Näykkivä koira

Koirasi ei pidä ulkopuolisista ihmisistä? Kaikki koirat eivät halua olla kaveria kaikkien kanssa. Niille pitää antaa myös mahdollisuus nuuhkia vieraiden lahkeita ja olla toiminnassa mukana ilman, että tullaan iholle :)

Tuo on varmasti totta! On aika valikoiva niiden ihmisten suhteen keistä pitää ja silloin hyväksyy silmin nähden ja pyrkii syliin olematta ollenkaan epävarma.

Olenkin ohjeistanut vieraita olla reagoimatta koiraan kyläillessä, antaa koiran tutustua omilla ehdoillaan ja se on toiminutkin.

Nuorimmaiseni (7v) vain leikkii mielellään koiran kanssa ja ne sujuvatkin mutta jos poika vaikka normaaliin tapaan juoksentelee ja pitää ääntä kotona, koira ilmeisesti stressaantuu ja siksi helposti näykkäisee.Eikä juuri varoita vaan nappasee suoraan, mikä on huonompi juttu.

Näykkimistä ei tietenkään voi suvaita mutta huonohermoisen epävarman kääpiöpinserin kanssa painostamisesta on enemmän hallaa kuin hyötyä.
Lasten suhteen ohjeistaisin lapsia olemaan juoksematta leikkiessään yleisesti, sitten voit luoda positiivista assosiaatiolla tekemällä seuraavanlaista harjoitusta: ota koira hihnaan vierellesi kun istut sohvalla. Pyydä lapsia kävelemään reippaasti edestakaisin samassa huoneessa. Palkitse koiraa kun se on rauhallinen, ensimmäisellä kerralla voit joutua odottamaan hetken mutta tee se hiljaa ja maltillisesti. Voit liittää palkitsemiseen avainsanan kuten "rauhassa" ja kehu rauhallisella äänellä päälle. Harjoitusta vaikeutetaan asteittain kun koira käsittelee edellisen asteen viileän tyynenä. Eli vaikeutat: lapsi liikkuu välillä juosten, välillä kävellen. Lapsi laulaa liikkuessaan, huutaa jopa ihan lopussa ja heiluttaa käsiään ja hyppii. Lopulta koira pysyy tyynenä jopa ilman hihnaa ja jos näyttää kiristymisen merkkejä niin avainsanalla rauhoittuu.
Vieraiden kanssa: poista paineet koiralta pyytämällä vieraita olemaan huomioimatta koiraa ollenkaan. Ei edes katsomista. Kun koira lähestyy itse vierasta, palkitse sinä koiraa. Vasta kun koirasi ajatusmaailma vieraita kohtaan on parantunut sen verran että lähestyy vieraita iloisella mielellä viiden minuutin sisällä vieraan tulosta, voit antaa vieraiden katsoa koiraa vapaasti. Pyydä tosin etteivät hymyile koiralle niin että hampaat näkyy. Jos koira tulee itse vieraan syliin niin voivat siittää koiraa. Kun koirasi tajuaa että vieras= herkkuja, niin lähtee kyllä sujumaan :)
Aina koiran ehdoilla ja varo etenemästä liian nopeasti. Niin, jos koira näykkäisee jostain syystä niin toru ja karkoita (jäähylle n. 5 minuuttia). Mutta torumisen ja karkoituksen on tapahduttava HETI näykkäisystä, myöhemmin koira ei osaa yhdistää tekoaan seuraukseen.
Onnea matkaan!
p.s. Jos koirasi pitää muista koirista niin pyydä mahdollisimman monta vierasta tulemaan koirineen kylään. Sosiaalinen koira näyttää parhaiten esimerkkiä koirallesi.

Itselläni ei milloinkaan ole ollut pieniä koiria, isoja vaan, mutta muutama ajatus kuitenkin. Moni pikkukoira vaikuttaa isoegoiselta, mutta rähisemisen takana on selvästikin pelkoa. Nehän elävät jättiläisten maailmassa. Onkohan pikkukoirasta kivaa sellainenkaan, että vieras saa sen halutessaan syliin ottaa? Miksi sallit sellaisen? Ihan eri asia, jos koira itse sinne haluaa. Koirissa kun on erilaisia luonteita, toiset rakastavat palluttamista, toiset inhoavat.
Aggressiivisesti käytäytyvän koiran työntäisin luotani pois.
Koirallesi olet varmastikin johtaja, mutta miksi se katsoo olevansa sinusta seuraava? Pitää oikeutenaan komentaa sinun lastasi tai vieraitasi. Saattaisi kuitenkin siinäkin puolessa olla säätämistä.

Todella hyviä neuvoja minpin4ever ja näitä kokeillaan heti huomisesta alkaen!Ja aletaan kustumaan koirakavereita enmmän kylään:)

Olen toki lapsia pyytänyt olemaan juoksematta sisällä(vaikkei olisi koiraakaan) mutta vilkas poitsu aina sen hetkellisesti unohtaa.Tänään nappaus kävi aamulla, kun poika palasi reilu viikon hiihtolomalta ja veikkaan että koira stressaantui äänistä ja likeistä vaikkei se tekoa hyväksytymmäksi tee.

