Olen huomannut, että nykypäivänä hyvän miehen löytäminen on entistä haastavampaa. Ainakin omassa ikäluokassani tuntuvat kaikki ns. hyvät miehet olevan jo suhteessa ja suunnittelemassa kihjalaisia, häitä ja lapsen hankkimista.
Ja tarkoitan hyvillä miehillä nyt tässä tapauksessa miehiä, joita voisi kuvitella vakavampaan parisuhteeseen ominaisuuksiltaan ja arvoiltaan.
Olen 24-vuotias nainen, jolla on amk-tutkinto opiskeltuna ja tarkoituksena lähteä vielä opiskelemaan kenties tässä, kun hetken ollut työelämässä. Huolehdin itsestäni monin tavoin ja urheilen säännöllisesti. Baareissa olen ravannut vaikka kuinka, mutta vähitellen se alkaa kyllästyttämään. Siellä pyörivistä miehistä suurin osa on niitä, joita ei vakavampaan suhteeseen ryhtyminen voisi vähempää kiinnostaa. He haluavat kaatoja toisensa perään. Sitten on näitä miehiä, jotka eivät kelpaa suurimmalle osalle naisista, mutta toivovat, että joku nainen joskus huomaisi heidät.
En halua kumpaakaan näistä miestyypeistä: lipevää pelimiestä tai nyhveröä tossukkaa.
Haluaisin kuitenkin samaa, mitä suurin osa naisista jossakin vaiheessa eli hyvän parisuhteen ja perheen. En toki aivan vielä, mutta joskus. Voiko tällaisesta enää edes haaveilla?
Naiset eivät voi loputtomiin odottaa prinssiään, koska sitten alkavat tulla jo biologiset syyt, jotka estävät lapsen saamisen tai vaikeuttavat sitä ainakin ratkaisevasti.
Onko vaihtoehtoja sitten tosiaan kaksi: Jään odottamaan ns. kakkoskierrosta eli sitä, että nämä ns. kunnon miehet eroavat joskus hamassa tulevaisuudessa pitkäaikaisista suhteistaan, joista heillä jo taakkana muutama lapsikin.
TAI sitten ns. tyydyn johonkin ns. kilttiin ja nyhveröön mieheen, jonka kanssa saan pyöräyttää pari lasta.
Onko mahdotonta edes haaveilla, että olisi vielä ns. hyviä miehiä jäljellä vapailla markkinoilla?
Tiedostan kyllä senkin, että naisen aika käy vähiin iän puolesta, koska nämä ns. kunnon miehet, joita vielä mahdollisesti on vapaalla jalalla, voivat odottaa rauhassa sitoutumistaan, koska voivat napata sitten nuoremman naisen itselleen, kun haluavat vakiintua. Naisen peliaika käy vähiin jossakin vaiheessa ja markkina-arvo laskee kummasti.
Mitä mieltä olette? Olenko aivan hakoteillä näiden pohdintojeni kanssa?
Ja tarkoitan hyvillä miehillä nyt tässä tapauksessa miehiä, joita voisi kuvitella vakavampaan parisuhteeseen ominaisuuksiltaan ja arvoiltaan.
Olen 24-vuotias nainen, jolla on amk-tutkinto opiskeltuna ja tarkoituksena lähteä vielä opiskelemaan kenties tässä, kun hetken ollut työelämässä. Huolehdin itsestäni monin tavoin ja urheilen säännöllisesti. Baareissa olen ravannut vaikka kuinka, mutta vähitellen se alkaa kyllästyttämään. Siellä pyörivistä miehistä suurin osa on niitä, joita ei vakavampaan suhteeseen ryhtyminen voisi vähempää kiinnostaa. He haluavat kaatoja toisensa perään. Sitten on näitä miehiä, jotka eivät kelpaa suurimmalle osalle naisista, mutta toivovat, että joku nainen joskus huomaisi heidät.
En halua kumpaakaan näistä miestyypeistä: lipevää pelimiestä tai nyhveröä tossukkaa.
Haluaisin kuitenkin samaa, mitä suurin osa naisista jossakin vaiheessa eli hyvän parisuhteen ja perheen. En toki aivan vielä, mutta joskus. Voiko tällaisesta enää edes haaveilla?
Naiset eivät voi loputtomiin odottaa prinssiään, koska sitten alkavat tulla jo biologiset syyt, jotka estävät lapsen saamisen tai vaikeuttavat sitä ainakin ratkaisevasti.
Onko vaihtoehtoja sitten tosiaan kaksi: Jään odottamaan ns. kakkoskierrosta eli sitä, että nämä ns. kunnon miehet eroavat joskus hamassa tulevaisuudessa pitkäaikaisista suhteistaan, joista heillä jo taakkana muutama lapsikin.
TAI sitten ns. tyydyn johonkin ns. kilttiin ja nyhveröön mieheen, jonka kanssa saan pyöräyttää pari lasta.
Onko mahdotonta edes haaveilla, että olisi vielä ns. hyviä miehiä jäljellä vapailla markkinoilla?
Tiedostan kyllä senkin, että naisen aika käy vähiin iän puolesta, koska nämä ns. kunnon miehet, joita vielä mahdollisesti on vapaalla jalalla, voivat odottaa rauhassa sitoutumistaan, koska voivat napata sitten nuoremman naisen itselleen, kun haluavat vakiintua. Naisen peliaika käy vähiin jossakin vaiheessa ja markkina-arvo laskee kummasti.
Mitä mieltä olette? Olenko aivan hakoteillä näiden pohdintojeni kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Sitten on näitä miehiä, jotka eivät kelpaa suurimmalle osalle naisista, mutta toivovat, että joku nainen joskus huomaisi heidät.
