Tuntuu, että valtaosa suomalaisista on allergisia helluntailaisuudelle. En itse kuulu mihinkään kirkkokuntaan, mutta pelkästään se, että isäni on helluntaipastori, on riittänyt lopettamaan todella monta ystävyyssuhdetta alkuunsa. Seurakunta, jonka pastori isäni on, on tosi jees, ihan normaaleja ihmisiä jotka käy seurakunnassa puhtaasti uskonsa takia. Isäni hyvin tuntien voin sanoa, että hän elää viimeistä piirtoa myöten kuin itse opettaakin - on aina elänyt. Ei siis luurankoja kaapissa.
However, jotkut ihmiset tuntuvat oikein haluamalla haluavan uskoa, että helluntaipastorina toimiva jo ihan luonnostaan pettää aviopuolisoaan, saarnaa valhetta ja riistää seurakuntalaisia. Lähipiiri leimataan enemmän tai vähemmän virallisesti kapeakatseisiksi fanaatikoiksi. Tavallaan hyvä, että näkee heti, kenen ystävyys on sen arvoinen, että siihen panostaa jne., mutta on suoraan sanoen todella ärsyttävää, että pelkkä titteli "helluntaipastorin tytär" riittää käytännössä karkottamaan puolet ihmisistä näköpiiristä. Uskoani en toitota, eikä se juuri näykään, mitä nyt en kiroile, harrasta esiaviollista seksiä jne.
En nyt lähde yleistämään, mutta perustapaus on se, että minulta kysellään perhetaustoistani ja se tuttavuus on sitten siinä. Yhdeksän kertaa kymmenestä seuraa myös välttelyä ja perättömiä juoruja. Ääh. Yritän olla välittämättä, mutta eihän tuo ihan tuosta vaan käy.
En voi olla ajattelematta, että mikäli isäni olisikin luterilainen pappi, asiat olisivat toisin. Ystäväni isä on. Hänen ympärillään pyörii paljon sellaisiakin ihmisiä, joille merkitsee jotain saada kuulua luterilaisen papin lähipiiriin. Jossain vaiheessa olin kyllä kateellinen, nykyisin lähinnä ihmetyttää. Mikä ennakkoluuloton ero on luterilaisella ja helluntailaisella papilla ihmisten silmissä? Mikä saa ihmiset liukenemaan, kun joku tunnustaa olevansa helluntailainen?
Toisinaan nousee se ärtymys pintaan. Ovatko ihmiset ihan totta näin ennakkoluuloisia? Miksi luterilainen ei olekaan potentiaalinen avionrikkoja tai harhaoppinen? Mikäli joku tuntee ennakkoluuloa muslimeja kohtaan, luonnollisesti heti ollaan korjaamassa, ettei jokainen heistä ole itsemurhapommittaja jne. Ja oikein onkin. Mutta miksi juuri kukaan ei kyseistä sitä inhoa, jota ihmiset selkeästi tuntevat pinnan alla helluntailaisia ja helluntailaisuutta kohtaan?
Helluntailaisuus
38
597
Vastaukset
- vaino luontaisetu
Usein ihmisillä on juuri tuollaisia käsityksiä meistä hellareista. Yleensä meidät kuvitellaan hurmahenkisiksi hihhuleiksi, jotka ryntäävät käännyttämään joka tilanteessa ja jopa nolaamaan kiusallisilla kysymyksillä julkisilla paikoilla ja sitten on noita valhehuhuja että olemme siviilielämässä seurakunnan ulkopuolella täysin moraalittomia sikoja.
Raamtussa sanotaan, että he puhuvat teistä valhellisesti pahaa ja tosiukosvaiset joutuvat vainotuksi. Sielunvihollinen saatana vihaa Pyhällä Hengellä täytettyjä kristittyjä. iItse elän pienellä paikkakunnalla ja monet tuntevat paljon seurakuntamme jäseniä ja meillä on myös yhteiskristillistä toimintaa. En ole kokenut että minua olisi suoraan syljetty päin naamaa helluntailaisuuteni vuoksi vaikka en pidäkkään aina kynttilää vakan alla.- mariavaan75
Itse olen vahvasti allerginen helluntalaisuudelle, koska olen kuulunut yhteisöön koko lapsuuden ja nuoruuden.
Synnyin helluntalaiseen perheeseen ja olin helluntalainen jo 3:ssa polvessa. Vielä tänäkin päivänä koen ahdistusta noilta ajoilta. Päällimmäisenä tunteena on varmastikin häpeä. Jo pienestä asti opin, että kuulun johonkin sellaiseen porukkaan, jota piti hävetä. Omasta uskosta tai helluntalaisuudesta ei puhuttu kavereille eikä edelleenkään työkavereille yms. Helluntalaisuudessa oli ja on jotakin salattua ja mystistä, jota muut kuin toiset helluntalaiset ei voi ymmärtää. Vielä kun tuohon häpeään lisätään totaalinen riittämättömyyden tunne siitä, että minä en riitä enkä kelpaa niin soppa on valmis. Pienestä asti opetettu millainen on hyvä uskovainen ja kun on huomannut ettei sovi muottiin, ei pysty toivottuun tulokseen vaikka miten yrittää, niin mielenterveyshän siinä järkyy.
Olen myös jo pienestä asti nähnyt painajaista, jossa jeesus tulee hakemaan uskovia taivaaseen, mutta minä en pääse mukaan. Unessa muut nousevat ilmaan, mutta minä en pääse ylös vaikka itse yritän juosta. Näitä unia olen nähnyt jo ennen kouluikää. Sitten kun näistä asioista yritti lapsena/nuorena puhua, todettin vain, että saatana tekee minussa tehtäväänsä. Minusta on myös yritetty ajaa demoneita ulos. Ymmärrän, että nämä ovat äärikokemuksia, mutta minulle todellisia ja ne ovat saaneet monilta osin elämäni pilalle. Tällä hetkelläkin kamppailen avioliitossani näiden asioiden vuoksi. Tunne-elämäni, suhtautumiseni moneen "normaaliin" asiaan kuten seksiin ovat edelleen lapsen kengissä. Jotenkin se painostava "totuus" että aina kun elämässä tulee vaikeuksia niin syy on minussa ja uskossani, on todella ahdistava.
