Joskus en tiedä mitä tekisin kun tilanne on päällä. Tekisi mieli pamauttaa kaulimella, että saisi jotain irti miehestä.
Eli siis meillä, tai oikeastaan minulla on ongelmana se, että suhteessa on joitakin ongelmia (mm. miehen riippuvuus tietokonepeleihin). On ongelmia, jotka kaiken järkeni mukaan voitaisiin ratkaista keskustelemalla, juttelemalla niistä. Mutta jos miehelle yrittää (ilman minkäänlaista nalkuttamista tai syyllistämistä) jutella meidän ongelmista, niin hän suuttuu. Hän ei ole siis kykeneväinen lainkaan puhumaan mistään ongelma-asioista. Siitä alkaa vaan hirveä mököttäminen hänen suunnaltaan ja hän heittäytyy kylmäksi minua kohtaan. Tästä minä taas panikoidun, enkä enää yritäkään puhua aiheesta, josta mies on suuttunut, vaan pyytelen parhaani mukaan anteeksi, kunnes mies leppyy. Leppyminen voi pahimmassa tapauksessa viedä useita päiviä, stressaavaa. Kun tämä "riita" on sovittu, on jatkettava eloa kuin sen aiheuttajaa ei olisi olemassakaan. Mitään ei ikinä selvitetä, joten kaikki kuormittuu pahasti niskoilleni. Tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni, eikä mitään vaan ole enää tehtävissä.
Eli siis meillä, tai oikeastaan minulla on ongelmana se, että suhteessa on joitakin ongelmia (mm. miehen riippuvuus tietokonepeleihin). On ongelmia, jotka kaiken järkeni mukaan voitaisiin ratkaista keskustelemalla, juttelemalla niistä. Mutta jos miehelle yrittää (ilman minkäänlaista nalkuttamista tai syyllistämistä) jutella meidän ongelmista, niin hän suuttuu. Hän ei ole siis kykeneväinen lainkaan puhumaan mistään ongelma-asioista. Siitä alkaa vaan hirveä mököttäminen hänen suunnaltaan ja hän heittäytyy kylmäksi minua kohtaan. Tästä minä taas panikoidun, enkä enää yritäkään puhua aiheesta, josta mies on suuttunut, vaan pyytelen parhaani mukaan anteeksi, kunnes mies leppyy. Leppyminen voi pahimmassa tapauksessa viedä useita päiviä, stressaavaa. Kun tämä "riita" on sovittu, on jatkettava eloa kuin sen aiheuttajaa ei olisi olemassakaan. Mitään ei ikinä selvitetä, joten kaikki kuormittuu pahasti niskoilleni. Tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni, eikä mitään vaan ole enää tehtävissä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei kuule, olet parisuhteessa MIEHEN kanssa!
Jos keskustelua ja kommunikaatiota ym hienoa haluat ja odotat, ala lesbosuhteeseen.
Tämä on kyllä totta, mutta vaikka miehet eivät nauttisikaan keskustelusta, niin suuttuuko ne aina siitä sitten? On hiukan stressaavaa kun ei tiedä, mitä voi päästää suustaan, ettei mies vain suutu. Se, miten hän vihaisena minua kohtelee, on jotain aivan kamalaa. Vaikka polvillani rukoilisin anteeksiantoa silmät kyynelistä täynnä, niin hän vaan tuijottaa koneensa ruutua, murahtelee ja sanoo tökeröitä asioita. Eilenkin hän sanoi, että pelaa koneella sen takia mielummin, kun on minun kanssani, koska minun luonani on niin tylsää. (emme siis asu yhdessä). Kysäisin siinä sitten, että mitenköhän hän sitten voi muuttaa koskaan luokseni asumaan, jos kanssani tulee aina vaan tylsää, niin hän sanoi vaan että ei haluakaan muuttaa luokseni. Vaikka siitä on aikaisemminkin ollut puhetta ja silloin on kyllä kelvannut. Yhtäkkiä vihaisena hän sanoi myös, ettei halua minulta rakkautta. Eikä myöskään tule illalla luokseni, vaikka siitäkin oli ollut puhetta..Lopulta saimme jonkinlaisen sovinnon aikaan, lähdin hänen luotaan ja hän olikin sanonut, että saattaisi ehkä tulla illalla luokseni, mutta eipä näkynyt herraa...Se on vissiin se, että jos vaan parempaa tekemistä löytyy, niin ei minun seura kiinnosta. (ja ainahan sitä parempaa tekemistä on; pelaaminen...)
