seurustelu kurdimiehen kanssa

Nuo vois olla niitä huolestuttavia merkkejä kenen tahansa miehen kanssa. Itse olen naimisissa kurdin kanssa ja vähän tuon suuntaista on toi kaiken nollaaminen ja vahtiminen. Sitten ihmetellään miksi suutun epäilyistä.

Epävarmuutta tuo mielestäni on. Luottamuspula. Ihan normaalia mielestäni tuollainen ennakkoluulo suhteen alkuvaiheessa, jos toinen vaikuttaa hyvin itsenäiseltä ja pitää kiinni omista yksityismenoistaan ja ihailijakerhostaan.

Kun tutustutte paremmin, niin huomaat paraneeko vai paheneeko tilanne. Jos ei muutu miksikään tai pahenee, niin tuskin sitä tyyliä kauaa jaksat, jos et ole sen tyylinen että pidät sen tyyppisestä "huolenpidosta". Joitakin ihmisiä mustasukkaisuus tunnetusti jopa imartelee.

Se vain on muistettava, että sinkkuna ja parisuhteessa on vähän eri pelisäännöt ja toisen tunteita täytyy kunnioittaa. Ex-mieheni oli avioliitossakin sinkkutyyppi ja julisti että hänellä oli oikeus omaan yksityiselämään, mistä minun ei tarvitse tietää mitään. Sekään tyyli ei sopinut minulle, niin kuin ei toisaalta mikään kontrollifriikkikään. Kultainen keskitie toimii.

No se on ihan itsestäsi kiinni tuo homma. Missä menee sun raja. Kyllä tuo kuulostaa aika normaalilta käytökseltä kurdimieheltä. Olen itse seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta ja ei se kovin suotavaa ole, että mulla olisi tuntemattomia muita miehiä kaverina netissä. Enkä kyllä lisäisikään tuntemattomia kaveriksi. Viestejäkin hän lukee, joka ei tosin mua niin edes haittaa kyllä mäkin saan toki hänenkin viestejä lukea. Oletko sanonut tälle miehelle, että sinäkin haluat sitten lukea hänen viesti. Miten hän reagoi? Ei siellä mun viesteissä mitään salaista ole ja me kuitenkin jaamme kaikki asiat yhdessä. Mutta ei sentään mulle tulevaa postia avaa.

Mutta tulee ottaa huomioon tossa mun ja miehen jutussa, että meillä on ollut sellanen luottamuspula ihan mun takia ku oon töpannyt kerran pahasti. Mutta aika hyvin oon saanut luottamusta takaisin. Ja mustasukkaisuus on nyt vaan vahvasti kurdimiehen ominaispiirre, joka tulee sitten paketissa mukana. Ja jos ei halua mustasukkaista miestä elämään ei kannata olla kurdin kanssa.

Kuuntele sydäntäsi... tai toisin sanoen omaa perstuntumaasi.
Jos miehen touhuilut ahdistaa, kerro hänelle siitä ihan suoraan, "Musta tuntuu pahalle kun et luota, miksi et, mitä sä pelkäät?"
Voit tietysti myös jättää miehen. Miltä susta tuntuu? Harkitse asiaa.

Mä löysin mun rakkauden kurdista, vaikka olin tosi skeptinen näitten "etelän eläjien" suhteen. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan suunnittelevani seksiä, parisuhdetta, saatikka omakotitalon ostamista, lapsia, jne kenenkään Saksaa etelämmästä tulevan kanssa. Noh, tässä sitä ollaan. Onnellisena.

Luulen, että tän mun epäluuloisuuden, ennakkoluulojen ja varovaisuuden takia sain kun sainkin ihanan miehen. Mulle oli päivänselvää aina, että yhtään miestä, joka lukisi mun päiväkirjaa, tekstiviestejä tai laittaisi kaverit stalkkaamaan mua kauungill a tai värväisi frendin iskemään mua baarissa (kokeilemaan uskollisuuttani) en ottaisi. Ikinä.

Mulla on aika vähän miespuolisia kavereita, kaikki suomalaisia, mutta pari adoptoitua ja eksoottisemmalla ihonvärillä varusteltua "perus-Jaakkoa ja -Mattia" :D. Kyllä mun mies vähän hampaita kiristeli kun mustaa miestä halasin, mut se nyt vaan kuuluu mun kaveripiirin tapoihin.

Kerran kiukustuessaan mun mieheni koitti vetää esiin pettämiskorttia "no kun säkin silloin kävit sen sun veljen kaverin luona yksin ja miten sä voit niin pettää mua???" Silloin ei munkaan tarvinnut kuin mulkaista häntä vähän pahasti, niin ymmärsi jo käyttäytyneensä lapsellisesti.

Joskus hän näki kun kutittelin ja härnäsin kaverin pikkuveljeä, joka oli silloin melkein täysi-ikäinen (ja mua 5 vuotta nuorempi). Mieheni ei sanonut mitään, mut kyllä mä siitä huolirypystä otsalla näin, ettei ollut ihan hänen mieleensä kyseinen leikki fyysisine kontakteineen. Mut selitin kyllä, että, hei muru, mä olen vaihtanut tolle pojalle kakkavaippoja ja sotinu lumisotaa hanki pöllyten sekä tsempannut sitä sen ensitreffeille. Miks mä en voisi edelleen kutittaa sitä?

Kulttuurieroja on jep, mutta ne tulee ymmärtää molemminpuolin. Mä ymmärrän, että mun mies on huolissan kun se näkee mun tekevän jotain, mistä sen siskot kotimaassa hirtettäisi. Ja mun mies ymmärtää, että mun suomalaisessa kulttuurissa tytöt ja pojat voi olla kavereita, ja nainen voi koskettaa muitakin miehiä kuin puolisoaan ja sukulaisiaan. Jos haluat toimivan moku-suhteen, niin sun pitää ymmärtää ja kunnioittaa toisen kulttuuria (tietyin varauksin), mut totta helvetissä sen sun vastakappaleen täytyy myös ymmärtää ja kunnioittaa sun kulttuuria!

Jos kuitenkin susta tuntuu, että tää sun deittisi voisi olla sulle se sun oma, ihana, tuleva mies, niin puhu hänen kanssaan tästä asiasta. Mua auttoi kovasti ymmärtämään mun miehen suhtautumista se, että mentiin baariin yhdessä. Hän ei Suomeen muuton alkuaikojen jälkeen juuri ole käynyt ulkona ja sain tietää miksi. Aina kun jätin hänet 5 minuutiksi yksin, niin johan siinä oli hänelle persettä tarjoamassa joku huppelissa oleva suomityttö. Romanttista runopoikaa ahdisti hieman :D. Seurustelun alkuaikona sainkin kuulla kyllästymiseen asti siitä miten erilainen mä olen kuin muut suomalaiset tytöt. Muutaman kerran sain kuin sainkin selittää, että joo, ne tytöt keitä sä olet todennäköisesti tavannut, oli vaan eksoottisen panon perässä. Ja just sen takia kukaan järkevä, vakaata ja rakastavaa parisuhdetta hakeva ei vilkaissutkaan sua. No nyt kun hän on tutustunut mun tyttökavereihin niin hän huomasi että kyllä ne suomalaiset tytöt jotain muutakin ajattelee kuin seksiä.

Mulla on ollut myös huomattavasti mustasukkaisempikin suomalainen poikaystävä, etteipäs sit taas yleistetä.

Onko yksikään aiemmista kirjoittajista enää tässä hiippakunnassa?

Hyj Fittan !