn velvoitteita maksaa aikuisen veljen laskuja.Silti veljen voi pitää mukana elämässä ilman että tunkee joka paikkaan mukaan sillä totaalihylkääminen voi olla liian kova ratkaisu, sillä varmasti veljellä on pohjimmiltaan joku käsitys siitä ettei tämä voi olla oikein maksattaa laskuja muilla.Sanokaa suoraan, suora puhe toimii aina.
Onnea, toivon kaikkea parasta ja että tilanne selviää. :)
Jos teillä on yhteinen asunot niin ei avokkisi voi teille ketään ottaa ilman sinun lupaa ja heitä kloppi pihalle niin hyvä tulee.
Ilmoita vaimollesi ja langolle, että jos velipoika haluaa vielä nurkissa pyöriä, niin saa maksaa vuokraa, sekä osallistua kotitöihin.
Sano jätkälle suoraan, että on täysi pelle ja parempi lopettaa se itsesäälissä pyöriminen, koska kukaan ei jaksa katsoa tuollaista luuseria. Hankkikoon töitä ja harrastuksia ja ASUNNON. Maailma ei laiskoja elätä!
Ja vaimolle sano suoraan samat sanat, että lellimällä ei pojasta aikuista miestä koskaan kasva. Eikä oo ihme, ettei naisia moinen pikkulapsi kiinnosta. Jos haluaa veljeään auttaa, niin patistaa töihin ja asunnon hankintaan. PItää yhteyttä, mutta tukee vain henkisesti.
Joskus totuus sattuu, mutta sen ääneen sanominen riidankin uhalla on ainut asia, mikä auttaa.