Kuulostaa kyllä ihan siltä,että mies ei taida olla kovinkaan innostunut enää ..Ei jaksa keskustella ja suuttuu sun yrityksistäs sen takia,koska ei halua itse edes parantaa suhteen tilaa? Haluaisi vaan olla rauhassa ja pelailla. Odottaa kenties sulta aloitetta eroon.
Nämä ajatukset tuli mieleen,koska tunnistin itseni tosta sun jutustas.
Mä oli joskus samanalainen kun sun miehesi. Erona vain,että olen nainen ja pelaamisen sijasta luuhasin netissä jatkuvasti ja rupattelin fb:ssa kaverien kanssa ym ym.
Asiat sun kohdalla silti ei todellakaan ole välttämättä näin :) Onnea matkaan sulle tilanteen selvittämiseen .
Eipä tämä itsestänikään juuri siltä tunnut, että sitä kauheasti kiinnostais meidän tila ja meidän asiat. Mutta toisaalta, hän on aina ollut sellainen, että mököttää mielummin kuin puhuu. Siksi oon nytkin vain jatkanut yrittämistä, vaikka kyllä tämä kurjalta tuntuu. Tälläkin hetkellä hän on kyläilemässä vanhemmillaan viereisessä kaupungissa, eikä osaa sanoa koska tulee takaisin. Hän lähti sinnekin ihan ilman ilmoitusta ja vasta kun viestillä kysyin, että missä hän on, niin kertoi. Ja kun hän on siellä, hän ei vastaa puhelimeen tai soita takaisin. Viesteihin vastaa silloin tällöin jotain hyvin epämääräistä...Olen kai vain kynnysmatto hänelle...
Mies - keskustelu??????
Meillä on samanlaista. Mies suuttuu aina, jos kokee häneen kohdistuvan minkäänlaista kritiikkiä. Enkä todellakaan ole nalkuttajatyyppiä, enkä sano ns. turhista asioista ja olen hyvinkin suurpiirteinen ihminen. Mutta on asia mikä tahansa, jos hän kokee, että kritisoin häntä jostain, ensimmäinen reaktio on, että suuttuu. Saattaa sitten suutuspäissään päästää suustaan ihan mitä tahansa ja jopa käskeä lähtemään asunnostaan. Emme siis asu samassa osoitteessa, vaikka käytännössä siellä suurimman osan ajastamme yhdessä vietämmekin.
No, sitten kun mies on saanut vihanpuuskansa taltutettua, hän pystyy kyllä keskustelemaan asioista, onneksi. Mutta siinä saattaa mennä parikin päivää. Sinä aikana minun on turha yrittää tehdä minkäänlaista aloitetta asian selvittämiseksi. Pakko vain odottaa, että toisen tunteet tasaantuvat. Mutta meillä on sentään se hyvä puoli, että mies kyllä puhuu sitten, kun saa oman päänsä kerättyä ensin kasaan.
Mieheni on sanonut, että hän ei tarkoita mitään niistä asioista, joita suutuspäissään laukoo, mutta koska en ole itse tottunut sellaiseen, että sanotaan asioita, joita ei tarkoiteta, asiat jäävät minulle kyllä aina negatiivisina mieleen. En niitä sen kummemmin jää hautomaan, mutta tuskin koskaan pystyn unohtamaan ilkeitä asioita, joita minulle sanotaan.
Inhoittavinta tässä on juuri se, että tiedän, etten saa asioita koskaan selvitettyä.
Päällä on nyt niin suunnaton ahdistus, kun mies ikäänkuin karkasi ongelmia vanhempiensa hoiviin. Ei millään pysty tarkkaan sanomaan koska sieltä tulee pois... Ja lisäksi minua pelottaa, että kun hän tulee pois, niin entä jos hän ei päästäkään minua lähelleen enää. Meillä on molemmilla lomaviikko meneillään ja ihan pilalle tämä oma lomani meni ainakin, kun olen sen viettänyt stressaten sitä, onko mies edelleen vihainen ja mikä homman nimi on. Vaikka en pääsisikään juttelemaan mistään ongelmista, niin pääsisin edes olemaan hänen kanssaan. Saisi rauhan ja tietäisi, ettei ole mitään häätää, jos ei ole.
Toivottavasti tajuat että oikeita riippuvuusongelmia, kuten peliriippuvuus, ei ratkaista puolusoiden välisillä keskusteluilla. Miehesi tarvitsee ihan oikeaa apua ja tukea. Suuttuminen on osa sairautta, ei sitä että hän ei haluaisi keskustella.
Kuullostaa NIIN tutulta...
Minulla meni monta vuotta oppia tiettyjä asioita miehen kanssa...
