Omaan aivan surkean itsekurin. Yleensä en saa edes päivää pidettyä itseäni kurissa, vaan luisun aina syömään jotai tarpeentonta.
En voi olla syömättä ruokaa, kun sitä on kotona kaapeissa. Yleensä yli 300 gramman muropaketista menee puolet kerralla. Tai jos olen ajatellut syödä iltapalaksi leivän ja hedelmän, niin alkaakin tehdä vielä mieli jogurttia, sitten kun olen jo jogurtinkin syönyt, tulee tunne, että ei kai se nyt mitään vaikuta, jos vielä yhden... tai kaksi näkkäriä syön. Sitten tuntuu, että päivän syömissuunnitelma meni niin piloille, että antaa olla, tänään syön mitä huvittaa. Muistan että kaapissa on sipsipussin loppu...
Tuollaista siis tapahtuu melkein joka päivä. Ei kaloreita kerry niin paljon, että lihoisin enää, koska nykyään liikun paljon, mutta laihtuminen tyssää aina siihen, että ilalla - tai joskus jo päivällä - mässään takaisin päivällä kuluttamani kalorit. Siksi en laihdu.
Enkä edes yritä noudattaa mitää kitudieettiä, vaan n. 1500 päivässä, on se mihin pyrin.
Mutta siis, miten te muut pysytte suunnitelmissanne syömisen suhteen? Itselläni ongelma on, että liika syöminen on muodustunut tavaksi, enkä pysty "keskittymään" motivoiviin ajatuksiin laihtumisesta, vaan "kyllä mä nyt vielä tän voin syödä, ei se mitään vaikuta" ajatukset tunkevat mieleen. Ei mun edes tee mieli ruokaa niin paljon, se on vaan tapa. Miten pystyä tekemään päätös, että syöminen loppuu tältä erää tähän, piste?
En voi olla syömättä ruokaa, kun sitä on kotona kaapeissa. Yleensä yli 300 gramman muropaketista menee puolet kerralla. Tai jos olen ajatellut syödä iltapalaksi leivän ja hedelmän, niin alkaakin tehdä vielä mieli jogurttia, sitten kun olen jo jogurtinkin syönyt, tulee tunne, että ei kai se nyt mitään vaikuta, jos vielä yhden... tai kaksi näkkäriä syön. Sitten tuntuu, että päivän syömissuunnitelma meni niin piloille, että antaa olla, tänään syön mitä huvittaa. Muistan että kaapissa on sipsipussin loppu...
Tuollaista siis tapahtuu melkein joka päivä. Ei kaloreita kerry niin paljon, että lihoisin enää, koska nykyään liikun paljon, mutta laihtuminen tyssää aina siihen, että ilalla - tai joskus jo päivällä - mässään takaisin päivällä kuluttamani kalorit. Siksi en laihdu.
Enkä edes yritä noudattaa mitää kitudieettiä, vaan n. 1500 päivässä, on se mihin pyrin.
Mutta siis, miten te muut pysytte suunnitelmissanne syömisen suhteen? Itselläni ongelma on, että liika syöminen on muodustunut tavaksi, enkä pysty "keskittymään" motivoiviin ajatuksiin laihtumisesta, vaan "kyllä mä nyt vielä tän voin syödä, ei se mitään vaikuta" ajatukset tunkevat mieleen. Ei mun edes tee mieli ruokaa niin paljon, se on vaan tapa. Miten pystyä tekemään päätös, että syöminen loppuu tältä erää tähän, piste?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Syötkö päivän aikana liian vähän? Jos, niin sittenhän illemmalla on jo kova nälkä ja kaikkea tekee mieli, enemmän tai vähemmän.
