Erosin vuosi sitten pitkästä suhteesta. Ero oli molemmille helppo, riidat riidelty ja itkut itketty jo vuosia sitten. Olin niin onnellinen eron jälkeen, vihdoin pystyin nauttimaan elämästä. Lapset jo teinejä ja olin taas vapaa. Sain keskittyä työntekoon ja harrastuksiin. Viihdyin yksin enkä esim. kaivannut seuraa lauantai iltaisin. Enkä yhtään miettinyt miehiä tai kaivannut uutta suhdetta.
Sitten kävi niin kun kävi. Tapasin ihanan miehen ennen joulua ja heti ensimmäisestä illasta tajusin, että tämä on vakavaa. Liian vakavaa.
Ja siitä sitten ahdistus alkoi :( Vaikka kaikki on hyvin, mies ihana, nähdään ja ollaan yhteydessä usein niin minua vaan itkettää. Silloin kun se ei ole paikalla. Ei sentään aina eikä joka päivä, mutta usein.
Harrastukset ja kaverit ei kiinnosta ja pakotan itseäni keksimään edes jotain tekemistä silloin kun tiedän ettei nähdä. Olo on aivan kauhea - vaikka pitäisi olla juuri päin vastoin. Eikö rakastuminen pitäisi olla ihanaa? Miksi tunnen näin?
Miehelle en ole kertonut mitään, hän rakastui vahvaan, itsenäiseen naiseen. Pakko minun on pääni selvittää ihan omin päin, eikö?
Sitten kävi niin kun kävi. Tapasin ihanan miehen ennen joulua ja heti ensimmäisestä illasta tajusin, että tämä on vakavaa. Liian vakavaa.
Ja siitä sitten ahdistus alkoi :( Vaikka kaikki on hyvin, mies ihana, nähdään ja ollaan yhteydessä usein niin minua vaan itkettää. Silloin kun se ei ole paikalla. Ei sentään aina eikä joka päivä, mutta usein.
Harrastukset ja kaverit ei kiinnosta ja pakotan itseäni keksimään edes jotain tekemistä silloin kun tiedän ettei nähdä. Olo on aivan kauhea - vaikka pitäisi olla juuri päin vastoin. Eikö rakastuminen pitäisi olla ihanaa? Miksi tunnen näin?
Miehelle en ole kertonut mitään, hän rakastui vahvaan, itsenäiseen naiseen. Pakko minun on pääni selvittää ihan omin päin, eikö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juttele näistä asioista ensin miehelle ja sitten ehkä jollekulle ammatikseen parisuhdehuolia kuuntelevalle. Ei kannata teeskennellä vahvempaa kuin onkaan. Olit ehkä ennen rakastumistasi ns. vahvuuteen sairastunut, niin itsenäisyyteen hurahtanut että nyt tilapäisesti olet hieman tasapainosta luiskahtanut.
Näin maalaisjärkisesti luottaisin, että vuodessa pääsi selviää niin että voit palata hyvillä mielin harrastustesi ja ystäviesi pariin.
Ehkä nyt kun onnen tunteet ovat päässeet pintaan, alitajunnasta pukkaa myös sinne painettuja, kätkettyjä apeuden ja yksinäisyyden, kaipuun tunteita. Kun pandoran lippaan avaa, sieltä tulee ulos kaikenlaista. Ole tyytyväinen uudelleenlöytyneeseen tunne-elämääsi ja luota tasapainon löytyvän elämän eri osa-alueiden välille.
Lähestyvät vaihdevuodetkin saattavat heittää omat mausteensa soppaan, ilman että suoranaisesti syy on miehen tai minkään ulkopuolisen?