Tämän lauseen kuulee useaan otteeseen mutta todellisuudessa, se ei koske kaikkia. On nimittäin ihmisiä, jotka ovat pettäneet kerran muttei enää sen jälkeen kertaakaan. Miksi? Ehkei ole koettu sen olevan kaiken sen arvoista, mitä voisi menettää. Ehkä kerran kokeiltua ei tarvitse enää uusia.
Olenkin ollut sitä mieltä, että sanonta "kerran pettää, aina pettää" on vain myytti. Koskee vain potentiaalisia pettäjiä.
Itse petin kerran exääni, se olikin se ainut kerta, suhteemme toki loppui kerrottuani heti teostani. Oikeastaan se olikin helpotus, että erosimme. Jälkeenpäin mies olisi halunnut minut vielä takaisin mutten itse enää halunnut, en rakastanut miestä enää, silloinkaan kun lähdin toisen miehen matkaan.
Jos sitä rakkaudeksi voi sanoa, mitä 19-vuotias rakkaudesta tietää, tai minä en ainakaan tiennyt silloin.
Tuon jälkeen en ole enää pettänyt, ei ole ollut tarvetta. Nykyiseni tietää nuoruudessa tehdystä teostani muttei koe, etteikö voisi luottaa. Oikeastaan pitää jopa itsestäänselvyytenä, oikeassahan tuo on, en petä kun ei ole tarvetta.
Olenkin ollut sitä mieltä, että sanonta "kerran pettää, aina pettää" on vain myytti. Koskee vain potentiaalisia pettäjiä.
Itse petin kerran exääni, se olikin se ainut kerta, suhteemme toki loppui kerrottuani heti teostani. Oikeastaan se olikin helpotus, että erosimme. Jälkeenpäin mies olisi halunnut minut vielä takaisin mutten itse enää halunnut, en rakastanut miestä enää, silloinkaan kun lähdin toisen miehen matkaan.
Jos sitä rakkaudeksi voi sanoa, mitä 19-vuotias rakkaudesta tietää, tai minä en ainakaan tiennyt silloin.
Tuon jälkeen en ole enää pettänyt, ei ole ollut tarvetta. Nykyiseni tietää nuoruudessa tehdystä teostani muttei koe, etteikö voisi luottaa. Oikeastaan pitää jopa itsestäänselvyytenä, oikeassahan tuo on, en petä kun ei ole tarvetta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Oikeastaan pitää jopa itsestäänselvyytenä, oikeassahan tuo on, en petä kun ei ole tarvetta. "
että heti kun menee vähän huonommin niin on ok mennä vieraisiin? ...justjoo
No ymmärtää voit sen noin mutta en tietääkseni niin missään sanonut saati tarkoita tuota.
Ihme spekulointia, saanen sanoa.
Ja voin korjata jopa harhautuneen käsityksesi, ei, ei ole todellakaan ok mennä vieraisiin, jos menee vähän huonommin. Olisin varmaan pettänyt jo aika monta kertaa, jos olisin sen sorttinen ihminen.
Me kun mieluummin selvitetään ne asiat kuin että valitaan aidan matalin kohta, josta mennä.
pettäjillä on alhaisempi moraali ja narsistinen luonne, siksi sanonta;"kerran pettää, aina pettää".
vähän sama kuin;"kerran lyö, aina lyö".
entäs jos nykyisessä suhteessasi ei enää menekään jossain vaiheessa niin "satumaisesti", niin oikeutatko siinä vaiheessa pettämisen itsellesi, vai yritätkö korjata suhteessa olevia ongelmia..epäilen että lähdet pettämään, koska sinulla oletusarvona suhteessa on varmaan jatkuva onnellisuus ja hyvinvointi.
itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta pettää tai harrastaa fyysistä väkivaltaa ketään ihmistä kohtaan.
siksi en luota "pelureihin".
jossain vaiheessa kun silmä välttää, peluri pettää.
Et ole koskaan pettänyt etkä harrastanut fyysistä väkivaltaa ja siksi kuvittelet olevasi parempi ihminen kuin aloittaja?