"kyllä mä nyt vielä tän voin syödä, ei se mitään vaikuta"
Sopisikohan sinulle jokin netin ilmainen ruokapäiväkirja, esim Kiloklubi? Se on aika raadollinen, kun kaikki syömiset (ja liikkumiset) pitää merkata ylös ja se näyttää samantien, kuinka paljon kaloreita saat mistäkin ja mikä on päivän kalorisaldo. Vaikka kokeilisit tuota palvelua ihan hetken, esim. viikon vain, niin saattaisit saada uutta motivaatiota tuohon ruoan kontrolliin. Takaraivossa kun alkaa jyskyttää, että noistakin näkkäreistä tulee sen ja sen verran "ylimääräisiä" kaloreita, niin saattaa motivaatio ja itsekuri kummasti parantua :-)
Tämä vain ehdotus :)
Tsemppiä!
Itse pidän käden ulottuvilla isoa mehukippoa (sokeritonta). Käsille pitää ehdottomasti löytyä "töitä", esim. käsityöt. Ja kun syöminen taas tulee mieleen, niin siivoa yksi kirjahylly, keittiön kaappi, kylppärin hylly jne. Ja välillä hörppää mehua vähän reilummin.
https://www.google.fi/search?hl=fi&q=one good meal won't make you thinner&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_cp.r_qf.&bvm=bv.42965579,d.bGE&biw=1280&bih=605&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi&ei=63wsUdzkHabS4QS8hoGYCA#imgrc=VvJ7bXvy57-w0M:;4q8XDMDZVeBhmM;http://www.motivationblog.org/wp-content/uploads/2013/01/One-good-meal-wont-make-you-lean-288x300.jpg;http://www.motivationblog.org/tag/eat-clean/page/4/;288;300
Itselläni toimivat motivaatiokuvat pitkin kämppää :) Kuvat: thinspiration, fitspiration ja we
Mul on kans sama ongelma. Jotenki syön koska ei oo muuta tekemistä, syön kun olen tylsistynyt tai vaikka iloinen. Asenne sama jos repsahtaa, niin repsahtakoon kunnolla, eli jäätelöä puol purkkia naamariin. Tänään olin kylläinen ennen suklaata... Sitten suklaam jälkeen iski nälkä ja ahmin kaiken minkä eteeni sain, kun kyseessä olisi ihan eri henkilö. Miten mä saan itsekurin ja eroon liikasyömisestä? Kyse ei ole siitä, että söisin liian vähän. Luulen, että ongelmani on syöminen... Lihoni puolessa vuodessa n.10 kiloa, joten olisi mukava myös pudottaa se pois. Aina löytyy tekosyy syömiselle... Help mee! Alottaja, koitetaanko laihtua yhdessä, että vaikka raportoitaisiin? Vois jakaa laihdutuksen kolmeen eri vaiheeseen 1. aika ennen kesäkuuta 2. aika kesällä kunnes tulee syyskuu 3. syyskuusta jouluun. Mutta miten saisi urheiun ja ruokavalion tuntumaan miellekkäältä? pitäisikö olla syömättä herkkuja ensimmäisen jakson aikana, ja syödä paljon kasviksia ja hedelmiä ja liikkua sen 3 kertaa viikossa? Juosta, kuntopyöräillä, uida.... En tiedä!
Tietysti ihanteellista olisi, jos ei olekaan "päättänyt ruokavaliota", jolloin siitä ei voi myöskään lipsua = potea huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä.
Järkevintä olisi siis syödä ihan tavallisesti, ja siihenhän tietenkin kuuluu välillä myös herkuttelu ja suoranainen possuttelukin.
Jos kuitenkin asiat ovat jo kovasti vinossa ja pielessä (kannattaisi kääntyä terveydenhoitajan tai ravitsemusterapeutin puoleen)
voi joitakin auttaa se, että tekee illalla tai aamulla jääkaappiin valmiiksi tupperirasioihin aamupalan, lounaan jne. Ja varaa vaikka proteiinipatukan tai kaksi jonnekin ylähyllylle. Yksin asuvalla tai ylipäätään lapsettomalla tietenkin hieman helpompaa, kun muuta ei tarvitse kaapista löytyäkään hetkeen.