En halua kumpaakaan näistä miestyypeistä: lipevää pelimiestä tai nyhveröä tossukkaa."
Arvaapa kumpaa ryhmää naisten osalta olet itse. ;)
Olet vitun kiltti ja nyhverö ihan itse. Sen takia et koskaan tule saamaan hyvää miestä.
Itke sitä.
Sä oot todella nuori vielä, ei mitään hätää. Ei kannata ettiä PARISUHDETTA, vaan katella ja elää ja joku päivä tapaat MIEHEN jonka kanssa haluat sen parisuhteen jne.
Monet naiset tekevät sen virheen, että haluavat nimenomaan parisuhteen. Sitten valkataan vaan "joku mies", jolla ns. cv kunnossa.
Olet aivan oikeassa, olen kiltti ja herkkä nainen. Ja sen takia, että olen kiltti en halua rinnalleni miestä, joka on samanlainen. Tarvitsen miehekkään ja vahvan miehen tasapainottamaan. Miehen pitää olla mies. Valitettavasti kuitenkin nämä miehet ovat useimmiten niitä, jotka eivät halua vakiintua.
Ja en varsinaisesti etsimällä olekaan etsinyt, mutta jotenkin on alkanut menemään usko edes siitä, että voisi tavata kiinnostavia ihmisiä, jotka haluaisivat jotain hauskanpitoa kummempaa.
Mitä helvettiä? Kyllä kiltti ja herkkä mieskin voi olla miehekäs ja vahva, ja Mies. Tai riippuu mitä noilla em. tarkoitetaan. Huoh. Noh, kyllä sä tajuat kiltteyden ja miehekkyyden kytkeytyvän yhteen sitten kolmekymppisenä. Hyvä puoli on se että ei ole sittenkään liian myöhästä. Mutta ehkä kannattaisi hankkiutua tuosta renttu(?)hakuisuudesta eroon jo nyt, niin säästyt paljolta.
Itse olen ihastunut erääseen miehekkääseen mieheen, joka on äärettömän kiltti, mukava ja suloinen.
Heips ap,
kuten tuossa ylempänä todettiin niin ei mitään hätää, tod näk löydät itsellesi sopivan miehen.
Mutta toistaalta täällä on myös miehiä, jotka ovat ryhtymässä toiselle kierrokselle. Kuten esim minä. Olen jo 44v ja lapset on isoja. Totta kai lapsista on vastuuta ja huolta, mutta vähemmän näin isompana. Itse olen reilu 180cm, reilu 80kg, erittäin urheilullinen, hyvässä duunissa, talot ja autot hankittuna. Missään tapauksessa en oo mikään väsykkä, mutta määrätietonen ja tarmokas kylläkin. Baarielämä ei kiinnosta ja muutenkin asiat on tullu hoidettu pääosin hyvin.
No niin nimimerkki piti olla Aito
Mies
Nyt aloittaja sulla on mahdollisuus saada aitoa setämiestä jolla talot ja autotkin hankittuina ja lapset jo isoja!
Kalapuikkoviikset vain viipottavat tuulessa.
Sori, nyt sulla meni kyllä pikkasen pieleen ;) Ei mulla oo viiksiä. Mutta sänkiparta kylläkin ja siilitukka. Toi siili on tullu harrasteiden mukana. Olin muutaman vuoden treenaamatta ka silloin oli pidempi tukka ja nyt on ollut jo reilun kymmenen vuotta siilinä ;)
"En halua kumpaakaan näistä miestyypeistä: lipevää pelimiestä tai nyhveröä tossukkaa."
Ite kategorisoin miehet kunnon miehiin ja sitten lipeviin pelimiehiin. Tosin jotkut "kunnon miehet" osoittautuvatkin sitten myöhemmin pelimiehiin ja tuo kunnollisen esittäminen on ollut vain osa strategiaa saada itselle taloudenhoitaja ja rahoittaja, kun itse jatkaa pelailua muualla.
Dominoivat tyranninaiset sitten muuttavat jotkut kunnon miehet nyhveröiksi tossukoiksi.
Yhtä järkevää olisi miehenä todeta että baarista löytyy vain aloittajan kaltaisia pinnallisia huoria tai vanhoja läskejä kurppia joilla pentu kotona.
Aivan yhtä dualistinen ja epärealistinen näkemys olisi.
Hyviä miehiä on tarjolla joista osa on myös niitä kiltimpiä. Valitettavati aloittaja näkee vain itsensä jotenkin naisellisena naisena vaikka häneltä selkeästi puuttuu mm. empatiakyky ja fiksuus. Tästä esimerkkinä sanankäytöt kuten nyhverö tai termit "miehen tulee olla mies" jne.
En jaksa ymmärtää miten kukaan fiksu ja hyvä mies tuollaista huolisi edes unissaan.
Voi-voi taas tällaista.. En ymmärrä, mistä tämän ketjun miehet taas loukkaantuivat ja pillastuivat.
Suosittelenkin, että käyt opiskelemassa ulkomailla, opiskelijavaihdossa, mitä vain, ja haet sieltä itsellesi siipan.
Suomalaisissa miehissä ei juurikaan ole sitoutumishalukkuutta, mikä on aivan toisin muualla euroopassa.
"Suomalaisissa miehissä ei juurikaan ole sitoutumishalukkuutta, mikä on aivan toisin muualla euroopassa."
No ei olisi niillä "muu eurooppalaisillakaan" sitoutumishalukkuutta, jos olisi samat kokemukset kuin Suomen miehillä.
"olen kiltti ja herkkä nainen" = neurootikko joka tärisee jännityksestä työpaikkahaastattelussa. Haluaisi sitten vahvan ja miehekkään miehen.
https://epicfreeprizes.com/?ref=2692973