Nyt kun en enää vuosiin ole kuulunut yhteisöön vaan luterilaiseen kirkkoon saan edelleen kuulla joutuvani helvettiin, koska en kuulu siihen oikeaan kirkkoon. Tämän kritiikin ymmärrän siltä osin, että luterilaisen kirkon sisällä on omat haasteensa. mm. on aivan tavallista, että kirkon työntekijät lähtevät keskenään juomaan humalahakuisesti. Vaikka humalahakuista juomista oli helluntaiseurakunnassakin nuoruudessa niin työntekijöiden en sentään kuullut keskenään lähtevän juomaan. Oman kokemukseni kautta voin siis todeta ettei helluntalaisuus todellakaan ole ongelmaton yhteisö ja ääritapauksissa sen sisällä voi muodostua omia tapoja, jotka voivat tuhota pitkään jatkuessaan ihmisen elämän..Näiden kokemusten myötä usko on minulle edelleen täysi mysteeri ja se aiheuttaa kokemusteni vuoksi enemmän ahdistusta, kuin vapautusta. - stimg
Helluntailaisuus ja kaikki muutkin uskonnot ovat sairautta.Säälin näitä ihmisiä, jotka ovat seonneet omassa elämässään siihen pisteeseen, että pitää keksiä mielikuvitustarinoita.
- eiluottamusta
mariavaan75 kirjoitti:
Itse olen vahvasti allerginen helluntalaisuudelle, koska olen kuulunut yhteisöön koko lapsuuden ja nuoruuden.
Synnyin helluntalaiseen perheeseen ja olin helluntalainen jo 3:ssa polvessa. Vielä tänäkin päivänä koen ahdistusta noilta ajoilta. Päällimmäisenä tunteena on varmastikin häpeä. Jo pienestä asti opin, että kuulun johonkin sellaiseen porukkaan, jota piti hävetä. Omasta uskosta tai helluntalaisuudesta ei puhuttu kavereille eikä edelleenkään työkavereille yms. Helluntalaisuudessa oli ja on jotakin salattua ja mystistä, jota muut kuin toiset helluntalaiset ei voi ymmärtää. Vielä kun tuohon häpeään lisätään totaalinen riittämättömyyden tunne siitä, että minä en riitä enkä kelpaa niin soppa on valmis. Pienestä asti opetettu millainen on hyvä uskovainen ja kun on huomannut ettei sovi muottiin, ei pysty toivottuun tulokseen vaikka miten yrittää, niin mielenterveyshän siinä järkyy.
Olen myös jo pienestä asti nähnyt painajaista, jossa jeesus tulee hakemaan uskovia taivaaseen, mutta minä en pääse mukaan. Unessa muut nousevat ilmaan, mutta minä en pääse ylös vaikka itse yritän juosta. Näitä unia olen nähnyt jo ennen kouluikää. Sitten kun näistä asioista yritti lapsena/nuorena puhua, todettin vain, että saatana tekee minussa tehtäväänsä. Minusta on myös yritetty ajaa demoneita ulos. Ymmärrän, että nämä ovat äärikokemuksia, mutta minulle todellisia ja ne ovat saaneet monilta osin elämäni pilalle. Tällä hetkelläkin kamppailen avioliitossani näiden asioiden vuoksi. Tunne-elämäni, suhtautumiseni moneen "normaaliin" asiaan kuten seksiin ovat edelleen lapsen kengissä. Jotenkin se painostava "totuus" että aina kun elämässä tulee vaikeuksia niin syy on minussa ja uskossani, on todella ahdistava.
Nyt kun en enää vuosiin ole kuulunut yhteisöön vaan luterilaiseen kirkkoon saan edelleen kuulla joutuvani helvettiin, koska en kuulu siihen oikeaan kirkkoon. Tämän kritiikin ymmärrän siltä osin, että luterilaisen kirkon sisällä on omat haasteensa. mm. on aivan tavallista, että kirkon työntekijät lähtevät keskenään juomaan humalahakuisesti. Vaikka humalahakuista juomista oli helluntaiseurakunnassakin nuoruudessa niin työntekijöiden en sentään kuullut keskenään lähtevän juomaan. Oman kokemukseni kautta voin siis todeta ettei helluntalaisuus todellakaan ole ongelmaton yhteisö ja ääritapauksissa sen sisällä voi muodostua omia tapoja, jotka voivat tuhota pitkään jatkuessaan ihmisen elämän..Näiden kokemusten myötä usko on minulle edelleen täysi mysteeri ja se aiheuttaa kokemusteni vuoksi enemmän ahdistusta, kuin vapautusta.Hei ja kiitos kirjoituksestasi :) Olen kokenut samankaltaista kamppailua ja yhä käyn sitä päivittäisessä elämässäni. Minäkin olen nähnyt kamalia painajaisia siitä kuinka muut Jeesus tullessaan tempaa,mutta min jään tulella tuhoutuvaan maailmaan jne.. Nämä opetukset eivät ole edes raamatulla aukottomasti perusteltavissa ja jokainen järkevä ihminen ottaa asioista itse selvää,myös siitä,mihin opit seurakunnissa oikeastaan lopulta perustuvat ja huom. OBJEKTIIVISILTA tahoilta,ei srkn pastoreilta tai muilta työntekijöiltä. Itse kuuluin helluntailiikkeeseen lähestulkoon kaksiymmentä vuotta ja se riitti tuhoamaan paitsi uskoni hyvään jumalaan,ennenkaikkea uskovaisten ihmisten luotettavuuteen tai haluun seurata Jeesuksen opetuksia. Uskon kyllä jumalaan yhä,mutta hänen luonteensa on niin pahojen uskonnollisten kokemusten värittämää ja helluntailaisuuden syövyttämää,etten voi enää osallistua uskovaisten tapahtumiin,en käy kirkossa,enkä oikein jaksa kuulla jeesusteluakaan. On todella vaikeita jaksoja ollut,mutta seurakunnasta ei ole apua odotettavissa,se on matkan aikana selvinnyt hyvinkin.
Suosittelen uskossaan ja ihmisten vuoksi haavoittuneille Janne Villan ja Aila Ruohon kirjoja ajatuksen avartamiseen, hyvää jatkoa :) - eiluottamusta
mariavaan75 kirjoitti:
Itse olen vahvasti allerginen helluntalaisuudelle, koska olen kuulunut yhteisöön koko lapsuuden ja nuoruuden.