Sanoinkin taannoin juniorille että vaikka olisi itse aiheutettua että koira näykkäsee, siitä sanottava heti ja kiellättävä koiraa koska rangaistus 5 min päästä on myöhäistä.Tuntuu vain että pääsääntöisesti koira tekee ne kun en ole näkemässä, siis täysin läsnä ja heti torumassa!

Vieraille olen sanonut ettei koiraa huomioida mitenkään, vaan annetaan sen rauhassa omilla ehdoillaan tutustua ja tämä aika hyvin toiminut.

Broken Bone:Mä olen samaa mieltä, ison egon takana on usein arka ja epävarma pikkukoira niinkuin mullakin tämä nyt vähän on.Avaan asiaa sen verran syvemmin että syliin ottanut (siis jota koira puraisi)oli jo kotoa pois muuttanut lapseni, eli minulle perheenjäsen mutta koiralle ei.En osannut lukea sitä ja ymmärtänyt että suhtautuu tietenkin kuin keneen tahansa vieraaseen.Eli en toki salli sitä, tämä yksittäinen tapaus oli poikkeus ja virhearviointi minulta.

Vieraille olen aina sanonut ettei edes yritä ottaa syliin, koska tiedän ettei koira ole sylikoira kuin korkeintaan meille ydinperheenjäsenille.Vaikka on monia ihmisiä joista koira pitää, se silti harvoin menee syliin.Ennemmin kellahtaa viereen mutta nyt sekin harvinaista kun opettanut ettei saa olla sohvalla vieraiden läsnäollessa.

On meillä selkeästi johtajuusongelmakin kun tarkemmin mietin, minun aikana ei nimittäin ole sallittua näykkiä tai tehdä mitään muutakaan kiellyttyä, eikä koira niin tekisikään jos johtajuus asetelma olisi kuten pitäisi.On meillä kovaa treenaamista edessä, saa antaa lisää vinkkejä mutta näistä on jo hyvä aloittaa-paljon kiitoksia!

Täytyy yrittää neuvoa häntä vinkasemaan tai kiljahtamaan, toivotaan vain ettei nuo tilanteet kovin usein toistuisi.
Meillä koiruli myös rakastaa lasten kanssa touhuamista mutta nyt sitä on rajoitettava kun ei kuitenkaan koiran pää tunnu sitä sitten kestävän :(

Aika paljon ristiriitaisuuksia kertomassa.

Jokin tapa syntyy jostain tarpeesta tehdä, niin kuin tekee. Tapa voi olla myös "opittu" esimerkin kautta.

Toteutuuko koiran liikunnalliset ja tekemisen tarpeet päivittäin tai yleensä säännöllisesti? ja jos, niin ilman lapsia?

" ohjeistanut lapsia ettei koiraa saa riehuttaa jos aikuisia ei ole kotona."..Yleinen ohjeistus kai on, että lapsia (niitä nuoria) ja koiraa ei jätetä ilman valvontaa, varsinkin, jos on vieraita lapsia, tai kääkän kanssa ylipäätään, jolla voi mieli kipata nopeastikin..Riehuttaa kiihtyneeseen tilaan? Sisällä?.Miksi ihmeessä!
Se tärkein tieto olisi kai, että muuttuuko käytös omanperheen lasten kanssa, vai kun kylässä on muita lapsia.?

"koira stressaa vaikka lapsista. Itsekin hakeutuu sinne, mutta lapsien ollessa kotona-menee mielellään myös ”leikkimään” ....?


"Koira on tottunut olemaan sängyssä ja sohvalla (tosin sohvalla saa olla pääsääntöisesti vain kanssani, ei vieraiden läsnä ollessa"

Tässä on se päävirhe. Syy ja seuraus..jos hieman ajattelet tarkemmin "kokonaisuutta" ja asetelmia.
ja toinen mitä voisi tarkastella on oma käytös (malli) kun niitä lapsia ylipäätään ohjailee (miten) On varmasti lasten kanssa tilanteita missä joutuu sanomaan painokkaasti tai muut hässäkkätilanteet, joissa koira jää sivustakatsojaksi ja eipä tässä paljon muuta tarvitse, kun "apulainen" oppii ja kokee tarvetta puuttua tilanteisiin...oma stressitila jne..

"Mutta kysymys kuuluu, millä ihmeellä tästä päästään eroon? "...Puuttumalla, mutta siten että et tee asioista koiralle tilannetta, missä sen etuisuuksiin/asemaan tulisi muutoksia, tai kilpailua niistä.

