Vähän samaa sarjaa tämä minun juttuni kuin tuo nimimerkki "Kiukustuneen" vanha ketju. Ainoa ero on se, että minä olen LIIAN vanha, JO 53 vuotias naisihminen. Koko ikäni olen opinnoista päästyäni ollut yhtäjaksoisesti kohtalaisen vaativissa tehtävissä teollisuuden parissa (markkinointiassistentti, johdon assistentti) jne. Ura tyssäsi siihen, kun tuotantolaitoksemme suljettiin ulkolaisen omistajan toimesta. Tuon sulkemisen jälkeen olen ollut kahdessa lyhyessä työsuhteessa (8 kk ja 1,5 vuotta). Ensimmäinen oli määräaikainen ja toinen päättyi yritysjärjestelyjen seurauksena irtisanomiseen. Työttömänä olen ollut nyt jokseenkin puoli vuotta.
Hakemuksia olen lähettänyt aina, kun on ilmaantunut vähänkään osaamistani sivuava paikka. Haastatteluja on ollut kolme (yhteen pääsin varmaan siitä syystä, että hakujärjestelmä ei määrittänyt syntymäaikaa pakolliseksi kentäksi - kirjoitinkin siihen ihan jotain muuta). Mutta siihen haastatteluun on hakeminen tyssännyt aina.
Nyt on tullut sellainen olo, että ei enää edes halua mennä itseään tyrkyttämään.
Äsken oli MOL:fi -sivustolla yksi paikka, joka sopisi toimenkuvansa puolesta minulle. Kävin googlaamassa yhteyshenkilön tietoja ja FB:sta löytyi valokuva alta kolmikymppisestä mallin ulkonäön omaavasta "nuorukaisesta". En halua hakea. En suo heille sitä iloa, että siilaavat hakemukseni pois pinosta jo tuon syntymäajan takia! Vaikka olisin kuinka pätevä muuten tehtävään!
Olen miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä, mutta kun ei ole pääomia, mitä satsata siihen eikä minkäänsortin toiminta-ajatusta. Sen tiedän, että hyvin monenlaista putiikkia pystyisin kyllä pyörittämään, mutta mistä löytää se kultamunia muniva kana? Kuningasajatus?
Ahdistaa, kun tuntee olevansa elämänsä kunnossa, osaaminen täysin ajan tasalla, kova halu oppia uutta ja tietää, että taatusti olisi työnantaja tyytyväinen antamaani työpanokseen. Tällaisen aikuisen ihmisen sitoutuminen työhönsä on ihan omaa luokkaansa. Useimmilla melkeinpä se elämän sisältö.
Mutta mitä h*lvettiä sitä pitäisi tehdä, että vielä kelpaisi???
Yksi ihan Suomen lainsäädännöstä lähtevä epäkohta tuli vastaan, kun tässä kerran seurasin eduskunnan kyselytuntia telkkarista. Eli: jos yli 53-vuotias työntekijä joutuu sairaseläkkeelle, joutuu työnantaja maksamaan hänestä kaikenmaailman sosiaalikuluja siihen saakka kunnes tuo eläkkeellä oleva saavuttaa virallisen eläkeiän. Tämä on yksi asia mikä pitäisi korjata välittömästi! Vaan eipä taida sekään tapahtua niin nopeasti, että auttaisi tässä tilanteessani.
KERTOKAA JOKU MITÄ PITÄISI TEHDÄ!!!!!
Hakemuksia olen lähettänyt aina, kun on ilmaantunut vähänkään osaamistani sivuava paikka. Haastatteluja on ollut kolme (yhteen pääsin varmaan siitä syystä, että hakujärjestelmä ei määrittänyt syntymäaikaa pakolliseksi kentäksi - kirjoitinkin siihen ihan jotain muuta). Mutta siihen haastatteluun on hakeminen tyssännyt aina.
Nyt on tullut sellainen olo, että ei enää edes halua mennä itseään tyrkyttämään.
Äsken oli MOL:fi -sivustolla yksi paikka, joka sopisi toimenkuvansa puolesta minulle. Kävin googlaamassa yhteyshenkilön tietoja ja FB:sta löytyi valokuva alta kolmikymppisestä mallin ulkonäön omaavasta "nuorukaisesta". En halua hakea. En suo heille sitä iloa, että siilaavat hakemukseni pois pinosta jo tuon syntymäajan takia! Vaikka olisin kuinka pätevä muuten tehtävään!
Olen miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä, mutta kun ei ole pääomia, mitä satsata siihen eikä minkäänsortin toiminta-ajatusta. Sen tiedän, että hyvin monenlaista putiikkia pystyisin kyllä pyörittämään, mutta mistä löytää se kultamunia muniva kana? Kuningasajatus?
