Elin ns. tapapettäjän kanssa 10 vuotta. Perheeni ja lähipiiri tiesivät asiasta, mutta minä salailin vuosia miehen tekoja. Annoin kuvan että kaikki olisi paremmin kuin on. Mies teki osansa kotihommista ja lasten kanssa, se riitti pitkään. Kamalan raskasta oli esittää omille vanhemmille onnellista perhettä. En kehdannut tunnustaa kuinka huonosti asiat olivat. Olin ihan rikki, luulivat että elin elämäni onnellisinta aikaa kun lapset syntyivät. Todellisuudessa mies piipahti sairaalassa esittämässä isää ja häipyi naisensa luo. Hävettää näin jälkeen päin että piti esittää perhettä ystäville ja naapureille vaikka kaikki tiesivät. Kun mies sitten lähti tuli raivo ja katkeruus, ettei se kulissikaan toiselle riittänyt. Minulle riitti se että on mukana lastensa elämässä. Elämä vaihtui yksinäisyyteen ja yksinäiseen raatamiseen. Eipä näytä enää lapset kiinnostavan. Halusin vain näyttää kaikille että olemme perhe. Vaikkei suhdetta enää ollutkaan. Ummistin silmäni. Ei riittänyt miehelle sekään.
hävettääkö?
häpeäntaakka
3171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm... On tietysti helppoa näin ulkopuolisena sanoa, miltä homma ulospäin näyttää... Että kun ei lastesi isä edes lasten syntyessä mattanut pysyä ruodussa, miten hän olisi muutoinkana pysynyt ja miten hänelle olisi kulissikaan riittänyt... Mies ilmeisesti koko käytöksesi "hiljaisena hyväksyntänä", kun et laittanut häntä selkä senää vasten pettämisestä? Läpeensä itsekästä touhua, mutta kuten nyt olet huomannut, joillekin ei vain mikään riitä ja itse et ole saanut sen "kirkkaanpaa kruunua", vaikka oletkin pitänyt miehen antaman ala-arvoisen kohtelun omana kipiänäsi sen ajatuksen voimalla, että lapsilla olisi kaikki hyvin... Parisuhdetta ei yksi ihminen pystyssä pidä, vaikka perheen päänä onnellinen ja tasapainoinen yh on kahta toisiaan kyräävää vanhempaa parempi.
Niinpä. Harmi, kun sulta meni hukkaan paljon elämässä. Liekö puolisosi nyt onnellinen, ilmeisesti on uudessa suhteessa. Mutta pakko sanoa, ettei tuommoinen mies kaipaa suremista, joka käy pikimmiltään vauvaa katsomassa sairaalassa ja häipyy herra ties mihin. Sä voit kyllä kertoa kaikille asiain oikean laidan, sukulaisille ja ystäville. Sen tuo mies ainakin ansaitsee. Onko tuommoisia edes olemassakaan, ihmettelen.
Kulisseissa on kaikilla paha elää. Myös lapsilla. Miksi miehesi olisi pitänyt jatkaa kulisseissa elämistä? Eikö noin ole paljon parempi sulle ja lapsillesi? Yksi murhe vähemmän kannettavana sinulla, kun ei tarvitse näytellä kellekään mitään. Voit vielä hyvässä lykyssä tavata miehen, joka kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa sua. Se on mun mielestä hyvän parisuhteen ehdoton edellytys. Seksiä unohtamatta.