"Mutta kysymys kuuluu, millä ihmeellä tästä päästään eroon?"...laittamalla koira koiran paikalle ja kuten myös sen huomio sille tasolle mikä sille kuuluukin. Pahimmat mokat on nuo "sohva" ja sänky" etuudet, joissa koiralle helposti muodostuu "saavutettu etuisuus" jota lähtee puolustamaan..Jostain käytös saa alkunsa lähtee useimmiten myös laajenemaan. Suurta osaa tässä näyttää myös koiran menneisyys ja tavat, saatu huomio jne siellä. Nythän se mahdollisesti vain pitää kiinni "saavutetuista eduista"...sinun huomio/seura on myös yksi tärkeä osa sitä.

Koira ja sen seuranta eri arjentilanteissa kannattaa ottaa mukaan ihan päivittäiseen rutiiniin, että voi puuttua ennen kuin alkaa johonkin reagoimaan. Koirasta näkee ennakkomerkit mistä vain mikä sitä toistojen kautta alkaa vaivata.

Varmasti ristiriitaisuuksia onkin, mutta kun ei tule ehti kerrottua ihan koko tilannetta niin saattaa saada väärän kuvankin. Meillä ulkoillaan kolme kertaa päivässä, yksi pidempi lenkki päivittäin ja kaksi niistä aina ilman lapsia. Pakkaspäiviä lukuunottamatta uskon että liikuntaa saa tarpeeksi. Kotona on kongi, aktivointileluja ja puruluita joiden kanssa saa puuhastella.

Valitettavasti itse lähden aamulla aikaisin töihin jolloin lapset jäävät vielä kotiin ja vaikka suljen koiran eri huoneeseen, välillä ovat päästäneet sen vapaaksi. Tässä koitan olla ehdoton mutten voi myöskään olla samaan aikaan töissä ja kotona valvomassa. Uskon että nyt kun koira nappasi, nuorin muistaa ettei koiraa saa päästää muihin tiloihin.

En ole sanonut että kukaan ”Riehuttaa kiihtyneeseen tilaan”, lapsi leikkii luonnollisesti sisällä ja jos leikin lomassa ottaa juoksuaskelia niin koira riehaantuu myös. Olen itse skarppina aina jos kylässä muita lapsia ja koira on silloin omalla paikallaan rauhassa ja sen luokse on kielletty menemästä.

Tuo on totta että koira hakeutuu lapseni seuraan, mutta jos lapsi alkaa riehaantumaan koiran läsnä ollessa niin tietenkin puutun siihen. Koira saattaa hakea oman lelun tai rievun jolla ”pyytää” leikkimään, eikö tämä ole ihan normaalia? Niin se tekee minullekin. Läheskään aina ei silloin leikitä, eikä sekin oli johtajuutta että menemme leikittäjän ehdoilla-ei koiran?

Olet ihan oikeassa, sängyllä ja sohvalla olo on koiralle saavutettuja etuisuuksia joita olen alkanut poistamaan. Eli sohvalla saa olla vain jos vain minä olen siinä, ennen sai olla kokoajan. Tosin koittaa jatkuvasti sinne kammeta mutta käsken pois.
Niissä olo ei ole ollut ongelma ennekuin koira alkoi näykkimään.Olisi saanut pitää säilyttämänsä edut jos ei olisi alkanut kukkoilemaan.Siksi en myöskään osannut aavistaa kuin laajat seuraukset sillä voisi joskus olla.
Alunperin pentuna koira oli päivät makuuhuoneessa, ajatuksena että nukkuu kopassaan mutta jossain vaiheessa oppi hyppäämään sängylle ja kun siellä makkarissa oli päivät niin oli vaikea opettaa olematta sängyssä.

Juu, ei aina voikaan tuoda kaikkea oleellista esille, koska usein ei itse näe metsää puilta (en siis naljaile)

"Olet ihan oikeassa, sängyllä ja sohvalla olo on koiralle saavutettuja etuisuuksia joita olen alkanut poistamaan."......ja tässä on edelleen se virheen ydin, jos koira saa tahtonsa mukaan tulla sohvalle, kun olen siinä. Jos hieman tarkastelet tätä asiaa, niin puhutaan pienestä asiasta (ihmiselle) mutta suuresta ja tärkeästä etuisuudesta koiralle (kokee) Resurssiongelmaksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun aikaasi jaetaan samassa paikassa (keskeinen ajanvietto paikka) toisten kanssa oli, sitten vieraita tai ei.
(meillä on kv-kääkkä joka on välillä tilanteessa lapsiperhe-ei lapsiperhe)

Itselläni on brassi, joka muistuttaa käytökseltään aika paljon pinseriä..Näiltä kummaltakin otettiin itsestään selvyydet pois ja laitettiin ansaitsemaan kaikki huomio ja näin rakennettiin/rakennetaan myös samalla koiralle vahvempaa/terveempää itseluottamusta, että ei sen itseluottamus rakennu ja elä "ihmisen" kautta.
Ei ole kääkkä mikään helppo koira, mutta sitä on loppukädessä aika helppo ohjata, kun tuon "loogisuuden" kaikessa yksikertaisuudessaan ymmärtää.

