Olemme kummatkin nuoria, täytämme tänä vuonna 19. Olemme olleet yhdessä n. 3 vuotta ja suhteemme on ollut hyvin myrskyisä. Olemme asuneet yhdessä noin vuoden. Poikaystäväni haukkuu minua yleensä jos tulee pikkuinenkin riita. Kuulen olevani huora, vitun idiootti, lehmä, jakorasia yms... Poikaystäväni siis suuttuu jokaisesta pienestäkin asiasta.
Viime kerralla kun poikaystäväni suuttui kun olin ollut kaverini kanssa yksissä bileissä (en siis itse juonut eikä kaverinikaan) poikaystäväni suuttui ja sanoi, että "koita raahata se persees kotiin!!!" tuota lausetta toisti kokoajan. Huom. isoveljeni pyysi meidät sinne bileisiin ja menin sitten kaverini kanssa kun lupasin. Rupesin sitten paniikissa hommaamaan kyytiä kotiin, koska minua uhkailtiin lauseella "tiedätki sitte saatana mitä tapahtuu, jos et tuu kotiin tällä sekunnilla". Kotiin päästyäni poikaystävä aloitti saman haukkumisen kuinka vitun idiootti olen kun menin sinne bileisiin (itse en näe asiassa vieläkään mitään väärää, tosiaan näissä bileissä oli 5 mun kaveria, mun veli sen viisi poikapuolista kaveria) En sitten tiedä johtuiko tämä mustasukkaisuudesta vai mistä, mutta kumminkin sitten lopulta poikaystäväni sekosi ja alkoi hakata nyrkillä seiniä, hajotti meidän taulutelkkarin lyömällä sitä 4 kertaa keskelle näyttöä yms.
Tiedän, että mun pitäisi lähteä tästä suhteesta, mutta en vaan pysty. Kotiin muuttaminenkaan ei onnistuisi kuin kuukauden päästä. Tuntuu henkisesti, että en vaan jaksa enää. Mitä mun pitäisi tehdä kun mies itkee ja vannoo olevansa pahoillaan ja käyttäytyy aina niin ihanasti ja huomaavaisesti minua kohtaan, mutta sitten kun riita tulee samat haukkumiset alkaa uudestaan ja pahimmassa tapauksessa poikaystäväni alkaa hakata seiniä ja heittää tavaroita.
En vaan jotenkin pääse lähtemään. Aina riidan aikana ajattelen, että nyt mä lähden ja olen pakannut laukutkin useampaan otteeseen. Poikaystäväni tulee ja itkee ja saa minut taas kerran vakuuttuneeksi, että hän ei tee niin enää ikinä. Silti tämä toistuu ja toistuu enkä saa aikaiseksi lähteä. En ees tiedä mitä haen tällä sekavalla kirjoituksellani. Varmaan vaan tahdon avautua.
Viime kerralla kun poikaystäväni suuttui kun olin ollut kaverini kanssa yksissä bileissä (en siis itse juonut eikä kaverinikaan) poikaystäväni suuttui ja sanoi, että "koita raahata se persees kotiin!!!" tuota lausetta toisti kokoajan. Huom. isoveljeni pyysi meidät sinne bileisiin ja menin sitten kaverini kanssa kun lupasin. Rupesin sitten paniikissa hommaamaan kyytiä kotiin, koska minua uhkailtiin lauseella "tiedätki sitte saatana mitä tapahtuu, jos et tuu kotiin tällä sekunnilla". Kotiin päästyäni poikaystävä aloitti saman haukkumisen kuinka vitun idiootti olen kun menin sinne bileisiin (itse en näe asiassa vieläkään mitään väärää, tosiaan näissä bileissä oli 5 mun kaveria, mun veli sen viisi poikapuolista kaveria) En sitten tiedä johtuiko tämä mustasukkaisuudesta vai mistä, mutta kumminkin sitten lopulta poikaystäväni sekosi ja alkoi hakata nyrkillä seiniä, hajotti meidän taulutelkkarin lyömällä sitä 4 kertaa keskelle näyttöä yms.
