En kiinnitä huomiota ihmisiin. En siis
kasvoihin, nimiin, vaatteisiin, eleisiin, ilmeisiin, aika vähän edes puheisiinkaan.
En vain huomaa, tai ainakaan ajattele asiaa, ellei joku muu huomauta asiasta.
Syy on se että olen aina omissa maailmoissani, eikä ulkopuolisten asiat juurikaan kiinnosta. Mutta kaikki muu, esim. mahdollinen sadepilvi taivaalla saa kyllä huomioni osakseen.
Ajattelin vain että onko se normaalia ettei juuri ollenkaan vuorovaikuta ympäristön kanssa? Onko muilla elämä tälläistä? Mistä tämä johtuu?
Neuvokaa ja sanokaa mielipiteitänne. Mutta ei ilkeilyjä, pyydän. Kyllä elämässä on muutenkin murheita.
kasvoihin, nimiin, vaatteisiin, eleisiin, ilmeisiin, aika vähän edes puheisiinkaan.
En vain huomaa, tai ainakaan ajattele asiaa, ellei joku muu huomauta asiasta.
Syy on se että olen aina omissa maailmoissani, eikä ulkopuolisten asiat juurikaan kiinnosta. Mutta kaikki muu, esim. mahdollinen sadepilvi taivaalla saa kyllä huomioni osakseen.
Ajattelin vain että onko se normaalia ettei juuri ollenkaan vuorovaikuta ympäristön kanssa? Onko muilla elämä tälläistä? Mistä tämä johtuu?
Neuvokaa ja sanokaa mielipiteitänne. Mutta ei ilkeilyjä, pyydän. Kyllä elämässä on muutenkin murheita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
samapa tuo, mutta olen samanlainen.
ihmiset joista vilpittömästi tykkään saavat jakamattoman huomioni.. tosin silloinkin saattaa mennä yli puolet ohi mitä ne sanoo..
minulla johtuu yksinkertasesti vilkkaasta mielikuvituksesta, stressistä ja todellisuuden pakoilusta. .