Tässä on myös hyvä esimerkki, että pieni asia voi paisua laajaksi, ja sen alkuperäistä syntyä on vaikeampi jäljittää, kun oire vie kaiken huomion.

canis.familiaris:Itseasiassa mietin juuri eilen illalla tuota koiran samaan aikaan sohvalla oloa, kun lapset oli jo nukkumassa.Että kokeeko edelleen olevansa samassa asemassa vaikka ollaan vain kaksin ja ilmeisesti niin on.
Onko se siis niin että nyt ensin opetan olemaan kokonaan pois sohvalta/sängystä ja kun jossain vaiheessa oppinut että se kiellettyä, saa joskus pyynnöstä tulla? Jotenkin se että kyseessä pieni koira jota ei sohvalta edes ylety rapsuttamaan, saa pohtimaan että jää aikalailla huomiotta jos ei ollenkaan sinne pääse?Mutta jos se tässä tilanteessa hyväksi, on se tietenkin välttämätöntä.

Mulla on opeteltavaa juuri tuossa koiran logiikassa! Uskon että kun työkalut ovat oikeat, saan tytöstä oikein tottelevaisen sillä on erittäin potentiaali koulutettava.Niin kauan kun asui kahta kotia, jäi koulutus vähän vaiheeseen ja nyt kun vain minulla niin tästä joutuu oikein ottamaan työmaan jotta saa tilanteen hallintaan.

Ei sillä oikeastaan enää edes väliä miten tämä on saanut alkunsa, kun oleellisinta että on keinoja saada se kitkettyä. Yksin vain kun on, niin se määrätietoinen johtaminen on hetkittäin hankalaa kun ei ole silmiä selässä eikä pysty joka tilanteessa puuttumaan. Lapset tosin hyvin infoavat jos koira lähtee paikka-käskyn saatuaan luvatta omalta paikaltaan.

Olen ajatellutkin että luonnetta on kuin dobberissa, joten en ollenkaan ole vähätellyt asiaa ja pitänyt rotua vain suloisena sylikoirana, koska sitä se ei niinkään ole. Nyt vain nämä näykkäilyt ovat tulleen voimakkaasti esiin viimeisen 2 kk aikana ja siksi siihen pakko puuttua.
Ihan varmasti tuo ehdollistaminen paineen sietämiselle onnistuu helpommin kun mulla ja koirulille tasapainoinen suhde.

Hyviä ja oikeansuuntaisia pohdintoja. Jotta ongelmia pystyy ratkomaan täytyy ymmärtää sen rakenne ja miten se rakentuu.., eikä niin (kuten yleisesti) että painitaan sen oireen kanssa kilpaa.

Huomion määrä ja laatu ratkaisee. Sohva ei ole automaatti. Sinne tullaan kun pyydetään ja poistutaan samalla tavalla. Tästä oppii myös ihan muutakin hyödyllistä. (yleishallintaa)

Nyt se huomio ja laatu.
"Jotenkin se että kyseessä pieni koira jota ei sohvalta edes ylety rapsuttamaan"..oletko joskus ajatellut "laskeutua" koiran tasolle rapsuttelemaan?...sinne lattialle?. Voi olla että on koiralle tärkeämpi juttu (kokee), jossa ei tule tuota "resurssi" ongelmaa kylkiäisenä.

Voi kuulostaa oudolta, mutta kun saat tämän asian kuntoon (suhde/luottamus) niin asiat voi näyttää jonkin ajan päästä toiselta....(kuitenkin aina mielessä rotu ja sen rodunominaisuudet. taipumukset jne..)

Tuolla suhde/luottamus jutulla tarkoitan lähinnä sitä, että ajan kanssa koira näkee, että mitään ei menetä sen huomiossa ja tai päivittäisissä tarpeissa ylipäätään.

Olet ihan oikeassa, syyn ja seurauksen-tiedostaminen olisi hyvä apu.Olen mä ajatellutkin lattialle siirtymistä ja leikitäänkin/silitellään lattialla mutta vähemmän-myönnän.
Uskon täysin että kun joskus tulevaisuudessa katson taaksenpäin, voin vain ihmetellä kuinka hölmösti olenkaan ajatellut ja toiminut..."jos oisin tiennyt, olisin tehnyt tämän kauan sitten"-ajatuksin :)

Sepä, aina välillä unohtuu ja itseasiassa en asiaan edes merkittävästi ollut paneutunut ennenkuin näitä ongelmia alkoi ilmentymään.Kääkät on kaikenlisäksi aika hyviä näyttelijöitä ja kun siihen fiksu luonne päälle niin peli on selvä:) Onnistunut aikakin minua petkuttamaan aikalailla kuten nyt huomataan.

