On niin vaikeeta ymmärtää ettei enää saa rakastaa henkilöä jonka kanssa 10vuotta elämästään vietti ja rakasti...nyt ollaan erillään ja syy siihen on ettei jaksa enää olla erimieltä asioista. itse olen sellainen että puhumalla esiat selviää ja riidat sovitaan niin myötä kuin vastamäessäkin....mutta ovea osoitettiin ja näytettiin että tohon suuntaan ja takas ei ole asiaa...olen koittanut saada puhe yhteyttä exään että puhuttais ja hän ei halua puhua kun me ei enää palata yhteen ja mitään puhuttavaa ei ole....elämän halut ihan nollissa .....olen apua koittanut hakea mutta ei se liittoa palauta vaikka kuinka apua hakisi....voiko rakkaus kuolla ja tunteet hävitä tosta vain....
Ilman järkevää syytä....
entinen aviomies
22824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käy työterveyslääkärillä tai terkkarissa puhumassa erokriisistäsi. Saat lähetteen yksilöterapeutin vastaanotolle, jossa sun ois hyvä puhua ja voit puhua kaikki asiat avoimesti. Ehkä siten saat apua henkiseen tuskaasi. Vaimosi puolesta emme osaa vastata, mistä erossa hänen puoleltaan oli kyse. Jos ei ole kertonut kunnon syytä, eikä puhu, on äärimmäisen tuskaista tuo epätietoisuus, mutta terapeutin kanssa voit käydä läpi asiaa, vaimosi luonnettakin.
Apua olen hakenut jo kolmen kuukauden ajan ja nyt jo pitkään ollut sairaslomalla...exän kanssa jutellut ja se päätyi totaaliin ehdottomaan ja jyrkkään että emme enää koskaan voi palata yhteen.....töihin en kykene kun tunne ryöpyt hyökkää välilä niin kovaa ettei panikki lääkkeetkään auta aina....pelkkä exän näkeminenkin laukaisee suunnattoman ahdistuksen ja ikävän tunteen....toinen on kuin jäävuori ja itse ikävöin ja suren menetettyä ihanaa elämää perheenä ja hänen kanssaan...joku sanoo että ota laastari suhde...mutta kun ei huvita ei kiinnosta.....ilmeisesti rakkauskin voi kuolla ilman järkevää syytä....
Käyppä ihan rehellisesti makasullisisa naisissa kunnolla naimassa niin helpottaa ja kummasti ja muista mailma on naisia täynnä ja nurkantakana voi olla parempi että silleen.
Suosittelen sinulle kirjaa Bruce Fisher:Kun suhteesi päättyy -jälleenrakennus.
Toimit kirjan oppien mukaan, laastarisuhde ei ole ratkaisu erosta toipumiseen. Suru pitää surra ja ero käsitellä yksin, ajatuksella, silloin rakentaa itselleen uuden tulevaisuuden, joka on sitten vankalla pohjalla.
Kirja neuvoo myös irtautumaan, ts. ei kannata ylläpitää keskustelua exän kanssa, sillä keskustelut päättyvät aina samaan - toinen on tapansa mukaan ehdottoman jyrkkä, kun jätytetyn tuska vain lisääntyy kaikissa yhteydenotoissa. Kirja kertoo mielenkiintoisen skenaarion:kun jätetty lopettaa yhteydenpidon ja alkaa elää omaa elämää, usein käy niin, että jyrkkä jättäjä alkaa katumaan ja lähestymään ja haluaa takaisin entiseen suhteeseen . Jättäjä on kuitenkin käsitellyt eron osaltaan, eikä useinkaan enää halua exää takaisin enää tuossa toipumisen vaiheessaan. Joten loppujen lopuksi, jätetystä voi tulla voittaja, oman elämänsä voittaja. Päivä kerrallaan eteenpäin, ajattele ja sure rauhassa, usko pois, aurinko paistaa vielä, siihen vain menee aikaa.
Minä toimin juuri kirjan mukaan ja pääsin erosta yli vahvempana ja henkisesti terveempänä. Vuosi meni asoita pähkäillessä, mutta nyt olen löytänyt uuden upean rakkaussuhteen ja voin kertoa, että ero oli oikea ratkaisu! Tsemppiä kovasti Nyt tuntuu pahalta mutta usko pois kun olet käynyt eron läpi elät varmasti onnellisempaa elämää!
Kiitos tästä hyvästä tuesta ja neuvosta....
