syttyy-sammuu syttyy-sammuu

Työpaikallani on mies, johon olen ollut jo vuoden verran rakastunut. Ihastuin melkein heti, kun hänet eka kertaa tapasin. Myös hän vaikutti tosi kiinnostuneelta, tuli usein juttelemaan, hymyili ja katsoi kauniisti ja erikoisen pitkään silmiin.

Luulin, että se on menoa melko nopeasti, meitä ei pitelisi mikään.

Sitten mies alkoi vähän muuttua. Hänen käytöksensä oli usein väkinäistä vaikka hän edelleenkin hakeutui sinnikkäästi usein seuraani (myös minä hänen seuraansa). Juttu ei välillä oikein luistanut ja itsekin koko ajan lisää ihastuen aloin aika lailla jännittää.

Kun sitten taas välillä jutellessamme mies yllättäen vapautui, katsoi silmiin todella intensiivisesti ja herkeämättä, hymyili ja saattoi vihjailla jotain tunteisiin liittyvää. Koko ajan hän on tavannut hievahtamatta katsoa minua jos vaikka juttelen jonkun toisen kanssa, ja jos katson takaisin, hän vain katsoo ja katsoo. Silmiin rävähtämättä. Ja minusta hänen katseensa näyttää hellältä, poskipäät punehtuneilta. Tämä tuntuu kaiken aikaa jotenkin avoimemmalta ja paljastavammalta, tunnen nuo tilanteet todella sähköisinä.

Luulen silloin, et nonnii, nyssitte vaa kirkkoo varaamaan! Vaan ei. Seuraavan kerran kun tulee vastaan mies, saattaa tuijottaa kulmat rutussa lattiaa ja murahtaa juuri ja juuri tylyn moin. Ei puhettakaan hymystä tai edes ystävällisestä ilmeestä.

Olen seurannut, että muille hän on tavallinen. Aina asiallisen ystävällinen. Minulle hän taas ei ole koskaan tavallinen. On joko epätavallisen kiihkeän tunteellisen oloinen tai sitten todella yrmy ja epäkohtelias. Tuntuu joka toinen päivä että hän inhoaa minua aivan sietämättömän paljon ja osoittaa sen myös, ja taas toisena, että selvä peli, ihastunut ilman muuta!

Eikä tämä mies ole mikään öykkäri vaan minusta (ja muistakin) tosi fiksu ja symppis kaveri.

En millään uskalla tehdä aloitetta, kun en tiedä kumpi on se todellinen tunteen tila.

En usko, että olisin häntä mitenkään loukannut, en ainakaan ole huomannut. Tulen hyvin toimeen työpaikan ihmisten kanssa, niin kuin hänkin (paitsi mun?). Olen iloinen, puhelias ja kohteliastkin yritän olla.

Kertokaa nyt, mikä vaivaa miestä!