Hyvä pointti että "mitä tekisin,JOS tuo pikkukaveri olisikin tooosi iso".Olisin toiminut aikalailla toisin!Koitan nyt kuvitella kääkän dobberiksi:)
Lukkokin oveen voi olla vaihtoehto, mietintään jää ainakin.

Mustavalkoisuus on nyt kyllä se avainsana, ei ole luonteelleni helppoa mutta kaikkeni haluan tehdä jotta meillä elämä muuttuisi ongelmattomaksi näiltä osin!

Kiitos kaikille ihan hirmuisesti todella hyvistä vinkeistä-ootte tosi ihania!!!!

Tuota vieraiden huomioimattomuutta useampikin jo käsitteli, mutta minusta tulkintasi tapahtuneesta ja sen myötä myös kysymyksenasettelu on väärä.

Jos koira on epävarma ja kokee vieraat ihmiset uhkaaviksi, niin miksi joku vieras on ollut ottamassa koiraa ylipäätään syliin? Monet koirat eivät suuremmin pidä läheisestä fyysisestä kontaktista – ainakaan yhtään vieraampien ihmisten kanssa – ja tilanteena se, että joku kumartuu koiran päälle ja nappaa syliin on sille todella epämiellyttävä kokemus. Epävarmalle koiralle se on puhtaasti pelottava.

On sinänsä hyvä merkki, että koira on ensin varoittanut murahtamalla ja ilmaa näykkäämällä. Se siis hallitsee kommunikoinnin, ja sietää suhteellisen paljon ennen kuin kokee tarpeen puolustaa itseään fyysisesti. Todennäköisesti jos olisit seurannut koirasi kehonkieltä vieraan lähestyessä, olisit myös nähnyt laajan kirjon eleitä jolla koira yrittää saada lähestyvän ihmisen perääntymään. Vasta niiden epäonnistuessa se on siirtynyt murinaan – ja sen kommunikoinnin epäonnistuttua ainoa viimeinen vaihtoehto on näykkääminen.
Oli huono idea torua koiraa, ja vielä todella paljon huonompi pakottaa se uudelleen tilanteeseen josta se ei ensimmäiselläkään kerralla selvinnyt. Jos et ala nyt työstämään ongelmaa, niin varsin todennäköisesti seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa koira jättää väliin sille turhiksi osoittuneet varoittavat eleet, ja siirtyy suoraan näykkäämiseen.

Tulkitset ongelmat johtajuuden kautta. Miksi? Jos tuollaisessa tilanteessa haluat olla "johtaja", niin ensisijainen vastuusi on suojella koiraa sen epämiellyttäviksi tai pelottaviksi kokemilta tilanteilta. Eli ensiapuna käsket vieraat pitämään etäisyyttä koirasta.

Lapset ovat koiran näkökulmasta arvaamattomia, nopeita ja äänekkäitä, eli epävarman koiran näkökulmasta uhkaavia. Siksi koirasi reagoi jo pelkästään ohi kulkiessanne. Kun lapset silittävät sitä, oletko seurannut koiran kehonkieltä? Yleensä näykkäystä edeltää laaja kirjo eleitä, joilla koira yrittää viestiä ettei pidä tilanteesta. Jostain syystä kuitenkaan ihmiset eivät osaa lukea koiriaan, ja vasta murina, näykkäys ym. luonteeltaan erittäin raju ele havaitaan. Tästä seuraa se, että koira alkaa vähitellen jättämään pienempiä eleitä kokonaan pois, koska se ei onnistu niillä saamaan viestiään perille. Vastaavasti näykkäämällä tilanne aina loppuu, ja se käytös seurauksena vahvistuu.

Tilanne on hyvä siinä mielessä, että koira ei (vielä!) pure kunnolla, vaan ainoastaan näykkää varoituksena. Tilanteet, joissa koira reagoi, ovat myös sellaisia että on oikeastaan aika normaalia ettei se pidä niistä.
Huono se on siinä, että näykkäämisestä on kovaa vauhtia tulossa koiran keino reagoida stressaaviin tilanteisiin – ja mahdollisesti kaikkeen muuhunkin. Samoin kuulostaa vähän siltä, että vaikeissa tilanteissa koira menee suoraan stressivaihteelle: jännittyy, eikä enää käy läpi normaaleja kommunikaation asteita. On ensiarvoisen tärkeää, että nyt alat tarkkailemaan ihan arkipäivän tilanteissa koiran kieltä, ja kuuntelemaan niitä pieniä signaaleja (välttely, pään kääntäminen pois, kropan kääntäminen pois, haukottelu, kirsun nuolaisu, korvien asento, naaman ilmeet) joilla se yrittää viestiä ettei pidä jostakin asiasta tai tilanteesta. Niin saat ne säilytettyä koiran "kielessä", ja se käyttää niitä jatkossakin sen sijaan että siirtyisi heti näykkimään.