Tiedän, että mun pitäisi lähteä tästä suhteesta, mutta en vaan pysty. Kotiin muuttaminenkaan ei onnistuisi kuin kuukauden päästä. Tuntuu henkisesti, että en vaan jaksa enää. Mitä mun pitäisi tehdä kun mies itkee ja vannoo olevansa pahoillaan ja käyttäytyy aina niin ihanasti ja huomaavaisesti minua kohtaan, mutta sitten kun riita tulee samat haukkumiset alkaa uudestaan ja pahimmassa tapauksessa poikaystäväni alkaa hakata seiniä ja heittää tavaroita.
En vaan jotenkin pääse lähtemään. Aina riidan aikana ajattelen, että nyt mä lähden ja olen pakannut laukutkin useampaan otteeseen. Poikaystäväni tulee ja itkee ja saa minut taas kerran vakuuttuneeksi, että hän ei tee niin enää ikinä. Silti tämä toistuu ja toistuu enkä saa aikaiseksi lähteä. En ees tiedä mitä haen tällä sekavalla kirjoituksellani. Varmaan vaan tahdon avautua.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ja tosiaan elämämme on muuten ihanaa, mutta haukkumiset satuttaa sanoinkuvaamattoman paljon. Ei oo kiva kuulla yhtäkkiä kuinka paska mukamas oon. Poikaystävä sitten kumminkin aina väittää, että ei tarkottanut mitä sanoi. Välillä pelottaa ihan oikeasti, että hän käy minuun käsiksi. Pari kertaa on mua kuristettukkin ihan suhteemme alussa. Todella pahoja riitoja on suhteessamme noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Mä en vaa kestä enää, mutta miksen voi kasvattaa selkärankaa ja lähteä.. mulla ei vaan oo voimia siihen.
kannattaisiko tästä tilanteesta ja näistä tuntemuksista sun puhua kavereille taikka perheellesi? varmasti löytyy tukea kunhan saat vain suusi auki!
Tällä tyypillä on sanottavaa joka asiaan.
näin on
Vai niin, että huonotapainen öykkäröivä luuseri on vaikea jättää.
Onkohan se joskus myöhemmin ilman hampaita sitten helpompaa.
En käsitä, miksi siedät tuollaista. Kuvitteleppa miten hän suhtautuu sinuun kymmenen vuoden kuluttua, jos jo nyt on tuollaista. Kielenkäyttö kertoo, että hän ei arvosta sinua, vaikka kelpaatkin seuraksi ja seksiin. Tuollaisesta nimittelystä itsetuntosikin alkaa murentua vuosien kuluessa. rakastaan ei kuulu haukkua eikä nimitellä rumasti, vaikka riideltäisiinkin! Asunnossa riehuminen on myös väkivaltaisuutta! Se ei kuulu normaaliin käytökseen, ja henkinen pahoinpitely on yhtä vahingoittavaa kuin fyysinen. Se ei lopu, vaikka katumus tuottaisi kaikenlaista vakuuttelua.
Lähde ihmeessä ajoissa ennen kuin pilaat enempää elämääsi. Nyt vielä ehdoit löytää tilalle paremman. Sen mitä erossa menetät, saat aikanaan joltain toiselta, mutta ilman kaikkea tuota pahaa mieltä. Jos voit palata kotiisi kuukauden kuluttua niin mene silloin. Voit myös etsiä oman asunnon ja saada siihen kunnalta asumistukea ja toimeentulotukea. Kysy neuvoa sosiaalityöntekijältä, terveydenhoitajalta tai vaikka vanhemmiltasi. Ryhdy toimimaan!
Kyllä sä pystyt lähtemään suhteestas jos haluat. Miehes on idiotti ja väkivaltainen.ja sinä vaan olet heikko ja uskot sen itkupillin selityksiä. Teillä ei tule olemaan rakastavaa suhdetta ikinä kun miehes ei edes tiedä mitä rakkaus on.
eipä kukaan muu sun elämäsi suuntaa voi muuttaa kuin sinä itse
Juu tiedän et oon heikko ja toivotaan et rohkeus riittää lähteen sit kuukauden päästä. Tosiaan mun vanhemmat luulee et mun mies on puhdas pulmunen ja tosi hyvä aviomies ehdokas... Vaikka tosiaan oon yrittäny selittää et ei se todellakaan oo mikään unelma mies. Lähelläkään sitä... mä en käsitä kuinka muuten voi olla niin ihanaa, mutta sitte ku riita tulee ni huhuh.. :/
no mitäs kiertelet!? sanot suoraan miten paskasti sua kohdellaan niin ei tarvii arpoa kenenkään!