Synnyin helluntalaiseen perheeseen ja olin helluntalainen jo 3:ssa polvessa. Vielä tänäkin päivänä koen ahdistusta noilta ajoilta. Päällimmäisenä tunteena on varmastikin häpeä. Jo pienestä asti opin, että kuulun johonkin sellaiseen porukkaan, jota piti hävetä. Omasta uskosta tai helluntalaisuudesta ei puhuttu kavereille eikä edelleenkään työkavereille yms. Helluntalaisuudessa oli ja on jotakin salattua ja mystistä, jota muut kuin toiset helluntalaiset ei voi ymmärtää. Vielä kun tuohon häpeään lisätään totaalinen riittämättömyyden tunne siitä, että minä en riitä enkä kelpaa niin soppa on valmis. Pienestä asti opetettu millainen on hyvä uskovainen ja kun on huomannut ettei sovi muottiin, ei pysty toivottuun tulokseen vaikka miten yrittää, niin mielenterveyshän siinä järkyy.
Olen myös jo pienestä asti nähnyt painajaista, jossa jeesus tulee hakemaan uskovia taivaaseen, mutta minä en pääse mukaan. Unessa muut nousevat ilmaan, mutta minä en pääse ylös vaikka itse yritän juosta. Näitä unia olen nähnyt jo ennen kouluikää. Sitten kun näistä asioista yritti lapsena/nuorena puhua, todettin vain, että saatana tekee minussa tehtäväänsä. Minusta on myös yritetty ajaa demoneita ulos. Ymmärrän, että nämä ovat äärikokemuksia, mutta minulle todellisia ja ne ovat saaneet monilta osin elämäni pilalle. Tällä hetkelläkin kamppailen avioliitossani näiden asioiden vuoksi. Tunne-elämäni, suhtautumiseni moneen "normaaliin" asiaan kuten seksiin ovat edelleen lapsen kengissä. Jotenkin se painostava "totuus" että aina kun elämässä tulee vaikeuksia niin syy on minussa ja uskossani, on todella ahdistava.
Nyt kun en enää vuosiin ole kuulunut yhteisöön vaan luterilaiseen kirkkoon saan edelleen kuulla joutuvani helvettiin, koska en kuulu siihen oikeaan kirkkoon. Tämän kritiikin ymmärrän siltä osin, että luterilaisen kirkon sisällä on omat haasteensa. mm. on aivan tavallista, että kirkon työntekijät lähtevät keskenään juomaan humalahakuisesti. Vaikka humalahakuista juomista oli helluntaiseurakunnassakin nuoruudessa niin työntekijöiden en sentään kuullut keskenään lähtevän juomaan. Oman kokemukseni kautta voin siis todeta ettei helluntalaisuus todellakaan ole ongelmaton yhteisö ja ääritapauksissa sen sisällä voi muodostua omia tapoja, jotka voivat tuhota pitkään jatkuessaan ihmisen elämän..Näiden kokemusten myötä usko on minulle edelleen täysi mysteeri ja se aiheuttaa kokemusteni vuoksi enemmän ahdistusta, kuin vapautusta.En missään nimessä suosittele nykypäivän helluntailikettä kenellekään..Aloittaja lienee jälleen yksi näistä tynnyrissä kasvatetuista,joiden koko elämän-ja ystäväpiiri ovat helluntailiikkeen sisällä,ainakin pääsääntöisesti. Aloittajalle ei nimittäin tullut mieleenkään,että hänen rakas isänsä edustaa sellaista hengellistä suuntausta,jonka jäljiltä syntyy paljon uskossaan haaksirikkoon joutuvia ja mielenterveyspotilaita ja täysin aiheellisesti. Toivotan aloittajalle kokemusta esimerkiksi totaalisesta yksinäisyydestä ja hylkäämisestä srk perheen taholta,väkivaltaisia uskonnolla oikeutettuja ihmissuhteita,helvettituomioita kun ei pysty tekemään parannusta ja syytöksiä synnissä elämisestä ja epäuskosta hyvin masentuneelle ihmiselle,jatkuvia syyllisyyden tunteita ja ylenkatsetta jota helluntaissa köyhille ja sairaille osoitetaan. Nämä koettuasi voit ainakin osittain minua ymmärtää,miksen aio enää koskaan tuohon tekopyhien joukkoon astua. Halveksin rikkaita helluntaipastoreita ja heidän jälkikasvuaan siihen saakka,kunnes heräävät ylpeästä unestaan ja valheellisesta paremmuudentunteestaan muita maailman ihmisiä kohtaan. Rahalla taivaaseen,kymmenyksillä onneen ja aivopesulla hourulaan t.ex-hellari
- eiluottamusta
eiluottamusta kirjoitti:
En missään nimessä suosittele nykypäivän helluntailikettä kenellekään..Aloittaja lienee jälleen yksi näistä tynnyrissä kasvatetuista,joiden koko elämän-ja ystäväpiiri ovat helluntailiikkeen sisällä,ainakin pääsääntöisesti. Aloittajalle ei nimittäin tullut mieleenkään,että hänen rakas isänsä edustaa sellaista hengellistä suuntausta,jonka jäljiltä syntyy paljon uskossaan haaksirikkoon joutuvia ja mielenterveyspotilaita ja täysin aiheellisesti. Toivotan aloittajalle kokemusta esimerkiksi totaalisesta yksinäisyydestä ja hylkäämisestä srk perheen taholta,väkivaltaisia uskonnolla oikeutettuja ihmissuhteita,helvettituomioita kun ei pysty tekemään parannusta ja syytöksiä synnissä elämisestä ja epäuskosta hyvin masentuneelle ihmiselle,jatkuvia syyllisyyden tunteita ja ylenkatsetta jota helluntaissa köyhille ja sairaille osoitetaan. Nämä koettuasi voit ainakin osittain minua ymmärtää,miksen aio enää koskaan tuohon tekopyhien joukkoon astua. Halveksin rikkaita helluntaipastoreita ja heidän jälkikasvuaan siihen saakka,kunnes heräävät ylpeästä unestaan ja valheellisesta paremmuudentunteestaan muita maailman ihmisiä kohtaan. Rahalla taivaaseen,kymmenyksillä onneen ja aivopesulla hourulaan t.ex-hellari
..ja kas,tuolla alempanahan se kävi hänen omasta kommentistaankin ilmi,tynnyri on niin mukavan lämmin ja pimeä,ahdas tosin,mutta hei,vahvat sysii heikot ulos,niin johan tulee tilaa..Uskovaiset nuoret,olkaa niin hyvät ja hyljätkää se aivopesufirma,se voi kyllä olla teidän vanhempienne elämäntapavalinta,muttei tarvitse olla omanne..