Mainitsin kysymyksenasettelusta alussa: tarkoitan sitä, että älä mieti miten saat koiran käytöksen (murina, näykkiminen ym. äärimmäinen KOMMUNIKAATIO) loppumaan. Mieti, miten saat koirasi mielentilan muuttumaan niin, ettei se koe mainitsemiasi tilanteita uhkaavaksi, ja joko ei näe tarvetta vältellä niitä ollenkaan tai tarvittaessa pääsee niistä pois pienemmillä stressisignaaleillaan.
Ensiksimainittuun on tullut ihan hyviä ohjeita.

Jos luit pr_ kaikki viestit niin huomasit että syliin ottaminen oli poikkeuksellista ja kyseessä oli minulle perheenjäsen (kotoa pois jo muuttanut) mutta koiralle ei .Ei sitä muut edes ole yrittänyt syliin ottaa kun ei ole halukas tulemaan. Perääntyy jo kun joku kyykistyy ja tarjoaa kättä, menee kyllä hiljakseen haistamaan mutta tätäkään ei nyt olla tehty koska olen kieltänyt huomioimasta koiraa. Nuuskii kyllä hetken päästä ja saattaa haukahdella-epävarmuus paistaa niin ettei kellään tule mieleenkään sitä syliin ottaa. Olen antanut vieraille herkkupaloja joita tarjonneet koiralle, mutta tämä ei ole juuri muuttanut mitään.
Nyt teen niin että kun ovikello soi, koira jää istumaan paikka-käskyllä. Kun vieras on eteisessä ja riisunut vaatteet, annan koiralle makupalan ja käskyn vapaa. Eli palkitsen paikalla(nätisti) olosta ja joskus vieraskin antaa tässä vaiheessa makupalan. Koira kiertää ja haistelee etäältä jos ei tuttu, toki tutuillekin joskus haukahtelee ja perääntyy mutta hyväksyy nopeammin.

Aika luonnollista on että jos koira puree, siitä torutaan eikä sillä hetkellä(sen kerran kun puri) mieleen tullut olla torumatta etenkään kun en ollut osannut lukea koiran varoitusmerkkejä. Nyt kun itsekin kerrasta opin, vältetään tietenkin tilanteita jotka koira kokee epämiellyttäväksi.

Oikein hyviä ajatuksia sinullakin, en ole tosiaan osannut koiraa lukea ja nyt kun katsoin tuon videon-näin siinä oman koirani. Antaa merkkejä todella paljon, minä hölmö vain en ole osannut niitä lukea. Nyt tuntuu että katson koiraa ihan eri silmin. Eilenkin seurasin kuinka elehtii lasten kanssa ja hakee selvästi turvaa minusta seuraamalla joka paikkaan, kun menin lattialle-tuli puskemaan. Sohva/sänky kielto on haastava, mutta ehkä 6 kiellon jälkeen tuli lähelle luimistellen ja lähti pois. Tajusi kai minusta, että tuohan on tosissaan.
Kierteli eri huoneita ja oli selvästi hyvin ihmeissään.

Olen seurannut koiraa ja lapsia, koira ei pidä kosketuksista koska on epävarma ja lapset arvaamattomia. Mutta silti jos poika touhuaa jotakin, koira on aina menossa siihen mukaan.
Tätä estellyt, ettei sitten kuitenkin satu jotain mutta poika puolustelee että koira itse tuli tilanteeseen josta poikaa kiellän koiran kanssa leikkimisestä. Lapselle ristiriistaista. Nyt juttelin poikien kanssa että voivat auttaa mua tässä kasvatusasiassa ja aloitetaan sillä ettei kumpikaan juuri huomioi koiraa. Minä keskityn nyt alkuun valvomaan ettei koira mene kielletyille paikoille ja siinä on ihan työmaa jo itsessään.

Nyt pari päivää takana ja aika jännää tämä on! Sama koira mutta kun sitä katsoo eri silmin, on mulle auennut ihan uusi maailma :)

Ehdoton sänky/sohvakielto on toiminut ja muutaman kerran kokeiltuaan koira on luimistellut mennyt omaan petiin.
Mutta, mitenkä kun päivisin on yksin kotona joko makkarissa tai muissa tiloissa eikä kukaan ole vahtimassa missä makoilee?Riittääkö että kielto on ehdoton vain ihmisten kotona ollessa ja jossain vaiheessa koira ei uskalla mennä kiellettyihin paikkoihin yksinkään?Vai laitanko foliota sohvalle/sängylle jottei koe kiellettyihin paikkoihin menoa mitenkään miellyttäväksi?

Siitä sitten vielä päästään yhteen ongelmaan eli mites kun koira on myös välillä teinin huoneessa ja siellä sängyllä?Se ei ole ongelma mutta olisiko sekin syytä kieltää?Ja siirtää koiran koppa sinne aina jos pyrkii huoneeseen?