Löydät itsestäsi voimavaroja, joita et tiennyt olevankaan. Tunnet itsesi rikkilyödyksi, mutta keskity nyt vain siihen, että huolehdit perustarpeistasi. Nuku, syö, liiku ja puhu asiasta. Ajattele vaikka että olet vakavasti sairastunut sairauteen josta on mahdollista parantua. Nyt kärsit, mutta jokainen päivä on askel kohti parempaa. Anna itsellesi aikaa, kukaan muu ei voi toipumistyötä tehdä puolestasi. Älä yritä keskustella exän kanssa, et saa häneltä vastauksia joita odotat ja näin petyt vain omiin odotuksiisi.
Olen itse kokenut saman, eli rakastava ja palvova puolisoni muuttui hyvin yllättäen täysin välinpitämättömäksi ja kylmäksi minua kohtaan. Käsittelin asian niin, että hänen omassa henk.koht elämässään tuli niin paha kriisi, ettei hän pystynyt huomioimaan enää toista ihmistä. Suru oli kuolemansurun kaltaista ja kärsin myös pahoista paniikkikohtauksista. Toipumiseni alkoi siitä, kun lakkasin pitämästä exään yhteyttä ja pikkuhiljaa päivässä alkoi olla minuutteja, sitten tunteja kun eroon liittyvät ajatukset eivät hallinneet olemistani. Nyt, vuoden kuluttua tapahtuneesta suru tulee joskus, mutta exääni en ole kaivannut vierelleni pitkiin pitkiin aikoihin.
Ole sairaslomalla niin pitkään kuin sinusta tuntuu, mutta palaa töihin heti kun mahdollista niin saat muuta ajateltavaa etkä pysty pyörittämään loputonta ajatusrumbaa päässäsi koko aikaa. Ehkä voisit kertoa tilanteestasi jollekin töissä, joten jos paniikki iskee, työsi voisi hoitaa hetkellisen notkahduksen aikana joku muu. Ja muista; se joka rakastaa ja kärsii on vahvempi ihminen kuin se joka ei ole koskaan rakastanut.
Olen saanut vertaistukea työpaikaltani ja ystäviltä...vaikeaa aikaa silti mutta usko huomiseen on vahvistumaan päin ja valoa jo näkyvissä tunnelin päässä...kiitos kuitenkin tuesta ...
AA: 12 askelta ovat hyvä apu erokriisissäkin.(ei tarvi olla alkkis lukeakseen) ITse luin sitä ja yritin toimia ohjeiden mukaan. Kirjastosta löytyy muitakin eroprosessia käsitteleää kirjallisuutta.
Miten liitto voi toisen mielestä olla ihana ja jatkettava ja toisen mielestä aivan jotain muuta? Teksteistäsi päätellen olet tainnut olla liimautuvaa tyyppiä, joka ei ole antanut toiselle tilaa elää ja olla oma itsensä, hengittää vapaasti, olla ja mennä niin kuin itsellinen, aikuinen, vapaa immeinen. Vankilaan ei kukaan tahdo eikä halua, ei aviosellaiseenkaan.
Mitäs jos kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit itselliseksi - sinäkin. Itsensä sairastuttaminen parisuhdesotkujen takia kertoo, että järkevyys puuttuu sulta. Laita sairastuttava tunnemössö sivuun ja hoitele asiasi kuntoon järjellä, ihmiselle on annettu pää ja aivot sitä varten.
Kyllä voille:
Olipas tunteeton ja lapsellinen kommentti "Kyllä voi":lta. Taitaa olla pahatkin pettymykset sulla omassa suhteessa? Koitko kenties olevasi aloittajan vaimon asemassa? Rakastaminen on sun mielestä liimautumista. Kyllä aidosti rakastaminen on niin vahva tunne, että turha sitä on puhua mistään tunnemössöstä. Helppohan se on huudella jos itse ei kykene rakastamaan. "Rakkauden ateistit" Voi jeesus.
Mitäs jos sinä kasvaisit aikuiseksi? Ei kukaan tahdo kuulla, että parisuhde on paskaa, jos itse et osannut olla vapaa suhteessas. Helppohan se on vähätellä omia heikkouksia ja sysätä ne puolison niskaan.
Nyt sitä sitten eron jälkeen ollaan niin vahvoja naisia että. Totuus on kumminkin, että sinäkin olit suhteessas onnellinen, kunnes aloit esittää toista. "Mukailit" puolisoasi, vaikka todellisuudessa teitte päätökset yhdessä. Taitaa vaan sinkkuelämä kiinnostaa ja villit menot enemmän. Hylkäsit oman miehes, kun kuvittelet, että hän on kaikkeen syypää.