Olet tainnut vehdata muiden kanssa
Anteeksi vaan en ole, en todelllakaan. En tiedä mitään niin pahaa kuin pettäminen parisuhteessa, anteeks vaan. :)
Pois, heti. Mikä estää sinua lähtemästä jo nyt? Ennemmin tai myöhemmin se nyrkki osuu sinuun eikä enää tavaroihin. Ja kerro vanhemmillesi HETI totuus miehestä. Jos oma lapseni seurustelisi väkivaltaisen ihmisen kanssa niin haluaisin todellakin tietää sen, vaikka hän kuinka olisi jo täysi-ikäinen.
Mä en itsekkään tiedä miks jatkan täälä asumista. Tälläkin hetkellä mies käyttäytyy ihan normaalisti, ottaa mut huomioon ja käyttäytyy muutenkin täydellisesti... se taitaa saada mut sokeena uskoon et se voi muuttua eikä haukkuis enää tai käyttäytys niin. Tiedän silti mun sisimmässäni et se tulee tekeen sen uudestaan, mutta silti vaan... en tiedä. Luultavasti kerron sitten vasta vanhemmille ku oon muuttanu takas kotiin kun alkaa ihmetellä et miksi näin tein. Ja tosiaan se estää lähtemästä nyt heti, että äitin pitää raivata mulle tilaa koska mulla on tosi paljo kamaa mulla on koira joka tulisi mukaan. Puhuin siis äitin kanssa kotiin muutosta eilen ja se oli ihan kummastuksissaan, et miksi näin. vastasin vaan että ahdistaa niin paljon.
Tottakai mies käyttäytyy nyt normaalisti. Kunnes taas räjähtää. Ja sen jälkeen on ylenpalttisen katuva ja anteeksipyytävä. Ja käyttäytyy normaalisti ja räjähtää. Ja kerta toisensa jälkeen räjähtää yhä pahemmin.
Tuo on juuri se tyypillinen kuvio, jonka takia ihmiset jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Aina herää usko, että nyt se ei enää riehu/lyö. Kunnes se tekee sen.
Ei mies itsestään lopeta riehumistaan. Ja sinä olet sen _mahdollistaja_. Antamalla hänelle tilaisuuden toisensa jälkeen hänen ei tarvitse ottaa vastuuta käytöksestään.
Äitisi haluaisi varmasti sinut kotiin heti, jos tietäisi tilanteen.
Oot vaan tyhmä ja naiivi kakara. Sitähän naiset yleensä o kun seurustelevät tuollaisten hullujen kanssa. Tuollaisia suhteita riittää joka korttelissa.
Juu niin varmasti haluaisi. :/ Suoraan sanottuna v*tuttaa, että en lähteny saman tien ku se kuristi mua. Se siis tapahtu 2 kertaa suhteen alussa ja sen jälkeen ei oo muhun koskenut vaan muuten vaan hakannut huonekaluja ja mitä sattuu... Nyt oon jotenki vaan loukussa tässä tilanteessa.. Oon alkanu välillä tunteen syyllisyyttä eri tilanteissa, että mukamas ansaittisin kaikki haukkumiset yms... argh on tää niin vaikee tilanne. Tuntuu niin pahalta et miten toinen pystyy käyttäytymään tolla tavalla jos kumminkin aina väittää rakastavansa ja poraten sanoo, että älä lähde koitan muuttua....
Mun mielestä toi sun kommentti on aika asiaton "oot vaan tyhmä ja naiivi kakara" pistää lähinnä naurattaan. Mutta joo, ei kaikki oo niin vahvoja. Mä hyvin tiedostan tän tilanteen ja tiedän ettei toi tosta muutu ja oon helvetin ilonen jos saan lähdettyä sitten kuukauden päästä. Tiedän itekkin et oon tyhmä jos jään ja odotan ja odotan et toi tosta muuttuu niinku oon tehny jo pitkän aikaa. Nyt ensimmäistä kertaa tän suhteen aikana alan olla varmempi siitä, että nyt on aika lähteä.