Olen tehnyt jopa niin että kun lapset leikkineet olohuoneessa ja minulla oli vieras, otin koiran pedin sinne jotta voin valvoa ja koira koki olevansa turvassa lapsilta.En sitten tiedä onko tämä hyvä(siirtää paikkaa), mutta koiralla on sama koppa aina reissussakin mukana ja tietää että se on oma-paikasta riippumatta.

Ystävääni suhtautui hyvin, kielsin aluksi huomioimasta koiraa mitenkään ja lyhyen haukahtelun jälkeen nuuski uteliaana ja kun päästiin istumaan, kovin kiipesi ystävääni vasten.Hän tarjosi koiralle nakinpaloja ja koko kyläilyn ajan koira oli rauhallinen eikä partoinut ollenkaan niinkuin usein tekee.

Yksi asia mihin juuri ystäväni kiinnitti huomioita, on se että koira seuraa minua(siis fyysisesti ja liikkeitäni/eleitä) kokoajan, mitä tämä kertoo?Siis kulkee perässäni ja istuu vaikka vessan oven takana odottamassa.

Ollaan leikitty lattialla, tehty temppuja ja koira on itsekin mennyt omaan koppaansa sellaisen oman riepunsa kanssa möyhkäämään.Ihan kuin olisi tyytyväisempi.

Ulkona liikkuessa ja poikaa kerhosta haettaessa olen epämukavissa tilanteissa (kuten vieras kulkee liian läheltä, tämä siis sisätilassa kun odotettiin poikaa) mennyt kyykkyyn koiran viereen lattialle, koska se on muuten ollut tosi levoton eikä suostunut istumaan.Onko tämä ok toimintatapa? Kysyn nyt kaiken mahdollisen jotta osaisin toimia mahdollisimman johdonmukaisesti ja oikein!


Kovin oon kiitollinen jos joku jaksaa vielä vastailla :)

"Mutta, mitenkä kun päivisin "...se on niin kuin se on. Pidä asiat yksinkertaisena. Pääasia, että asiat toimii silloin kun niiden kuuluukin. (läsnä olo) yksin olo on taas eri tarina.

" kun koira on myös välillä teinin huoneessa ja siellä sängyllä?Se ei ole ongelma"..älä tee mitään, mikä ei ole välttämätöntä, koska jos asioita muuttaa ne voi myös mennä väärään suuntaan.

"Hän tarjosi koiralle nakinpaloja "...Onko välttämätöntä? Ajattele tilannetta, kun koira tottuu vierailta saamiin herkkuihin ja kun niitä ei ole..Ruokitko mahdollisesti jo tulevaa ongelmaa? Vai parempi, jos vieraista tekee koiralle ei kiinnostavia? Vieraiden huomio ei ole koiralle välttämätöntä, mutta niiden sietäminen on. (opetettu käytösmalli)

"mitä tämä kertoo?"...sitä että koira on siellä missä sen mielenkiinto. Oppii myös tilanteista mallia, joten tässä se molossin mainitsema mustavalkoisuus on tärkeässä asemassa...joo/ei oma esimerkki, ei mitään siltä väliltä.

"Onko tämä ok toimintatapa?"...mikään tapa mikä toimii, ei ole huono, jos se on sellainen, mitä pystyy vakiinnuttamaan.

Tärkeä on myös muistaa, että kun koiran elämään tehdään muutoksia, niin annetaan myös jotain tilalle...(lisää yhdessä tekemistä)

Niinhän se on ajateltava, muuten menee jo vaikeaksi jos tarvitsee huonejärjestyksiä ym muuttaa.

Ei herkkujen tarjoaminen ole ollenkaan välttämätöntä, joku vain ketjussa aiemmin vinkkasi tästä ja siksi kokeilin.Tosin ilman herkkuja olisi tilanne ollut varmasti sama, sillä erolla ettei koira olisi ollut sitten niin kiinnostunut ystävästäni.
Olet ihan oikeassa, että ehkä kuitenkin parempi ettei vieraista tee kiinnostavia!Muutenkin olen herkuilla aika vähän palkinnut, pentuaikoja lukuunottamatta koska en halua että koirulille alkaa kiloja kertymään.
Tämä " Vieraiden huomio ei ole koiralle välttämätöntä, mutta niiden sietäminen on" oli hyvä...juuri näinhän se on ja tällä ajatuksella mennään!

Mä olen ihan huomioimatta koiraa kun se seuraa minua, se on välillä ärsyttävääkin kun meinaa jäädä jalkoihin.Ulkona taas erilainen, nuuskii omiaan mutta aina välillä vilkaisee olenhan hihnan päässä.

Selkeästi huomioin koiraa eritavoin kun sen teen.Ollaan leikitty enemmän ja uskon että vaikka huomiota saa vähemmän-se on sitten laadukkaampaa koiralle.