"Kyllä voi" on ehkä pettäjä tai vielä todennäköisemmin kakkonen. Päättelin näin, koska tuota samaa ajatuspuuroa kakkoset kirjoittavat, 'neuvoksi' petetyille ja jätetyille puolisoille. Valitettavasti heidän maailmankuvansa ei vastaa rehellisen eikä uskollisen ihmisen ajatusmaailmaa, eikä edes avioliiton todellisuutta.
Ja sinä ilmeisesti se petetty marttyyrivaimo, jolle elämä on oppikirjan mukaan elettävä itsestäänselvyys?
Mikä pallo sulla on, josta näet mun jutut, pöllö? Olen ollut yli 30 vuotta aviossa ja tiedän siitä p-sta kaiken. Parisuhe on no. syvältä kaikkineen, mutta se paranee heti, kun siinä on kaksi erillistä yksilöä, jotka elävät ja tekevät kumpikin niin kuin itse parhaaksi näkevät ja kokevat ja elävät omaa elämäänsä yhteisen lisäksi.
Aidosta rakkaudesta kun kukaan ei tierä mitään, niin sitä tunnemössöä, joka pariutumisriiteistä seuraa, sanotaan siksi. Vain vapaa pystyy rakastamaan - vapaasti.
Olen juu petetty ex-vaimo. Elämä on seikkailu kaikille, rehellisillekin ihmisille, mutta vain iloisempi seikkailu, kun ei ole huonoa omaatuntoa.
Siis sinun mielestäsikö ette ole olleet eri mieltä asioista..???
Aika erikoista, jos noin on. Minä puolestani voin vallan mainiosti ymmärtää sen, että jatkuvaan erimieltä olemiseen voi väsyä. Sellainen kalvaa sisuskaluja ja pidemmän päälle vie voimat. Sanot, että olet sitä mieltä, että asiat selviää puhumalla ja riidat sovitaan jne... Mutta halusitko aina tehdä kaiken SINUN tavallasi vai kuuntelitko exääsi oikeasti?
Sorry vaan, mutta tulee melkeinpä oma exäni mieleen... Hänen mielestään meillä oli kaikki hyvin ja silti "heitin hänen arvottoman rakkautensa menemään". Hänkin julisti, ettei SAANUT rakastaa minua...
Minun totuuteni asiasta taas on se, että jollen niellyt omia mielipiteitäni, meillä oli jatkuvasti pieni nokkapokka meneillään. Täysin turhista asioista enimmäkseen ja kyllä meillä yritettiin puhua siitä, miten tilanne tulisi korjattua. Muutaman päivän toisinaan mies malttoi olla olematta "oikeassa", sitten oltiinkin taas ruudussa a...
Voin kertoa, että jatkuva "mittelöinti" vie voimat ja tappaa rakkauden. Ei ne fiilikset vihaksi tai inhoksi muuttuneet, vaan täydeksi välinpitämättömyydeksi. Eivät "tosta vaan", vaan ajan kanssa.
Miehelle oli rankka pala, että minä kehtasin hänet "kylmästi jättää". Veikkaanpa, että nimenomaan se, että minä tein ratkaisun ja lähdin oli pahinta hänelle. Häntähän ei saanut jättää, kun hän tarjosi VAIN rakkauttaan minulle - ja silti kyykytti minua henkisesti kaiken aikaa sitä itse huomaamatta.
Twelve points.
Oliko teillä monta lasta?
Broken flowerille kyssää....oliko teillä monta lasta?
Ei näy broken floweria vastaamassa, mutta itse kysyisin, että mitä merkitystä sillä lapsiluvulla tässä on? Ei aloittajakaan ole omaansa kertonut, vaikuttaa jutut lapsettoman puheilta..?
Kun kerran kysytään niin vastaan että kolme lasta..ja romaanin verran kerrottavaa ....tänne en ryhdy kirjoittamaan....kohti valoa mennään...kiitos kaikille jotka tukivat ja neuvoivat järkeviä tällä palstalla.....
Pakkasta -11 ja lumi pyry....
Hyvää kesän odotusta kaikille :)
iltaa jätty nyt, eihän se kukka kasva hiekassa. Kasvumaassa on on jotain viella tai kasvattajilla. Kukaan ei tiedä asioita, mitä tulee eteen.
Kyllähän sinä rakastat sitä ihmistä, mutta eritavalla ja sinun pitäise ymmätää, emme ole
yhdessä tänään/kentis ehkä huomenna.