- PysytäänTotuudessa
stimg kirjoitti:
Helluntailaisuus ja kaikki muutkin uskonnot ovat sairautta.Säälin näitä ihmisiä, jotka ovat seonneet omassa elämässään siihen pisteeseen, että pitää keksiä mielikuvitustarinoita.
Helluntailaisuus ei ole uskonto, vaan seurakunta joka koostuu samalla tavalla uskovista tavallisista ihmisistä. Ei helluntailaisuuteen liity mitään mystistä, eikä se ole mikään salaseura, niin kuin täällä(kin) yritetään vihjailla.
- vapaaksi dogmeista
Yksi epäterve elementti helluntalaisuudessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntaiherätys on liki kaiken mahdollisen ja mahdottoman hengellistäminen. Aiavan normaalit eri elämän asiat, tapahtumat, vastoin- ja myötäkäymiset linkitetään hegellisyyteen, Saata_naan tai Jumalaan. Henkilökotaisessa elämässä vatoinkäymisiin haetaan vikaa henkilön jumalsuhteesta ja uskon laadusta jne.
Varsin moni fundamentalisen ja hyvin voimakkaasti yksilön elämää dominoivan uskonnon ylijyräämäksi joutunut on aivan hukassa henkilökohtaisen uskonsa suhteen eikä oikein tiedä mihin voi ja osaa uskoa.
Osa säilyttään henkilökohtaisen uskonsa liittymättä kuitenkaan mihinkään uskonliikkeeseen tai tunnustamatta mitään ainoaksi oikeaksi dogmiksi. Henkilökohtainen usko ei edellytä uskontoja lukuisine dogmeineen.
Osasta tule kokemansa jälkeen agnostikkoja tai ateisteja.
Ahdistava uskonto: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto
"Seurakuntalaisten odotetaan ”todistavan” seurakunnan edessä siitä, miten heidän elämänsä on muuttunut paremmaksi uskoontulon seurauksena. Tämä johtaa siihen, että halutaan kuulla seurakuntaa ylistäviä seikkoja, tosia tai keksittyjä, mutta kritiikin antamiseen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Koska uskoontuloa korostetaan voimakkaasti, esimerkiksi vanhemmiltaan uskonsa perineet voivat kokea riittämättömyyttä, jos heillä ei ole kerrottavanaan raflaavia tarinoita siitä miten Jeesus on muuttanut heidän elämänsä. Seurakunnissa painotetaan pyhää elämää ja aktiivista toimimista seurakunnassa. Tämä voi johtaa suorituskeskeisyyteen, pelastusvarmuuden epäilemiseen ja omanarvontunnon laskemiseen, jos ei pysty täyttämään korkeita ihanteita. Erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa tai uupumuksen kohdatessa tämä voi olla rankkaa."
"Helluntailaisten yhteisöissä ei ole todellista uskonnon- ja mielipiteenvapautta, koska näiden vapauksien käyttäminen eroamalla yhteisöstä tai esittämällä kritiikkiä oppeja kohtaan johtaa vakaviin seuraamuksiin läheisten ihmissuhteiden kannalta. Vaikka helluntaiseurakunnat tunnustavat hengellistä väkivaltaa esiintyvän, heillä on vähän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka valitsevatkin erilaisen tien."
- http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/181-helluntailaisuus- Ei koskaan enaa
Hei,
Halusin vain kiittaa noista linkeista. En edes tiennyt, etta tuollaista jarjestoa on olemassa. Pienia yksityiskohtia muuttamalla oli, kuin olisin lukenut omaa kertomustani. On ikavaa, etta muiden on taytynyt kokea samaa syyllistamista ja huononmuutta, kuin itse olen kokenut, toisaalta on helpottavaa lukea, etta en ole vain kuvitellut kaikkea.
Muille lukijoille sanoisin, kannattaa todellakin katsoa nuo linkit.
Kiitos uudestaan. - vapaaksi dogmeista
Ei koskaan enaa kirjoitti:
Hei,
Halusin vain kiittaa noista linkeista. En edes tiennyt, etta tuollaista jarjestoa on olemassa. Pienia yksityiskohtia muuttamalla oli, kuin olisin lukenut omaa kertomustani. On ikavaa, etta muiden on taytynyt kokea samaa syyllistamista ja huononmuutta, kuin itse olen kokenut, toisaalta on helpottavaa lukea, etta en ole vain kuvitellut kaikkea.
Muille lukijoille sanoisin, kannattaa todellakin katsoa nuo linkit.
Kiitos uudestaan.Hienoa jos linkkien asiasisällöstä on hieman apua asioiden mielessään selvitykseen. Vertaistuellisissa yhteyksissä tapaa toisia tai saa lukea toisten vastavien asioiden läpikäyneiden kokemuksia ja havaitsee ettei olekaan yksin ajatuksiensa, kysymyksiensä, epäilyksiensä, kokemuksiensa ja tuntemuksiensa kanssa. Ei sittenkään ole se paha ja demonisoutu ihminen, vaan aivan normaali ja hyvä yksilö.
Ahdistavissa, alistavissa, dominoivissa ja syyllistävissä uskonnoissa henkilö koetetaan saada tuntemaan huonommuutta ja syyllsiyyttä juurikin asioista johin tuo uskonto itse on syylisenä. Käännetäät todellisuus ylösalaisin. Syy on aina yksilössä, ei alistavassa ja ahdistavassa uskonnosa. Henkilö alkaa jossakin vaiheesa epäillä jopa omaa tervejärkisyyttään, sillä hänen sisäinen intuitionsa, järkensä ja kokemansa eivät vastaa hänelle suorastaan pakotettuja ajatusmalleja.
