Sattuu niin paljon, että on jotenkin pakko purkaa paha olo.
Tässä tarinani:
Olen naimisissa meillä on yksi ihana poika, jota rakastan yli kaiken..
Miehestä en ole välittänyt enään pitkään aikaan, mutta yrittänyt tulla toimeen. Noin puoli vuotta sitten tapasin toisen miehen, jota tapailin aika ajoin. Nyt "suhde" on päättynyt ja huomaan, että rakstuinkin tähän toiseen mieheen ihan huomaamattani vaikka kuinka olin itselleni vannonut etten enään ikinään rakastu (tyhmää, muuta pelkäsin ja pelkään vieläkin). Tuska on ihan sietämätöntä mieleni tekee vain käpertyä jonnekkin piiloon ja itkeä ja riehua, jotta jollain tapaa pääsisin tästä tuskasta eroon, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tiedän toimineen täysin väärin aviomiestäni kohtaan, mutta en mahda itselleni mitään. Ajatuksissni pyörii vain tämä toinen mies, teen mitä tahansa en saa häntä pois mielestäni...... Ruoka ei maistu, en saa nukutuksi ja juuri ja juuri saan lapseni hoidettua. JA vaikka kuinka vannoin etten enään ikinä ole tässä tilassa........
Tässä tarinani:
Olen naimisissa meillä on yksi ihana poika, jota rakastan yli kaiken..
Miehestä en ole välittänyt enään pitkään aikaan, mutta yrittänyt tulla toimeen. Noin puoli vuotta sitten tapasin toisen miehen, jota tapailin aika ajoin. Nyt "suhde" on päättynyt ja huomaan, että rakstuinkin tähän toiseen mieheen ihan huomaamattani vaikka kuinka olin itselleni vannonut etten enään ikinään rakastu (tyhmää, muuta pelkäsin ja pelkään vieläkin). Tuska on ihan sietämätöntä mieleni tekee vain käpertyä jonnekkin piiloon ja itkeä ja riehua, jotta jollain tapaa pääsisin tästä tuskasta eroon, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tiedän toimineen täysin väärin aviomiestäni kohtaan, mutta en mahda itselleni mitään. Ajatuksissni pyörii vain tämä toinen mies, teen mitä tahansa en saa häntä pois mielestäni...... Ruoka ei maistu, en saa nukutuksi ja juuri ja juuri saan lapseni hoidettua. JA vaikka kuinka vannoin etten enään ikinä ole tässä tilassa........
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin minun tarinani...
Paitsi suhteeni jatkuu edelleen tähän toiseen mieheen, hänkin naimisissa. Kesällä vannoin itselleni, että nyt tämä on ohitse, ei enää! Mutta, kun työt taas alkoivat ja kumpikin palasi lomilta, niin yhteydenpito jatkuu kuten ennenkin.
Ja minä - rikon tässä itseni. Minulla on ihana, ymmärtäväinen aviomies, lapsikin. Elämän puitteet ovat mitä parhaimmat.
Ja sisälläni on tuska, tunne siitä, että haluan myös toisen miehen. Kaikki ajatukseni pyörivät tämän toisen miehen ympärillä, ruoka ei todellakaan maistu, ja unet ovat kadonneet!
Tämä on kamalaa!
Ihmettelen miten ihmesä olen ajautunut tämmöiseen tilanteeseen, koska mitään tarvetta ei olisi ollut.
Sehän tässä pahinta, ettei ole ketään kelle tohtisi avautua. Onneksi edes täällä voi kertoa ajatuksensa. Itse olen purkanut tuskaani lenkkeilemällä. Kait se on itsensä piiskaamista.
Voimia sinulle!
Täällä myös kohtalotoveri! Hakkaan päätäni seinään ja yritän saada järkeä typerään päähäni.
Mulla on sama juttu, ihana mies ja kaikki pitäs olla kunnossa, mut olen ihastunut toiseen. En vain uskalla tehdä asian eteen mitään, enkä tiedä onko tämä toinen ihastunut minuun. Sanoo ettei ikinä halua seurustella kenenkään kanssa ! Mut sit taas toisaalta käytös viittaa välillä toiseen suuntaan. Mäkin juoksen ja rääkkään itseäni fyysisesti hullun lailla, kun on niin mielettömän sekava olo, ettei tiedä mitä tehdä !!
Ja jos se onkin vain ihastus, mikä menee ohi ja sit menettää kunnon miehen ?
onneksi ei vielä lapsia eikä tuolla avioliitto astella. Ikää mulla 25v. joten vois ihan hyvin olla noista lapsiakin ja avioliitto. Tapailin mukavaa luotettavaa miestä. Mies oli lapsirakas, koulutettu, teki kotiöitä, urheilullinen, ok näköinen ja ain passaamassa minua. Juuri sellainen mies josta olin haaveillut. Mies oli kyllä vähän ujo, mutta muuten mukava. Mutta kesällä ihastuin sitten ihan vastakohtaa. Ihastuin vain ja sitten tapahtumat etenivät ihastuksen kanssa. En käsitä hainko jotain jännistystä vai mikä oli. Miksi tämä hyvä mies ei voinut kelvata??Siis tunteille ei kai vain voi mitään, vaikka järki sanois ihan muuta. No nyt tilanne on niin, että ei sitten ole kumpakaan miestä. Olen kyllä tämän ansainnut. Erkaannuttiin liikaa hyvän miehen kanssa ja toinen tapaus vain hurvitteli. Miettikää tarkaan, ettei käy niin että jäätte ihan yksin. Tämä ei ole hääviä. Koittakaa parantaa sitä suhdetta joka on vakaammalla pohjalla..
eli otinpa avioeron "elämäni rakkauden" takia. Olihan siinä toki muitakin syitä, avioliitto oli mennyt huonosti jo jonkin aikaa.
Elämäni rakkaus haaleni ja jäi taakse. Välillä harmittaa, kun annoin avioliitossani periksi niin helposti, nopeasti ja typerän syyn takia, välillä tuntuu, että se oli paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Mutta pointtini on se, että ei sellaista juuri oikeaa olekaan... Se ei ole syy erota ja niitä ihastuksia voi tulla enemmänkin vastaan matkan varrella.
Koittakaa hoitaa entiset suhteet kuntoon (tai loppuun) ennen kun päätä pahkaa lähdette sinne ihanan miehen perään. Ne tunteet tulee ja menee.