Mielenkiintoista keskustelua ja varmaan aika tavallinen kääkän ongelma(tai kääkkäihmisen ongelma). Mulla on kaks kääkkää: vanhemman kanssa oli aikoinaan ongelmia, mutta nuorempi on ylisosiaalinen ja muutenkin helppo koira. Tai no, sen kanssa olen itse käyttäytynyt eri tavalla kuin ensimmäisen. :D

Vanhempi jahtas ennen sauvakävelijöitä ja yritti päästä näykkimään niitä. Samantyylinen ongelma siis kuin teillä. Noissa tilanteissa on tärkeää salaa tarkkailla koiraa ja heti, kun korvat terästäytyy (ja mitä muita merkkejä koiralla onkaan), tulee kielto. Kiellon siis pitää tulla hyvissä ajoin.

Ongelmana teilläkin on ehkä se, ettei koira tuossa tilanteessa kuuntele kieltoa, vaikka se tulisi ajoissa. Omani sain kuuntelemaan sillä, että vähensin huomion vähäksi aikaa minimiin ja silloin, kun koira sai huomiota, huomio tuli minun aloitteesta; ei koiran. Tällöin koiran korvat aukenivat ja sitä kiinnosti kuunnella, mitä mulla oli sanottavana.

Tuon perässä seuraamisen kieltäisin kokonaan. Murahtaisin koiran pois vahtimasta sinua tai kerjäämästä sinulta huomiota. Murahdus toimii usein paremmin kuin ei-sana.

Meillä koirat saa tulla luvan kanssa sohvalle ja kun kukaan ihmisistä ei ole kotona, koirat ovat sohvalla. Ehdottoman kiellon ottaisin minäkin kuitenkin alussa.

Nakit jättäisin myös kokonaan kasvatuksesta pois: kääkät tekee nakista usein mitä vaan, mutta on monta asiaa (jänikset, toiset koirat,riehuvat lapset jne.), jotka voittaa nakit. Uusia temppuja toki kannattaa opetella herkkujen avulla.

Minusta teidän tilanne ei vaikuta kovin pahalta. Pienillä muutoksilla tilanne varmasti ratkeaa. Mukavaa kääkkäelämää teille. :)

Niin ja minusta ulkona nuuskiminen on rennon koiran merkki. Koira voi rauhassa nuuskutella eikä sen tarvi koko ajan tarkkailla ympäristöä. Meidän nuoremman kääkän korvat on kuulolla, vaikka se haistelee kovasti lenkillä. Usein ohituksissakin kulkee kuono maassa.

Juu, on todella!! Joskus miettynyt kuinka paljon sille voisi ruokaa antaa kerralla niin että tulisi raja vastaan  Meillä harvoin nakkeja kun perhe osin kasvissyöjiä, joten tämä oli harvinaista-tiedän epäterveellisyyden. Siirrytään kissan raksuihin, ne ainakin sopivan pieniä suupaloja.Yleensä antanut ihan kuivia makupaljo tai nappuloita(koiran).
Tulkitsin tuo herkun antamisen väärin, vastedes siis minä annan…ei vieras.

Kääkkäx2, mä uskon myös että kun meillä alkaa asiat rullaamaan kuten kuuluu ja ottaisin joskus toisen samanlaisen, tekisin alusta asti monet asiat toisin. Nämä tilanteet joissa koira näykännyt, on ollut 90% sellaisia joissa en ole ollut läsnä eli olen vaikka keittiössä kun tämä tapahtuu olohuoneessa. Silloin siihen en enää voi puuttua? Siksi seuraan koiraa nyt tarkemmin, käskytän omalle paikalle jos en ehdi pitämään silmällä että minimoin riskin.
Minusta koira itse ”hakeutunut” näihin tilanteisiin juuri lapsen kanssa. Riittänyt että lapsi kävellyt koiran ohi, se napannut ilman mitään järkevää syytä? Nyt koitan välttää sitä ja tosiaan nuorinta kieltänyt huomioimasta koiraa nyt toistaiseksi mitenkään.

Huomaan että koira oikein ”kerjää huomiotani”. Eilen makoilin sohvalla ja koira kävi kerran ”pyytämässä” sinne ja kielsin. Jäi istumaan lattialle ja aina jos pääni vähänkään heilahti koiran suuntaan (en siis tarkoituksella katsonut sitä), alkoi häntä heilumaan eli oikein odotti että huomioin. Tätä se ei ole juuri ”joutunut” tekemään kun saanut huomiota helpommin ennen.

Perässä kulkeminen on kyllä rasittavaakin, välillä siitä ”ärähtänyt”. Mullakin usko kova siihen että hyvä tästä’ tulen kun olen kärsivällinen!

Ei sellaista rotua ole kuin kääkkä. Mitä se tarkoittaa? Onko koira yhtä ruma kuin lempinimikin?

"Vähän sellasita teatteriakin on,"..no sitä juuri, ja tässä yleensä mennään harhaan. Koira pyrkii palauttamaan vanhan tutun asetelman...Kohta tämä uusi malli syrjäyttää vanhan, jos sitä vanhaa ei ruoki.