Kun yksilö voi henkisesti pahon ja ahdituu uskonyhteisön epäterveessä, syyllistävässä ja sairastuttavassa miljöössä, niin siihen lääkkeeksi tuo yhteisö tarjoaa juuri sitä mikä on saanut henkilön voimaan pahoin. Kuin alkoholistille lisää alkoholia.
Prosessi vastaa jollakin asteikolla lapsia jotka ovat joutuneet hyväksikäytön uhreiksi. Heidän sisismpänsä sanoo, että tapahtuu vääryyttä ja he kärsivät. Samalla turvaa ja valtaa edustava väittää (usein hyväksikäyttäjä on lähisukulainen) kaiken olevan ok ja ettei asiasta tule puhua toisille, vaan kyseessä on heidän keskeinen salaisuus. Asiaa ei helpota, että hyväksikäytetty saatta tuntea myös seksuaalista nautintoa, joka saa hänet tuntemaan olevansa osallinen ja syyllinen.
Hyvä ja paha, oikea ja väärä, syyllisyys ja syyttömys sekoittuvat monijakoisesti toisiinsa.
Sitten asiaa edelleen pahentaa se ettei hyväksikäyttäjä yleensäkään tunnusta mitään (uskonnollisen liikkeen tapaan) vaan syttää ja syyllistää uhria valehtelusta, liiottelusta jne.
Sitten myöhemmin uhri terapiassa alkaa älyllisesti erottamaan asiat toisistaan, mutta siitä huolimatta tunnetasolla hyväksikäyttöön ja seksuaalisuuteen liitty erityisen ristiriitaisia ja vaikeita tuntemuksia.
Muuan katolisen papin hyväksikäytämä ja sitemmin aikuinen mies totesi ettei hän voi kuvitella halustaan huolimatta avioituvansa ja hankkivansa lapsia. Hän pelkäsi hypoteettisen puolisonsa epäilevän vuorostaan hänen puhtauttaan omien lapsiensa kanssa. Samoin hän sanoi ettei osaisi halata omia lapsian tuntematta itseään likaiseksi.
Vastaavasti usontojen uhrit kokevat usein hyvinkin pitkäänkin varsin ristiriitaisa ja vaikeasti hallittavia ajatuksia ja tunteita, jossa edelleen uskonyhteisöstään lähdettyäänkin ristiriitaiset ajatukset ja tunteet seuraavat. Irtaantuessa vaivaa yhteisöllisyyden menettäminen, joka on sitonut uskonliikkeeseen kuin hyväksikäytetyn ristiriitaisia tunteita aiheuttanut tuntemansa nautinto.
Kuitenkin juuri välimatka auttaa ajan kanssa selkeyttämään ajatuksia ja näkemään entisen yhteisönsä sellaisena kuin se todellisuudessa on. - perusvihreä
Tuo kritiikin esittämisen kanssa helluntaiseurakunnissa ollaan kieltämättä varovaisia, mikä ei tarkoita sitä, etteikö kritiikkiä voisi esittää.
On aivan luonnollista, että yhdistyksissä toimivilta jäseniltä odotetaan yhdistykselle myönteistä käyttäytymistä, onhan yhdistykseen liitytty nimenomaan sen vuoksi, että jaetaan samat arvot ja ajatukset.
Samat käyttäytymisodotukset ne ovat myös politiikassa. Miksi liittyä perussuomalaisiin, jos omaa vihreät arvot? Ei vihreiden puoluekokouksissa odoteta vihreisiin kuuluvan henkilön arvostelevan omaa puoluetta, vaan toimivan arvojen edistämiseksi.
- aikuiskaste=synnitön
Olen Luterilainen ja ajattelin helluntailaisist myönteisesti.
sitten minä ja vaimoni liityimme asuinalueemme helluntailaisten soluun.
nämä helluntailaiset herjasivat minua ja saivat vaimoni käännytettyä minua vastaan.
sain tapaturmassa aivo ja silmävamman ja sen jälkeen vaino vain kiiihtyi.
annoin heille anteeksi niin pitkään kun avioliittomme ja perheemme oli ehjä, kun he onnistuivat sen hajottamaan - en enää anna heille anteeksi.
ei riitä että rikkoivat perheemme vaan Marjut Rantala kävi tekemässä minusta perättömän tutkinpyynnön poliisille, jonka vuoksi jouduin käymään poliisiasemalla.
tämä tietenkin sen seurauksena, kun tiesivät minun aivo ja silmävamman takia olevan helpompi saalis.
kävin puhumassa Turun helluntaiseurakunnan silloiselle johtajalle Taisto Toivolalle sekä silloiselle varajohtajalle Pekka Havupalolle (nykyinen johtaja) sain heiltä ymmärtämystä ja kuvan että ovat oikeasti Jeesuksen opetuslapsia.
Tilanne olisi voinut mennä toisinkin. helluntai ja muissa vapaissa suunnissa ollaan täysin sen armoilla millainen johtaja on ja mitä linjaa hän vetää - olisin voinut saada täystyrmäyksen - mutta nyt näin. Jeesus heitä siunatkoon.