Ahdistaa, kun tuntee olevansa elämänsä kunnossa, osaaminen täysin ajan tasalla, kova halu oppia uutta ja tietää, että taatusti olisi työnantaja tyytyväinen antamaani työpanokseen. Tällaisen aikuisen ihmisen sitoutuminen työhönsä on ihan omaa luokkaansa. Useimmilla melkeinpä se elämän sisältö.
Mutta mitä h*lvettiä sitä pitäisi tehdä, että vielä kelpaisi???
Yksi ihan Suomen lainsäädännöstä lähtevä epäkohta tuli vastaan, kun tässä kerran seurasin eduskunnan kyselytuntia telkkarista. Eli: jos yli 53-vuotias työntekijä joutuu sairaseläkkeelle, joutuu työnantaja maksamaan hänestä kaikenmaailman sosiaalikuluja siihen saakka kunnes tuo eläkkeellä oleva saavuttaa virallisen eläkeiän. Tämä on yksi asia mikä pitäisi korjata välittömästi! Vaan eipä taida sekään tapahtua niin nopeasti, että auttaisi tässä tilanteessani.
KERTOKAA JOKU MITÄ PITÄISI TEHDÄ!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
99 hakemusta takana ja työttömänä nyt 4kk. Ikää yli 40v, josta aina mainitaan erikseen haastatteluissa. Minä sain heti haastattelukutsuja, kunhan vaan jätin pois tiedot yksinhuoltajuudesta, aviollisesta statuksesta ja niissä, missä pystyi, iän.
Sitä ennen, ei kukaan soitellut, eikä vastannut tiedusteluihin.
Tietysti CV ei voi kauheasti valehdella, olenkin sieltäkin jättänyt ajat pois.
Nyt hain yhteen kunnan työhön (olen ollut ikäni yksityisellä) ja olin innoissani, koska KAIKKI kriteerit täytyivät kohdallani ja olen tehnyt samaa työtä 3 vuotta ja kaikissa muissa ominaisuuksissa kokemusta on 2-7 vuotta. Sitten hymy hyytyi, kun hakemuksen jättämisen jälkeen menin kunnan sivuille katsomaan tuota ryhmää.... viransijainen eli paikkaa hoitaa nyt viransijainen, joka tarkoittaa suomeksi, paikka on jo hänen.
Samassa tilanteessa ollaan, tyttömyyttä on takana nyt vajaa puoli vuotta, olen päässyt yhteen haastatteluunja ja toiseen melkein, siis yhdestä työpaikasta soitettin että pyydetään haastatteluun parin päivän päästä kun toimari tulee paikalle, sitä toimarin puhelua ei koskaan tullut.
Mä olen aivan hemmetin väsynyt, minäkin olen jo vanha ja liian kokenut ikää on 47 vuotta. Alan vaihto on edessä, mutta kaikki suunnat tuntuvat olevan tukossa, aloitin opiskelun mutta opiskelu ei työllistä minua kaikiksi päiviksi.
Miten ihmeessä te muut saatte päivänne kulumaan, miten teidän päänne kestää ? Itse olen jo asennoitunut että parinvuoden päästäpääsenehkä töihin, tällä hetkällä työpaikkoja ei ykisnkertaisesti ole. En millään voi tehdä enempää työllistyäkseni.
Olen itsekin miettinyt omaa firmaa mutta idea mitä tekisi puuttuu.
Olen myös katsellut opiskelupaikkoja, että jos vaihtaisi alaa. Toistaiseksi vaan on niin, että terveydellisten syiden takia yötyö, nostelut, pitkä istuminen tai seisominen ei sovi. Täytyy aika siivilällä valita ja vähän ennustaakin. Ei opiskeluja viitsi tehdä 3-4 vuotta ja valmistua taas työttömäksi. Toisaalta opiskella vois vaan niiden ittensä vuoksi eli pitää sitä enemmän harrastuksena.
Tänään muuten loppui haku tuohon kunnan tehtävään. Saa nähdä, pääsenkö edes haastatteluun.
Olenkin vahvistanut ulkomaantyönhakuani lisää.
""Olen miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä, mutta kun ei ole pääomia, mitä satsata siihen eikä minkäänsortin toiminta-ajatusta. Sen tiedän, että hyvin monenlaista putiikkia pystyisin kyllä pyörittämään, mutta mistä löytää se kultamunia muniva kana? Kuningasajatus?""
Tuota noin.. eiköhän 53-vuotiaalla ole kertynyt varallisuutta sen verran ettei yrittäjäksi ryhtyminen pitäisi olla rahasta kiinni. Itse olin vuoden työrrömänä vielä pari vuotta sitten 46 vuotiaana. Joo ei työllistyminen sen ikäisenä mitenkään helppoa mutta liki 300,000 euron (m.m. asunto) nto varallisuudella olisin kyllä pystynyt työllistää itseänikin yritystoiminnalla. No nykyään ihan mukavasti taas töissä. Melko pienellä palkalla mutta pärjäilen....