ei sillä oo mitään tekemistä "vahvuuden" kansa. järkeäänkin olisi syytä aina käyttää
tarkoitin nyt lähinnä henkisesti vahva, ja oi kyllä sillä on suurikin merkitys tässä asiassa ainakin mun kohdalla.
ei tuommoiseen suhteeseen todellakaan kannata jäädä
Valitettavasti moni aloittaa tavaroiden paiskomisesta ja nimittelystä mutta jos on jo kuristanut niin ei hyvää lupaa. Ja useimmat pyytelee anteeksi ja selittää että kun sä vain sait mut raivostumaan. Mun ex ei tosin edes pyytänyt anteeksi, koska hän ei ollut tehnyt mitään väärää kun uhkasi tappaa, kuristi ja potki tms. Turhan kauan meni aikaa kahteen vastaavaan suhteeseen. Toinen samanikäisenä kuin sinä. Älä tuhlaa nuoruusvuosiasi peläten. On hyviäkin miehiä olemassa kun lakkaa etsimästä noita " kovia" poikia. Minun mies ei ole mikään pehmokaan, mutta minua kohtaan hyvä ja hellä.
moi! elin itse ihan samanlaisessa suhteessa yli 2v.. aloimme seurustella kun olin 17 ja mies 18.. vuos meni hyvin, kunnes muutettiin mieheni omistusasuntoon..hän muuttui täysin, koska hänellä oli valta.. oltiinhan me meinattu erota jo ensimmäisen kolmen kk jälkeen jo melkeen joka kk, mutta aina sai puhuttua, säälimmällä itseään ja itkemällä mut takasin ja sit käyttäyty ite ku mikäki paska ku huomas et mä aina tuun takasin.. sit alko tavaroiden paiskiminen, ovien ja seinien rikkominen jne.. kunnes alko mun paiskiminen, ikinä hän ei mua lyönyt, mut olin mustelmilla ja naarmuilla kun hän paiskis mua pitkin seiniä ja raahas lattialla.. mä en saanut mennä minnekkään, mutta hänen piti päästä joka paikkaan, olin kotiorja.
mullakaan ei vanhemmat ensin uskonut, vaan puolusteli vaan jätkää, kun oli niin ihana heitä kohtaan..kunnes kerran soitin kesken meijän riitaa salaa äitille ja äiti kuuli millanen mies mulle oli kunnes repi puhelimen mun kädestä ja sammutti sen... mä en myöskään millään pystynyt lähtemään suhteesta, kunnes äti alko auttamaan mua ja tukemaan siinä että mennään salaa kattomaan mulle omaa asuntoa ja hoidetaan kaikki salassa, ettei jätkä pääse puhumaan mua taas ympäri... yritä kans keksiä pian jotain! hoida asioita salaa valmiiksi, niin sun on helpompi lähtee kerralla ku tiet et uusi koti valmiina ja noin, ei olekkaan helpooa jos ei oo perjaatteessa mitään paikkaa mihin vois mennä heti...
"ettei jätkä pääse puhumaan mua taas ympäri."
tätä mä en siis voi ymmärtää miten typerä sitä voi nainen olla... eikö teillä ole yhtään selkärankaa tai omantunnonarvoa??
Tosi helpottavaa kuulla, että on ees joku joka tajuaa mitä käyn läpi! kiitos viestistä. Tälläkin hetkellä poikaystävä on käyttäytynyt taas aivan normaalisti ilman minkään näköisiä riitoja. Mikä ihme siinä on kun riidan sattuessa toisen aivoissa tulee helvetti valloilleen eikä hallita mitä sanoo tai mitä tehdään? Jos niin kummasti aina näytetään katuvan.. Mutta joo, toivotaan että saan itteeni niskasta kiinni ja asun takaisin vanhempieni luona kuukauden sisään.
Uhraat parhaat, hehkeimmät vuodet tuolle äijälle. Mitä pidempään vetkuttelet sen lähtösi kanssa (joka tulee jossain vaiheessa), sitä kauemmin olet tuhlannut aikaasi ja haaskannut mahdollisuuksia. Pahimmassa tapauksessa vasta kurppaantununeena lähdet suhteesta ja uuden miehen sitouttaminen voi olla jo vaikeaa.