enää en halua olla missään tekemisissä helluntailaisten kanssa - jos tiedän jonkun järjestön olevan suhteissa helluntailaisiin, en tue heitä mitenkään. - Ei koskaan enaa
Vanhempani olivat helluntalaisia ja myos monet lapsuuden toverinit, kun ei oiken muiden kanssa olisi saanut seuraa pitaa. Itse en koskaan liittynyt, siis kaynyt kasteella, koska vaikka kuinka yritin, en millaan loogisella perusteella kykenyt uskomaan heidan uskomuksiaan. En kuitenkaan halunnut halventaa kenekaan uskomuksia teestentelemalla uskovaista ja kotona sain kuulla olevani syntinen luopio paivittain. Lapsuuteni kului syyllisyyden ja huonommuuden tunteen vallassa, koska piti yrittaa elaa synnittomana, ettei olisi tehnyt Jeesusta surulliseksi.Kymmenvuotiaana voitin kolun arpajaisista vaaleanpunaista kynsilakkaa, sydan pamppaillen piilotin sen kotona, ettei tulisi huuto turhamaisuudesta ja synnista. Vanhempien kanssa oli jatkuvia riitoja syntisyydestani ja kaksitoista vuotiaana aitini pakotti esrukoiltavksi koko seurakunnan eteen, onneksi saarnaaja sentaa tajusi, etten tahtonut ja sanoi aidilleni, ettei ketaan voi vakisin pakottaa. Siita riitti huutamista monta viikkoa, taidettiin haukkua jopa pirun sikioksi. Niin sanotut 'ystavat' kyselivat paivittain: ' mita Jeesus sinulle tanapaivana merkitsee'. Teki mieli sanoa, etta ei paljoa, mutta en kehdannut, etteivat hekin olisi alkaneet saarnaamaan. Yhdessa vaiheessa en melkein uskaltanut kayda vessassa, etten olisi ollut tekemassa jotakin turhaa, kun Jeesus tulisi. Tasta kaikesta on jo yli kaksikymmenta vuotta aikaa, mutta vielakin muistelen aikaa ahdistuksella ja kierran helluntalaiset ja muutkin tuputtajat kaukaa. On kestanut todella kauan paasta eroon aihettomasta syyllisyyden tunteesta ja synnin pelosta.
Mista muuten johtuu, etta helluntalaiset luulevat olevansa aina oikeassa ja muita parempia ihmisia? - Kukka89
Oi että, ymmärrän kyllä kun luen kirjoituksianne mihin on tultu. Olen tosi pahoillani puolestanne! Tuntuu kurjalta että olette tuollaisia joutuneet kokemaan. Käsitän, että olen tosi onnellinen kun olen saanut kasvaa perheessä, jossa maalaisjärkeä ei hylätty vaan elettiin ihan normaalia elämää vaikka helluntailaisia oltiinkin. Ei näköjään todellakaan joka perheessä.
Niin juu, sain muuten äidiltänikin kuulla näistä kuvioista. Hän on lapsestaan saakka kuulunut helluntailaisiin ja kokenut joidenkin jäsenten taholta jotain vähän samantapaista kuin osa teistäkin; olivat vahdanneet, että elettiinkö varmasti tarpeeksi pyhää elämää, ei olisi saanut meikata tai käyttää housuja, todistaakin olisi pitänyt joka paikassa. Onneksi äiti omien sanojensa mukaan osasi ottaa mallia mummusta, joka antoi mennä oikeasta korvasta sisään ja oikeasta ulos.
Todella, todella ikävää kuulla, mitä kaikkea teille on sattunut. Vaikuttaa varmaan vähän siltä, että olen elänyt tynnyrissä, mutta en ihan totta ole tuollaisista juuri tiennyt. Kiitos varmaan vanhempieni, että olen tältä säästynyt, he kun eivät koskaan vieneet minua muuhun helluntaiseurakuntaan kuin tähän, jossa isäni saarnaa. No, enpä tainnut paljosta jäädä paitsi.
Siunausta hei kaikille jotka olette vastanneet. - vanha hellari
Niin asioita ei yleistää. Me hellarit olemme vain ihmisiä. Itsekkin olen ollut varmaan joksus liian lakihenkinen eiuskovia sukulaisa kohtaan ja toisinaan liiankin lojaali. En nykyään ala tyrkyttämään uskoani joka käänteessä, oikeastaan jos vain jos joku haluaa kysellä.
- hullutailaisetValehtelee
Jokainen hulluntailainen tietää, että hänen kauttaa leimaantuu koko firma.
Kaikki Suomessa on Luterilaisia, joten heiltä ei mitään erityistä odoteta. Mutta kun joku tuo esiin, että on hulluntailainen ja korostaa vielä käyneensä aikuisten upotuskasteella ja nyt olevansa pyhä on odotukset aivan toisenlaiset.
Kun hulluntailaisten kielenkäyttö onkin samanlaista kuin aikaisemmin riesana olleiden itsensä saatanan palvojiksi sanoneiden henkilöiden on ihmettely todella suurta. Herra, anna helluntailiikkeen uudistua, tai paremminkin vanhaistua! Eli palata juurille.
- Jonezzz
Mielenkiintoinen ketju, vaikkei kaikkea ehdi nyt lukea. Ehkä omalla kohdallani uskon helluntaiherätykseen romahdutti julma lasku todellisuuteen: olen tullut uskoon helluntaiseurakunnassa ja kävin vuosia nuortenillassa. Minua ei millään lailla painostettu esim. aikuisten kasteelle (enkä mennytkään). Olin silti vähän ulkopuolinen: huomasin ettei minulla oikein ole toivoa saada tyttöystävää seurakunnasta (siihenhän aikaan 18-vuotiaana sellainen siveellinen helluntaipastorin tytär olisi ollut hartain toiveeni).
No tämä nyt on sivuseikka, eikä vielä riitä herättämään allergioita ja traumoja, kun on lusikalla annettu ulkonäköjä ja tapoja niin ei voi kauhalla vaatia. Ensimmäisen kerran kuitenkin säröjä alkoi kunnolla muodostua pintaan, kun aloin kuulemaan kaikkein hurjimpia juttuja tietyistä seurakunnassa arvosteluista nuorista: yksikin käytti LSD:tä ja kiksautti kerran ylistysteltassa yhden illan hoitoa, joka oli sellainen uskossaan heikko, hyväntahtoinen blondi. Tuohon aikaan ei ollut vielä käsitystä maailman pahuudesta, ja järkytyin pahoin miten tuollaisia ihmisiä ei voi olla. Ja niin on puku päällä ja konservatiiviset mielipiteet teoriassa.
No, seuraavan 20 vuoden aikana jatkoa seurasi: Helluntaipastorit, jotka ovat eronneet useasti ja aina syyttävät muita ihmisiä ongelmistaan. Ihmiset, jotka lähtevät lähetystyöhön hyläten lapsensa (ja saaden niitä vielä poikkeuksetta lisää kohdemaassa). Vaikken nyt teoloogiasta hirveästi tiedä, eikö nyt ole aika selvää että oma perhe tulee aina enin eikä sitä tule hylätä. Väkivalta- ja itsehillintäongelmat.