Sinä vaan tuomitset kättelyssä etkä antaisi toista mahdollisuutta, luulet olevasi oikeassa ja luulet näemmä tuntevasi aloittajan kun pystyt sanomaan "koska sinulla oletusarvona suhteessa on varmaan jatkuva onnellisuus ja hyvinvointi."
Eiköhän aloittaja tunne itse itsensä paremmin kuin sinä?
Kerran pettää, ei tee ihmisestä sarjapettäjää, se on ihan ihmisestä kiinni pettääkö uudestaan vai ei.
Usko pois, et ole yhtään parempi ihminen. Tekopyhä ennemminkin.
Kyllä se kertoo pettäjän moraalista ja kevytkenkäisyydestä, (luonteesta ylipäätään paljonkin), jos on mennyt pettämään. Varmaan kuitenkin suurin osa pettäneistä pettää vastaisuudessakin suurella todennäköisyydellä, sitten kun suhteessa menee taas heikosti. Sitä jotenkin kokee kai oikeudekseen hakea hurmiota muualta sitten. Kaikissa suhteissa tulee niitä vaikeitakin aikoja vastaan, ne vaan pitää jaksaa kestää yhdessä tarpoa läpi. Pettäminen jättää arvet, joskus hyvinkin syvät, siihen petetyksi tulleeseen ihmiseen. Tulee riittämättömyyden tunne ja luottamus kärsii, usko rakkauteen ja parusuhteisiin rappeutuu. Jotkut hyvin vahvat ja hyväitsetuntoiset saattavat antaa anteeksi, mutta sitä ei voi vaatia kaikilta. Se teko seuraa kuitenkin mukana pariskunnan elämässä suhteen loppuun saakka, vaikkei siitä puhuttaisikaan. Onhan se petäminen nyt kuitenkin yksi niitä suurimpia loukkauksen aiheita väkivallan lisäksi, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä.
Et ole vielä pettänyt nykyistäsi, kun sanomasi mukaan ei ole ollut tarvetta. Millainen tarve sinut oikeutti pettämään entistäsi? Jos suhde on huono, sen voi päättää nätistikin aiheuttamatta puolin ja toisin traumoja ja katkeruutta.
Yrität saada tekojasi hyväksyttäviksi, uskotella itsellesi että et ole tehnyt mitään väärää. Montakohan kuukautta teillä nyt suhteessa menee, ennenkuin taas tunnet tarvetta pettää.
En ole sanonut etten muka ole tehnyt mitään väärää, missä niin lukee?
Tein väärin mutta en silti surkuttele, olisin toki voinut vaan jättää silloisen mutta siihen oli omat syyt miksen sitä voinut tehdä.
Petin, koska nimenomaan halusin suhteesta pois.
Toki varmasti haluatte uskoa että petän taatusti heti kun suhteessa menee huonosti. Täytyy sanoa, että tässä kahden vuoden aikana on aika monesti menny asiat huonoon pisteeseen muttei kertaakaan ole tullut mieleen lähteä vieraisiin, miksikö? Koska muut ei kiinnosta, mieheni kun on minulle tärkeintä ja rakkainta, jota en voi enkä halua satuttaa.
En ole enää se nuori ja tyhmä tyttönen vaan elämä on kasvattanut minusta ihan erilaisen ihmisen. Olen itsekin tullut edellisissä suhteissa petetyksi eikä se ole kiva tunne, sekin opettaa sen ettei halua pettää.
Tuolloin nuorena en sitä tiennyt, kokeilunhalu kun oli vielä kova.
Minulla ei ole mitään oletusarvoa parisuhteesta millainen sen tulisi olla. Oli toki tuolloin nuorena, mutta silloin sitä olikin sinisilmäinen elämää ajatellen.
Ihminen voi muuttua.
Nykyisin ajattelen, ettei parisuhde ole koko ajan ruusuilla tanssimista, tulee myös huonoja aikoja mutta niistä selvitään vain ja ainoastaan nostamalla kissa pöydälle ja puhumalla asiat halki. Näin olen tehnyt ja teen vastaisuudessakin.
Virheistä oppii, tunnette kai sanonnan?
Missä lukee, että aloittaja olisi saman miehen kanssa edelleen kuin ketä petti?
SInä tunnut olevan siinä käsityksessä..