Ei saa ostaa mitään ylimääräistä kaappiin. Muuten ne tulee syötyä ihan takuu varmasti. Minä en ole ostanut yli kymmeneen vuoteen tietoisesti mässyjä "vierasvaraksi", koska syön ne heti kun tulee "se olo".
Miksi pitää kaapeissa jogurttia tai sipsejä? Vieraille voi ihan hyvin tarjoilla porkkanaa ja kurkkua dipattavaksi kevytkermaviilissä, tai hedelmäsalaattia herkkupäivinä.
Jutan dieetti on aika toimiva, jollet ole himourheilija - silloin energiaa ja hiilareita on liian vähän. tuossa dieetissä on sopivat ruoka-ajat ja tarpeeksi syötävää. Jos tosiaan juokset tai hiihdät pitkiä lenkkejä, täytyy vähän lisätä hiilareita. Kävellä jaksaa vähemmilläkin.
Hyvä keino on pysyä pois paikoista, joissa tulee syötyä. Ennemmin vaikka 10 km kävelyllä, kun sohvalla. Tai ikkunaostoksilla, uimahallissa jne. Ja muista ne ruoka-ajat! Pidä vaikka tv-lakko, jos olet tähän saakka tottunut napostelemaan jotain töllöttäessä.
Kauppaan ruokalistan kanssa, ja ennen kannattaa syödä vaikkapa proteiinipatukka, jollei muuta ruokailua ole sitä ennen. ettei tule muka nälissään ostettua mässyjä.
Ahmimiskohtauksiin käy kurkku, porkkana, täysjyväruisleipä, kaikenlaiset juurekset ja kasvikset. Suolaisiksi makupaloiksi olen valinnut suolakurkkuja (25-35 kcal 100g). Noitakin syön vain perusruuan päälle, ja kun ruoka-ajat ovat pysyneet oikeissa ajoissaan, ei juurikaan tule ahmittua.
mulla on tuota samaa vikaa, että helposti se elämä alkaa pyöriä liikaa sen syömisen ympärillä kun pitää sitä rajoittaa. Siksi kannattaisi järjestää itselleen paljon tekemistä, mutta täytyy pitää silti niistä ruoka-ajoista kiinni. Muuten ei homma toimi. Jos ei syö silloin kun pitää, syö silloin kun ei pitäisi - ja ihan liikaa.
"Järkevintä olisi siis syödä ihan tavallisesti, ja siihenhän tietenkin kuuluu välillä myös herkuttelu ja suoranainen possuttelukin."
Tämä on siinä mielessä totta, että ajatuksien ei pitäisi pyöriä koko ajan ruuan ympärillä. Ongelma on, että jos henkilö on lihonnut, niin "tavallinen syöminen" sisältää liikaa. Pelkästään lihoamisen loppumiseksi "tavallisesta" syömisestä pitäisi tiputtaa osa pois, puhumattakaan siis siitä, että alkaisi laihtua.
Joskus ihmisten käsitys sopivasta ruuan kulutuksesta on pitkän ajan kuluessa muodostunut aivan vääristyneeksi. En tarkoita nyt ap:tä, vaan TV:n laihdutusohjelmissa esiintyviä henkilöitä.
Tosiaan, telkkarilaihdutukset ovat hömppäviihdettä, eikä niillä juurikaan ole tekemistä tosimaailman elämäntapakorjausten kanssa mitään.
On sitä mahdollista hampaat irvessä ajaa keho melkoisiin suorituksiin. Mutta sitten paukahtaapi sellainen jökki, ettei paremmasta väliä kun hormonitasapaino on mitä on ja mielenterveyskin menee kuralle siinä irvistellessä. Ja ka-boom, ollaan umpikujassa.
n. 1500 päivässä itseasiassa on kitudieetti, ellet sitten satu olemaan poikkeuksellisen pienikokoinen.
Laadukas syöminen. Syöthän kunnon aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen sekä iltapalan?
Kasvikset. Ne ovat numero 1 painonhallinnassa. Niitä siis kannattaapi olla reilusti.