Piste i:n päälle, kaikkein rajuimmat tapaukset joihin olen törmännyt: nämä hylätyt lapset oirehtivat koulussa ja muuallakin, pää aivan sekaisin puoliteologiasta ja saavat vielä jatkotuhoa aikaan. Piilotettua alkoholismia.
Se kulminaatiopiste, jossa lakkasin uskomasta Jumalaan (tosin myöhemmin aloin uskoa uudestaan) oli se, että eräs helluntailainen uhkasi tappaa 1-vuotiaan lapseni. En vienyt asiaa rikossyytteeseen, mitä kadun myöhemmin, koska juttu myöhemmin muuttui niin että minä olin hyökännyt hänen kimppuunsa eikä tämä "uhkaus" nyt mikään uhkaus ollut.
No sinänsä en nyt faktuaalisesti pelännyt uhkauksen toteutumista monestakaan syystä, mutta jotenkin se henkisesti romahdutti minut: että tällaisia tapauksia paljastuu helluntailiikkeestä, jota olen aikaisemmin niin arvostanut: edes narkkarit ja mafiosot eivät uhkaile lapsia, alimman luokan rikollisetkin tajuavat sen liian alhaiseksi toiminnaksi. Tämä johti alkoholismin partaalle ja monen vuoden masennukseen. Ryhdyin myös satanistiksi, tosin palasin myöhemmin uskovaiseksi huomatessani lopulta ettei satanismi loppujen lopuksi ole ratkaisu mihinkään.
Olen monta kertaa miettinyt, miten moinen ihminen pystyy vilpittömästi rukoilemaan iltarukouksensa rikoksensa jälkeen, Jumala kun näkee ja tietää totuuden. Paitsi jos on tietysti tehnyt siitä parannuksen.
Tällaista. Toivon toki että mahdollisimman moni helluntailainen on itse välttynyt vastaavanlaisilta kokemuksiltani, olen vakuuttunut siitä että jos olisin aikoinani löytänyt terveestä seurakunnasta sen helluntaipastorin tyttären voisin olla ihan onnellinen helluntailainen perheenisä. Nykyään olen vain onnellinen perheenisä :)
Siunausta! - Barro
Eli yhteenvetona . . Luterilainen pappi on vitsi jota ei voi ottaa tosissaan ja sitä kautta ei saa niin suurta tuhoa aikaiseksi .kun taas todellisessa uskossa oleva hellari pastori saa toimillan mielenterveyden järkkymään ja kaikki aloitetaan jo pienestä pitäen .en voi ymmärtää miten tämmöinen toiminta ei ole kielletty lailla ? ! Pitäisi ainakin suojella meidän lapset ja kieltää saarnaminen alaikäisille ! Pyhäkoulut ja muut vastaavat . T.barro
- 1234567---
Tipale kirjoitti:
Et varmaan ole kovin montaa kertaa nähnyt pyhäkoulutilannetta, kun noin kummia kirjoitat.
Lapsille tulisi opettaa totuutta. Jumalan antama sapatti on pyhäpäivä. Joka viettelee yhdenkin näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, niin parempi olisi, että myllynkivi pantaisiin kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyksiin Raamattu.
1234567--- kirjoitti:
Lapsille tulisi opettaa totuutta. Jumalan antama sapatti on pyhäpäivä. Joka viettelee yhdenkin näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, niin parempi olisi, että myllynkivi pantaisiin kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyksiin Raamattu.
Kaikki kunnioitus vakaumuksellesi, mutta välillä ihmetyttää, että onko lauantain pitäminen pyhäpäivänä todella niin ylivertaisen keskeinen ohje kristityille, että kaikki muu jää sen varjoon? Harva olisi varmaan odottanut, että tähänkin keskusteluun voidaan jotenkin liittää sapatti mukaan.
- 1234567---
Tipale kirjoitti:
Kaikki kunnioitus vakaumuksellesi, mutta välillä ihmetyttää, että onko lauantain pitäminen pyhäpäivänä todella niin ylivertaisen keskeinen ohje kristityille, että kaikki muu jää sen varjoon? Harva olisi varmaan odottanut, että tähänkin keskusteluun voidaan jotenkin liittää sapatti mukaan.
Monet vapaat suunnat ovat itse jättäneet sapatin varjoon. He eivät haluaisi kuulla sapatista sanaakaan.
Erääseen vapaaseen suuntaukseen kuuluva kirjoitti aikoinaan eräällä palstalla: Sabatti ei kuulu Jumalan ja Kristuksen seurakunnalle, piste !
- uskovameteorolooki
Mieki puhu kelillä.
- Syksypimeä
Kaikki niin totta mitä aloittaja ja muut ovat kirjoittaneet. Rikollista toimintaa on paljon helluntalaisuudessa.
- EthänOleKatkera
Kiinnostaa kovasti... Millaisia rikoksia hellarit tekevät? Tarkoitan rikoksia, jotka ovat oikeita rikoksia, eli päätyneet poliisitutkintaan ja joista on annettu tuomio. Kuinka moni näistä rikoksista on suunniteltu helluntaiseurakunnista, ja mikä on helluntailaisten osuus kaikista rikoksentekijöistä?
- pitkäänhellari
Suomalainen kulttuuri on pitkälle luterilainen, vaikka ihminen ei olisi edes uskovainen, niin kuitenkin luterilaisuus on normaalia. Jossain jenkeissä tai latinoissa ei helluntailaisuus ole sillä tavalla outo ilmiö.
Tulin nuorena uskoon Kansanlähetyksen piirissä ja suvussani ei ollut helluntaiuskoon kuuluvia ja ylipäätänsä vapaiden suuntien uskovia. Itsellänikin oli hirveät ennakkoluulot hellareita kohtaan. Meilläpäin oli kyllä ajatus että helluntailaiset ovat sitten viimeisen päälle niitä uskovaisia, jopa melkein täydellisiä, jopa lankeamattomia.
Kun sitten aloin käymään hellareissa, niin aloin huomaamaan, ettei heillä siipiä ole kasvanut ei edes vielä siipien tynkiäkään.
Se että hellarit ovat naistenmiehiä, salajuoppoja, ym. niin on kyllä viimeisen kahdenkymmenen vuoden juorujen tulos. Tämä kuva on luotu muutaman saarnaajan julkisen lankeemuksen ympärille. Kun uskova lankeaa, niin saatana ottaa kyllä tapauksesta kaiken irti. Olen ollut helluntailaisen kanssa tekemisissä jo yli 35 vuotta ja voin kyllä sanoa voin yhtä aloittajan kanssa samaan.