" Montakohan kuukautta teillä nyt suhteessa menee, ennenkuin taas tunnet tarvetta pettää. "
Minä kyllä ymmärrän aloittajaa, itsekin tunnen muutamia harvoja, jotka on sen virheen tehnyt, että pettivät kumppaneitaan mutta kuitenkin oppivat virheestä.
Typerää tuomita heti yhden hassun virheen vuoksi joku paatuneeksi narsistiksi ja pettäjäksi. Mistä te tunnette aloittajan? Voitteko satavarmasti sanoa, että hän pettää taatusti uudelleen? Aivan, ette te voi.
Kirjoitat asiaa, vaikka aikalailla vastakkaista palautetta oletkin saanut.
Pettäminen on itsestä kiinni, tietoinen teko. Niin on myös uskollisuus.Myöskin kerran pettäneenä otin opikseni. Lähdin myös sen toisen miehen matkaan ja olemme olleet reilut 15 vuotta naimisissa. Hän tietää tilanteen, jossa suhteemme alkoi - oli myös itse varattu sillä hetkellä, kumpikin olimme menossa kohti eroa tahoillamme. Se ei tietenkään ole puolustus sille, että petimme eikä muuta asiaa mihinkään. Kumpikin on todennut, että vanha suhde olisi pitänyt hoitaa "kunnolla" loppuun ja pitää toiseen etäisyyttä kunnes näin olisi tapahtunut.
Silloin alkuun juttelimme, että voimmeko oikeasti yhdessä onnistua, kun suhteemme lähtee siltä pohjalta..? Totesimme, että kyllä ihminen pystyy mihin vain, kunhan tekee tietoisen päätöksen. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ollut ns tapapettäjä eli että olisi ollut parisuhteen ulkopuolisia suhteita pitkin matkaa.
Eri ihmiset saavat meissä erilaisia puolia esille... Kun kaikki natsaa, ei ole mitään halua vilkuilla sivullepäin. Aiemmin viinan kanssa lätrännyt mies voi sen oikean tavattuaan päättää haluta muuttua ja korkki pysyy kiinni eikä vaimo saa turpiin huuruisen illan päätteeksi. Toisen mielipiteet jyräävästä "emännästä" voi tulla oikeassa seurassa kompromisseihin kykenevä leppoisa immeinen.
Elämä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista. Jos mennään moraalisista rajoista pidemmälle "rajojen hakemisessa", niin eivät rikkeestään ehdollisen tuomion saaneet joudu elinikäiseen kierteeseen "linnasta linnaan", vaan oppivat läksynsä. Ulosottokierteen jälkeen ihminen voi oppia "tarkan markan vartijaksi".
Kaikki ovat ansainneet ns toisen mahdollisuuden ilman, että ensimmäisestä erehdyksestä saa leiman itseensä loppuiäksi. Pettäminen on rumaa, se ei muuksi muutu, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi, että näillä "kerran pettää, aina pettää"-höpinöillä ikään kuin tuupataan heikon harkintakyvyn omaavia ihmisiä tapapettämisen suuntaan?
Olen kyllä ap kanssa samaa mieltä.
Petin exää kun oli täys k-pää ja heilu mieluummin ryyppäämässä kuin kanssani. Suhde kesti 2 v.
Nykyisen kanssa olen ollut 6 v. enkä ole edes ajatuksissani pettänyt tai miettinyt muita
Pari viimeisintä vastausta mm. todistaa, että ihminen voi muuttua, kuten aloittajakin mainitsee. Virheistään oppii.
Parin muun vastaajan kohdalla mahtaa olla niin ettei heidän kohdalleen ole tällaisia ihmisiä tullut vastaan ja ajattelevat siksi, että jokainen, joka kerrankin pettää, pettää toisenkin kerran. Niin kapeasti ei vaan pidä ajatteleman eikä tuomita suorilta käsin.
Mikä tekee toisesta paremman, kun tuomitsee tuntematta?
Tottakai ihminen voi muuttua. Ei kaikki mutta se ei tarkoita etteikö joku voisi muuttua.
Itse petin nuorempana pariakin poikaystävää. Joten kyse ei kohdallani ollut vain kerrasta.
Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta ja kertaakaan en ole pettänyt vaikka väliin on mahtunut huonompiakin hetkiä. Ei tulisi mieleenikään pettää.