Mielitekosyömiset vähenevät, kun on kunnon ruokaa tarjolla. Porkkanat kun ei ole ravitsevia, niin niillä ei määräänsä enempää pysty kompensoimaan. Eli hanki sitä ruokaa.
"1500 päivässä itseasiassa on kitudieetti"
Ohhoh, minä ja valtaisa joukko muita olemme sitten "kitudieetillä". Nelikymppisen, 160 cm pitkän ja vaatekokoa 38 käyttävän naisen, joka tekee istumatyötä, liikkuu autolla ja käy jumpassa kerran viikossa kulutus on vain 1500 ckal päivässä (http://kalorilaskuri.fi/kalorikulutus).
Eikä tässä siis edes laihduteta, vaan yritetään pysyä siinä missä ollaan, koska bmi on normaali. Naisten keksipituus suomessa on 165 cm, eli en minä mikään poikkeuksellisen pieni ole.
Siinäpähän sitten olette. On se sentään parempi kuin 1200kcal "dieetti".
On se sentään kohtuu turvallinen lukema kuitenkin, suositusten rajoissa. Mutta kannattako se? No, riippuu varmaan siitä, mikä se lopullinen tavoite on ja miten meinaa loppuelämänsä viettää.
http://patrikborg.blogspot.fi/2013/01/ei-alle-1500-kcal.html
165cm, 68kg nainen, painoindeksiltään 25, ikä 40 vuotta, keskimääräinen kooma-aineenvaihdunta on noin 1400kcal/vrk. Toki näissä eroja on, mutta kannattaa kokeilla hieman korkeampiakin kaloreita. Aina sitä voi korjailla, mikäli ei homma toimi joko lisäämällä aktiivisuutta sopivasti tai sitten menemällä siihen pyhään 1500kcal juttuun.
Lopullinen tavoite on pysyä suunnilleen saman kokoisena lopunelämänsä. Että kannattaako se?
Äitini, 71 v, on elänyt juuri niin. Hän on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ei rikkoutuneita polvia, ei tuki- tai liikuntaelinsairauksia, ei puhettakaan mistään diabeteksesta. Eikä yhtäkään pysyvää läkettä.
Tämän esimerkin valossa minun mielestäni siis kannattaa. Toki tiedän, että elämässä voi käydä hullusti monella muulla tavalla ja itsestä riippumattomista syistä. Mutta jos jotain voi itse terveytensä edistämiseksi tehdä, niin se kannatta, ihan oman itsensä takia.
Kuten sanottua, ei tässä laihduteta, tässä vain syödään niin, ettei lihota. Ja kuten aikoinaan kotona on opittu. Koko nykyinen "välipalakulttuuri" jugurtteineen, lihapiirakoineen, pähkinöineen, muroineen, proteiinipatukoineen ja energiajuomineen on minulle täysin tuntematon. Mistä lähtien aikuiset ovat tarvinneet välipaloja aterioiden välillä? Vähän niin kuin lapset. Tai ahmineet karkkia, ihan niin kuin lapset.
Lihavuusepidemia on iskenyt viimeisen vuosikymmenen aikana, ennen normaalipainoisuus oli normaalia. Nyt halua olla normaalipainoinen joutuu selittelemään, ihan kuin se olisi poikkeuksellista.
Pointtini oli, että harvalle 1500kcal/vrk on tie pysyvään normaalipainoisuuteen.
Kiitos neuvoista :).
Ongelma ei ole siinä etten söisi tarpeeksi päivällä, syön kyllä kunnollisen aamupalan ja lounaan aina. Esim. tänään aamulla 2 ruisleivän viipaletta kurkulla ja margariinilla, vettä. Töissä 2 keitettyä perunaa, desin jauhelihakastiketta, puolikkaan ruisleivän margariinilla, jotain sekasallaatti missä oli vähän kaikenlaista vihannesta, ja nelisen desiä ravatonta maitoa.