Olen ihan tavallinen uskovainen ja ei kai ole paljoa eroa onko sitten uskossa kirkonpiirissä tai vapaissa suunnissa.- dfghjkiuytr
Samaa olen ihmetellyt itsekin, mistä käsitys helluntailaisten erityisestä rikollisuudesta on peräisin. Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.
- HaiSieVeli
dfghjkiuytr kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt itsekin, mistä käsitys helluntailaisten erityisestä rikollisuudesta on peräisin. Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.
Varmaan siitä ainakin osittain että helluntalaisissa on ihan hemmetisti mustalaisia.
- Möllik
Mummoilta viedään perintö.
- kokemukseni
Jäyhänä pohjalaisena vierastin sitä hurmoksellisuutta, joka helluntailaisuuteen kuuluu. Mutta kun luin Enquistin kirjan "Matkamies", niin suhtautumiseni helluntailaisuuteen muuttui positiivisemmaksi. Rupesin tavallaan ymmärtämään sitä paremmin.
- sivustaseurannut
Matkamies-kirja on todella hyvä, ei ole "sisäpiirin" kirjoittama, luin kirjan kahteen kertaan kun sain käsiini. Vahvat johtajat ovat vieneet herätysliikettä eteenpäin. Heikkous on ollut, että liian hepposin perustein päästetään pönttöön muita opettamaan, ennen kuin on itsekään selvillä vesillä uskonsa perusteista. Surullista on ollut seurata mallien hakemista ameriikasta ja jatkuvasti uusia ja uusia "ihmemiehiä" on tänne tuotu ympäri maailmaa. Paljon on traumatisoituneita ihmisiä kaikkien näitten jäljeltä.
- Hulluntai
Käytät tekstissäsi esim. Ilmaisua "avionrikkoja", ei sellaista jaksa kuunnella, se on jotain vanhaa skeidaa....
- Hulluntai
Naapurin duunarihellari katsoi sivistymättömyydessään asiakseen kommentoida naisseuralaisteni määrää. En ollut uskoa korviani. Tyyppi on itse vanha venkula. Sano sille pastori-isällesi, että opettaa näille tyypeille tapoja. Myönnän kyllä, että helluntaiseurakunta on paras seurakunta entisille rikollisille ja addikteille.
Luterilaisen papin lapset usein oppivat jo kotonaan, että kristilliset opit neitseelliseen sikiämisineen jne. eivät välttämättä ole tottatotta.
Helluntaikodin lapsilla tämä havainto voi tulla mieleen vasta keski-iässä jos sittenkään - Tuskahikoilija
Se on totta, että kaikenlaisia ihmisiä on kaikkialla, eikä ketään, edes helluntaipastoria tai ainakaan missään tapauksessa hänen lapsiaan pitäisi tuomiten määritellä etukäteen, eiväthän pastorin lapset voi mitään sille, mikä heidän vanhempiensa työ on.
Helluntailaisissa on fiksuja ja vähemmän fiksuja ihmisiä, aivan kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä.
Huonoa helluntailaisuudessa kuitenkin on se, että jos joku vähemmän fiksu puoskari on junaillut itsensä johonkin asemaan, jossa voi jakaa tyhmyyttään kuulijoille, jotka luulevat puhujan olevan jotenkin hyvällä asialla, siinä ne kovimmat sielunvauriot syntyvät.
Heillä pitäisi olla tiukempi seula, että kuka pääsee jonkin aseman suomalla arvovallalla puhumaan.
Ja tietenkin pitäisi olla tiukka seula siitä, että he eivät lähtisi johonkin ihme erikoissuuntauksiin mukaan. Esim. Torontolaisuuteen pakkonauramisineen yms., se suuntaus aiheuttaa varmasti mielenterveyden ongelmia lähes kaikille siihen mielisairaaseen hömppään osallistuneille.
Joskus voi varmaankin olla hyviäkin helluntailaisten tilaisuuksia, mutta minua perusjäyhää luterilaista lähinnä ahdistaa ja tuskahikoiluttaa niissä tilaisuuksissa se pakollinen ja usein ylipitkä ylistämisosio, jossa ihmiset ojentelevat käsiään ja rukoilevat äänekkäästi. Onhan vastaavia kyllä myös joissain ihan kirkon omissakin piireissä.
Mutta se osio jotenkin tuntuu ja näyttää joltain näytellyltä ja epäaoidolta ja joltain pakko-opitulta lahkon ryhmäytymis-tunnusmerkiltä, että jos oikein ojentelee ja kovaan ääneen rukoilee, niin kuuluu syvemmin ja selvemmin porukkaan.
Siksi en enää viitsi siellä käydä, vaikka puhe voisikin sen piinallisen ja ylipitkän ylistysosion jälkeen joskus olla ihan hyvä ja mielenkiintoinen. Esim. Nicky Cruz Helsingin jäähallissa oli mielestäni mielenkiintoinen puhuja.
Raamatussakin sanotaan yhdessä kohtaa suunnilleen niin, että voi myös rukoilla suljetun oven takana ihan itsekseen, jos siihen tarvetta on, siis noin vapaasti muistista vetäistynä. - Itsmeeagain
Seuratkaa minua...
- Itsmeeagain
Kaikki te epäilijät..Rakastakaa minua. Annan teille valon..
- MariaSalmi
Minunkin vanhempani olivat helluntailaisia ja kyllähän sen seurakunnan ilmapiiri 60-70-luvuilla aika ahdistava oli. Mutta kyllä luterilaisen enemmistön ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus niitä kohtaan, jotka eivät kirkkoon kuuluneet, oli kaikkein pahinta. Silloin kasvoi aika ulkopuoliseksi. Vaikka usko on minulle ollut tärkeä melkein koko ikäni, en voi kuvitella vieläkään, nyt kuusikymppisenä, liittyväni sen paremmin helluntaiseurakuntaan kuin luterilaiseen kirkkoonkaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1072037- 1241490
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1091487En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061337Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop701164Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4811105- 601058
IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88943Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9902Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138866