Ystäväni on ollut todellakin kunnon miesten nielijä. Aikaisemmissa suhteissaan hän petti aina, jatkuvasti ja ihan koko ajan. Meni hyvin tai huonosti niin hänellä oli silti muita miehiä siinä sivussa ja tosiaan hänellä saattoi olla useampikin mies samaan aikaan pyörityksessä.
Nyt hänkin on ollut jo useamman vuoden saman miehen kanssa eikä kertaakaan ole pettänyt vaikka kuinka menisi heillä huonosti.
Joten kyllä, ihminen voi muuttua!
Ihminen ei muutu.
Olosuhteet eivät vain ole olleet sinun kohdallasi otollisia pettämislle.
"Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta ja kertaakaan en ole pettänyt vaikka väliin on mahtunut huonompiakin hetkiä. Ei tulisi mieleenikään pettää. "
Olet muuttunut kun jo kerran melkein ikuisuuden eli huimat kolme vuotta on pysynyt housut jalassa!
Kun olosuhteet muuttuvat pettämiselle otolliseen suuntaan, sinäkin petät. Esimerkiksi jos miehellä on kiirettä töissä ja tulee vähän huonompi kausi ja jos silloin sattuu joku sopiva mies kiikariin, se on menoa se.
Ihminen muuttuu, eli ns. kasvaa henkisesti eikä toista samoja virheitä, pettäminen yksi niistä.
Edelleen, aika monella on ollut huonoja kausia mutta olisi lapsellista elää harhassa, että parisuhteen pitäisi olla koko ajan yhtä auvoa ja kun se ei ole, niin heikko pettää aina uudelleen ja uudelleen. Nämä muutamat aloittaja mukaanlukien otti oppia virheestään, kasvoivat henkisesti eivätkä ole toistaneet virhettään.
Kaikki ei yksinkertasesti petä joka kerta, ei edes tilaisuuden tullen.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Niin joo anteeksi kun en 24 vuotiaana ole vielä 30 vuotta kerennyt seurustelemaan niin eihän suhdettani tietenkään voi vielä sanoa vakavaksi tai ottaa tosissaan.
Nuorempana petin koska olin todella epävarma itsestäni. En pettänyt pettämisen halusta vaan siksi koska jos yksikin omasta mielestäni kivan näköinen mies kiinnostui minusta niin olin hänen kanssaan ihan vain todistaakseni itselleni että "hei, minäkin kelpaan jollekkin"
Enää en ole epävarma itsestäni. Minulla on mies joka rakastaa minua juuri tällaisena eikä minulla ole tarvetta todistaa itselleni tai kellekkään muulle enää yhtään mitään.
Ei se ole olosuhteista kiinni etten ole miestäni pettänyt koska mahdollisuuksia kyllä olisi ollut jos sitä haluaisin. Meillä on VAIN 3 vuoden suhteemme aikana ollut erittäin vaikeitakin aikoja, tällä hetkellä asumme opiskelujen takia eri paikkakunnilla ja näemme vain viikonloppuisin tai joka toinen viikonloppu.
Ystävä piirissäni on enemmän miehiä kuin naisia ja näihin 3 vuoteen on mahtunut useampikin joka on ollut ihastunut, rakastunut tai ihan vain yrittänyt pöksyihini.
Tilaisuuksia ja otollisia olosuhteita on ollut enemmän kuin tarpeeksi mutta kertaakaan en ole edes vahingossa meinannut sortua ja pettää.
Minä kadun syvästi että olen joskus entisiäni pettänyt, en todellakaan nauttinut heidän satuttamisestaan. Tiedän tänä päivänä kuka olen ja mitä haluan enkä ikinä voisi enää pettää ketään.
En jaksaisi aina toistaa tätä mutta: Oletkin nainen, nainen voi muuttua. Koska kuulit viimeksi pelimiehestä joka muuttui?! En minäkään ole kuullut! Homma jatkuu.
Ai meinaat, että naiset ovat "kertapettäjiä", jotka voivat parantaa tapansa, mutta miehet ovat automaattisesti "pelimiehiä", joita ei mikään saa muuttumaan..???
Niin nainen kuin mies voi halutessaan muuttua - mutta vain halutessaan.