Selekeästi lähestymistapasi ei toimi, joten muutappa sitä!!!
En tiedä mikä teille on paras ja mikä teillä voisi toimia. Mutta meillä homma meni niin että minä näin ongelman, mies ei oikein sitä nähnyt.. joten mitä enemmän koitin sanoa, joka meni loppuen lopuksi tunteen purkauksen puolelle pienestäkin asiasta, sen useammin näin miehen perävalot...
Nykyään kun on ongelmaa tai epäkohtaa, KES-KUS-TE-LEN HY-VIN RAU-HAL-LI-SES-TI!!! ja kuuntelen!!!
Jotenkin tuntuu että miehet välttelee "suuria" tunteenpurkauksia ja toisinaan syvällisiä keskusteluja.. Toisekseen pitää koittaa ITSE ymmärtää että miehet eivät aina ajattele asioista niin perinpohjaisesti kun me naiset, ja monta kertaa meidän naisten ajatukset menevät aika utopian puolelle.... Koita antaa sille toisellekkin ihmiselle sitä TILAA, myös aikaa ajatella sitä vastausta takaisin...
Myös aika vahva ero meidän naisten ja miesten välillä on se, että kun joku asia on selvitetty, niin se miesten mielestä on selvitetty, mutta me naiset jatkamme sitä analysointia eteenpäin.. (ilmeet, eleet, äänenpaino..yms, jotta varmasti ollaan samassa pisteessä mistä lähdettiin..)
Älä heti syytä toista, katso mitä ITSE voit tehdä!!!!
hyvä kommentti
Oletko ajatellut, että ehkä se vika on sinussa, kun siitä keskustelusta ei tule mitään?
Monesti kuullut jonkun kertovan kuinka mainio keskustelija hän on. Sitten on päässyt jonain kauniina päivänä seuraamaan tätä "keskustelutaitoa" sivusta. Kauheaa kuunneltavaa ja katsottavaa.
Monilla tuntuu muutenkin olevan deluusoita omista kommunikaatiotaidoista.
Mutta mistäpä minä mitään tietäisin - vähän pistää kuitenkin silmään tuo sinun perusasenne, että miehesi ei kykene kommunikoimaan. Vaikea uskoa, ettet yhtään projisoi niitä asenteita, kun yrität keskustella hänen kanssa.
juu. siihen huonoon kommunikointiin myös tarvitaan 2 ihmistä
Heille, jotka syyttelevät aloittajan asenteita ja keskustelutaitoja siitä, että juttu ei luista: Miten, millä konstilla sellaiselle ihmiselle sanotaan / jutellaan / puhutaan ... joka ei ota vastaan?
Jonka ainoa asenne on "EI", eikä hän siitä päästä irti eikä luovuta, vaikka toinen puhuisi kuin ruuneberi. Joka ei halua eikä tahdo antaa periksi, kun hän on se, joka on oikeassa ja jota täytyy totella ja jonka toiveitten mukaan täytyy asiain mennä ja tapahtua. Kun ainut vastine todellakin on suuttumus ja / tai toisen tekeminen huonoksi sen takia, että hän uskaltaa olla eri mieltä asioista. J n e ...
Minä lakkasit juttelemasta ja rupesin tekemään, toimimaan ja menemään välittämättä siitä, mitä mielipuolta toinen siitä oli. Sanomatta, kysymättä ja pyytelemättä lupia = metsä vastaa niin kuin sinne 'huudetaan'.
No anna sen maistaa omaa lääkettään ja ole itsekkin puhumatta. Laittele vaikka tekstiviestejä sen aikaa (se jos joku ärsyttää miestä, kelle sä tekstaat kokoajan...) Etkä voi pakottaa puhumaan tai tulemaan käymään. Lopeta toi kynnysmattona oleminen ja heivaa ukko pellolle. Maailma on miehiä täynnä
Kantsisko pitää neuvot navassaan niin kauan kun luetun ymmärtäminen onnistuu? Sori.
Muuta erilleen. Miksi yrittää vääntää vettä kalliosta, tai kiivetä pystysuoraa kalliota. Nauti omasta elämästäsi, pidä silmät auki. Et pääse sulkeutuneesta urposta eroon kuin jättämällä hänet fyysisesti ja henkisesti kauemmaksi, itsesi ulkopuolelle.
Jos hän joku päivä on ovellasi ruusukimpun kanssa, haluaa pyytää anteeksi huonoa käytöstää, fine. Siihen asti keskity oman itsesi kehittämiseen ja onnellituttamisee sinkkuna. Toista et voi muuttaa, vain omaa toimintaasi.