Peruskulutukseni ei ole kovin iso, kun työstäni suurin osa on auton ajamista ja olen 159cm pitkä, painan 64 kiloa. Tuo 1500 olisi melkein riittävä kalori määrä, jos en kävisi pitkällä lenkillä iltaisin.
Joten siis kalorivajeen takia en mässäile.
Meillä on kotona jatkuvasti jotain hetkkuja, koska alipainoinen mieheni yrittää lihoa muutomaa kiloa. Kun toinen mättää naamaan vaikka mitä hyvää, siinä on vaikea olla itsekkin sortumatta syömään. Tosin ei mieskään joka päivä mitään herkkuja syö, eikä meillä niitä kokoajan ole, mutta sorrun silti usein :(.
Tänään olen kylläkin onnistunut (toistaiseksi) pysymään syömissuunnitelmassani.
Vastauksena tuohon, että miten osa ihmisistä pysyy ruokavaliossaan, on yksinkertainen: kaikki lähtee korvien välistä. Jos olet tarpeeksi vahva ja motivoitunut, ruokavaliossa pysyminen onnistuu kohtuu keveästi.
Mutta mikä voisi auttaa sinua pysymään tavoitteessasi, on ruoan laatu. Syöt tuosta tekstistä päätellen aikas paljon hiilareita (noiden kahden aterian perusteella), protsku-painotteinen ruokavalio kun taas auttaisi pysymään herkusta (ja tutkitusta alkoholistakin!) paremmin erossa, plus proteiinipitoisemmalla safkalla kulkee treenikin paremmin.
Jätäppä vähäsen siis sitä leippee, pastaa ja perunaa niiden jauhoystäviensä luo kaapin pohjalle, ja raejuustoa ja ehrmannia herkullisin lisäkkein vain naamariin :) motivaation kun vielä kiskaset kohilleen: mietipä miltä tuntuisi olla tavoitteessasi? Kuinka paljon olo on silloin keveämpi, itsetunto kohonnut, jne.? Pidä tavoite mielessäsi päivittäin (kunhan ei joka sekunti), ja muista: joka ikinen pärstän reiästä sisään tungettu makeinen/muu sokeri-hirviö hidastaa tuota tavoitetta. Jokainen terveellinen ateria on taas pitkälle lähemmäs kohti tavoitetta ;)
Toivottavasti viikko-ohjelmassasi on myös liikuntaa tarpeeksi, sillä senkin on todettu vähentävän nälän tunnetta (liikunnan harrastaminen lisää kylläisyyttä), niin typerälle kuin se kuulostaakin. Plus, ei ajatus pyöri koko aikaa siellä jääkaapin saralla ;)
Suuri peukku tsempin puolesta, terveellisen ravinteikasta ja liikunnallista kevättä!
Kiitos :)
Eilen pysyin ruodussa, kuten myös tänään ainakin tähän saakka. Ja viime viikolla viikonloppua lukuunottamatta. Nyt tuntuu että hyvin menee, mutta katsotaan... :D Ehkä viimein onnistun.
Tuota ruisleipää en viitsisi jättää pois kun lakkaa suoli toimimista muuten. On tullut huomattua että ummetus alkaa ilman. Vehnäleipää en kylläkään syö juuri lainkaan.
Ja työajan ruokailun suhteen ei ole hirveästi valinnan varaa. Bussikuski kun olen ja noilla huoltsikoilla tulee ruokailtua, Se on yleensä valittavissa (jos ihan lämpimistä aterioista puhutaan) pikaruoka tai lounasateria, johon kuuluu yleensä perunat tai muut sellaset.
Mutta jostain päästä voisi koittaa alkaa välttää ainakin korkean GI:n ruokia.
Ja ei tuossa tainnut ihan olla suositusten mukaista, vähintään 500g kasviksia. Ykkösasia painonhallinnassa, nimittäin. Se, yhdessä proteiinin kanssa auttaa kyllä nälän loitolla pitämisessä.