Naisissakin on armottomia pelureita - suht viattoman ulkokuoren sisällä sellaisia pakkauksia, etteivät kaikki pelimiehet osaa kuvitellakaan...
Tunnen pelimiehen, joka ikävuosiensa 18-30 välillä paneskeli ympäriinsä. Oli kahdessa useamman vuoden parisuhteessa esitteli pari muuta kertaa naisensa lähipiirille "virallisesti". Silti saattoi baariinkin ilmestyä joku upo-outo miisu käsipuolessaan ja lähipiiri oli laskuissa sekaisin... Ai Irmeli, eikös se ollutkaan Päivi... No, kolmekymppisien jälkeen mies omien puheidensa mukaan rakastui niin, että oksat pois, keskellä kirkasta päivää marketin kassajonossa. Kymmenen vuotta ja pari suloista lasta myöhemmin pariskunnan onni kukoistaa eikä mistään kyliltä ole kuulunut, että isäntä olisi kotoa minnekään eksynyt. Seepran raidat ovat vähintäänkin haalistuneet...
Ei- se ei ole niin mustavalkoista.
-J
"Petin, koska nimenomaan halusin suhteesta pois."
Aika karu lause, sillä samalla likasit oman kehosi, ajatuksesi.
Mikä sai noin rankkaan tekoon, mikä siellä entisessä liitossa ahdisti niin paljon, että kaikki järkevä hävisi päästäsi, sillä silloin kun petokseen lähtee, kaikki on merkityksensä menettänyt.
Miksi et eronnut ilman pettämistä, joka olisi ollut miljoona kertaa parempi vaihtoehto, miksi piti tuo likapyykki vielä tehdä, siinä meneitit itsesi kokonaan paholaiselle.
Voiko kahden 19-vuotiaan seurustelua sanoa liitoksi? Ei oltu avoliitossa eikä avioliitossa. Minun ensimmäinen seurustelusuhteeni, miehelle ties kuinka mones olin siinä vaiheessa.
Mies musersi minut niin pieniksi palasiksi etten enää uskonut olevani kaunis, joten halusin kokeilla olenko viehättävä jonkun muun miehen silmissä.
Miksi en eronnut ilman pettämistä? Koska olin nuori, tyhmä ja sinisilmäinen. Mies vannoi tappavansa itsensä jos jättäisin, minä tietty uskoin. Katsoin silloin helpommaksi mennä sieltä missä aita oli matalin.
"Taipumus pettämiseen on luonteenpiirre eikä se muutu ajan kanssa mihinkään. "
No tuo ei taida pitää paikkaansa. Ei kuulu minun luonteeseeni sitten millään lailla.
Kyllä kaikissa sanonnoissa yleensä vinha perä, vaikka eiväthän ne tietenkään kaikkiin tilanteisiin päde.
Taipumus pettämiseen on luonteenpiirre eikä se muutu ajan kanssa mihinkään.
Myytti. Ihminen kehittyy koko elämänsä ajan - ainakin toivottavasti. Olisi kamalaa olla 80-vuotiaana yhtä kypsymätön kuin 18-vuotiaana.
Olen pettänyt nuorena mutta en enää sen jälkeen. Eikä johdu siitä, että myöhemmät suhteet olisivat olleet pelkkää päivänpaistetta, päinvastoin.
Ihmisten vastauksia lueskellessani tulin tuumanneeksi, että kai te käsitätte, että esim- pettämistä jyrkästi vastustavat vastaajat, jotka siis tuomitsee jo nämä muutamat virheen tehneet paatuneiksi pettäjiksi, eivät kerro faktoja vaan omia mielipiteitä. Ihminen tuntee itse itsensä paremmin kuin joku muu.
Pettämisestä ei ole mitään säädöskirjaa tai ihmisestä, että vaikka kerran pettäisikin eikä toiste niin missään ei ole sellaista varmaa faktaa, että pettäisi uudelleen. Veikkaan, että nämä dissaajat on itse sen petoksen niin monta kertaa kokeneet, etteivät enää usko ihmisten voivan muuttua.
Minä uskon kyllä ettei kaikki kerran pettäneet petä uudelleen, suurin osa niin varmasti tekee mutta otetaanpa huomioon, ettei kaikki ole samasta puusta veistetty.
Voi että minä inhoan ihmisiä, jotka tuomitsee samantien ja ajattelee olevansa ehdottoman oikeassa. Ei anneta edes mahdollisuutta näyttää olevansa erilainen.
Niimpä. Sitä kun kuvitellaan heti olevansa parempi ihminen ja vapaa tuomitsemaan, kun ei itse ole pettänyt. Tai sitten on mutta peittää sen hyvin ja silti tuomitsee muut, kenties niin paljon hävetään asiaa.
Mutta juuri se tuomitseminen ilman toista mahdollisuutta pudottaa "ylpeilijät" aika kovaa alas korkealta palliltaan.
Kannattaa katsoa sinne omaan peiliin ja kysyä itseltään onko varaa alkaa arvostelemaan.
"Sitä kun kuvitellaan heti olevansa parempi ihminen ja vapaa tuomitsemaan, kun ei itse ole pettänyt."
Tai sitten ei ole petetty vain siksi, että siihen ei ole tullut tilaisuutta/ei ole löytynyt ketään jonka olisi saanut mukaansa.
Totta tuokin.
Pakkohan se on tänne kertoa oma kokemukseni. Olen kerran pettänyt, yli 10 vuotta sitten silloista poikaystävääni.
En tiedä minkä takia niin tein (todennäköisesti puhtaasti typeryyttä, ajattelemattomuutta ja kykenemättömyyttä asettua petetyn asemaan, siihen kuinka paljon pettäminen voikaan satuttaa.) ja edelleen koen todella huonoa omaatuntoa, mikä onkin mielestäni oikea hinta teolleni.
Pidin kahden vuoden tauon seurusteluissa selvittääkseni "pääni" ja tutkiskellen käyttäytymistäni miesten kanssa.
Nykyisen mieheni kanssa olen seurustellut nyt vasta nelisen vuotta ja yhden kerran tänä aikana olen taistellut pettämishalun kanssa. En normaalisti ole pätkänkään vertaa muista miehistä kiinnostunut (muuten kuin ystävä- ja kaveritasolla tietenkin) joten tämä yksi kerta on ainoa kun vieras mies on kiinnostanut seksuaalisesti nykyisen suhteeni aikana.
Pääsin yli himoista omituisella tavalla, kertomalla "ylimääräiselle" halujeni kohteelle että en ikinä pettäisi miestäni, mutta kemiat välillämme ovat niin vahvat, että inhoan tilannetta yli kaiken ja on varmaan parempi ettei nähdä ennen kuin saadaan tilanne taas normalisoitumaan.
Kyseessä on läheisimmän ystäväni serkku, jota aikaisemmin näin usein kun lähdimme porukalla reissuun tai viihteelle.
Kerroin tuolloin jopa miehelleni että koen omituista vetoa kyseistä henkilöä kohtaan, mutta mieheni ei kannata olla huolissaan asiasta, sillä rakastan miestäni. Eikä hän tietääkseni ollutkaan huolissaan, luottaa ilmeisesti minuun. Ja mielestäni olen luottamuksen arvoinen (nykyään).
Oman/saman miehen kanssa olen edelleen ja olen nyt päässyt yli tuosta halusta toista miestä kohtaan. Olen onneksi sen verran looginen ajattelija, että ensinnäkin pystyin järkeilemään ennen kuin tein mitään ajattelematonta. Toinen mies kun ei järjellä ajatellen kiinnosta ollenkaan, kyseessä on vain sitä kemiaa jota luulin olevan vain elokuvissa ja kirjoissa. Ja se kemia ei ole pettämisen ja toisen ihmisen satuttamisen arvoista.
Loppuyhteenvetona voin siis ainakin tähän mennessä sanoa että "kerran pettänyt, aina pettää" ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta hyvin todennäköisesti kuitenkin. Toivon ettei itselleni enää tule vastaan tämän tapaista tapausta ja jos tuleekin niin pystyisin uudelleen hoitamaan tilanteen oikein ja ketään loukkaamatta.
Uskon/toivon että kerran pettänyt ei aina automaattisesti petä uudestaan vaikka tilaisuuksia olisi kuinka paljon.