Iran Suomi

Minulla on kokemusta iranilaisista miehistä, niin ystävänä kuin suhteentasolla.

Tutustuin "kaveri iranilaiseen" toisen suomalaisen ystäväni kautta. Mies oli silloin noin 25-vuotias, puolitoista vuotta Suomessa asunut, mukavanoloinen heppu. Vaihdoimme numeroita ja vietimme usein aikaa yhdessä. Pikkuhiljaa hänestä kasvoi minulle tosi hyvä ystävä. Keskustelimme englanniksia, mutta hän halusi usein yrittää puhua suomeksi ja autoin kotitehtävissä häntä. Vietimme aikaa hänen asunnollaan, jossa saatoimme tehdä ruokaa tai katsella elokuvia. Hän oli kai tänne tultuaan kääntynyt kristityksi, eli ei enää kuulunut shiiamuslimeihin. Häen syitään Suomeen on vaikea selittää, mutta häntä oli vainottu kotimaassaan, hänen isänsä korkeanaseman takia. Hänellä oli kihlattu Iranissa odottamassa.
Luonteeltaan ystäväni oli energinen ja menevä persoona, mutta ajoittain myös todella äreä, eristäytynyt vastarannan kiiski. Hän kertoi saaneensa masennuskohtauksia aikaisemmin. Ajattelultaan varsin länsimaistunut, eikä pitänyt omanmaalaisiaan kauhean suuressa arvossa. Varotteli usein etten luottaisi muihin iranilaisiin liikaa.
Piti bailaamisesta ja juhlimisesta, harrasti tyttöjen iskemistäkin jossain määrin, vaikka oma kihlattu tosiaan oli Iranissa.
Juttelimme myös Iranin tilanteesta ja hän ei pitänyt maansa hallinnosta ja sanoi olevansa paljon onnellisempi täällä. Täällä sai olla vapaasti.

Toiseen iranilaismieheen tutustuin tämän ystäväni järkkäämissä juhlissa. Hän oli hyvännäköinen ja kohtelias käytökseltään. Vähän eri luokkaa kuin tämä rämäpää kaverini ;)
Meille muodstuikin romanttinen suhde. Tämä mies oli tullut Suomeen toisten maiden kautta. Hän oli opiskellut esimerkiksi Intiassa sekä tietysti omassa maassaan. Puhuimme englantia keskenämme. Hän oli hyvin huomaavainen ja suloinen tapaus. Persoonamme olivat samantyyppisiä ja kiinnostuksen kohteet samoja. Olin todella onnellinen hänen kanssaan. Juttelimme paljon kaikelaisista asioista.
Tiesin kuitenkin että hänellä oli toisia naisia minun lisäksi. Hän myös ajoittain kiersi itsekseen baareissa juomassa. Vakuutti minulle ettei omasta maasta vaimoa löytynyt, eikä ollut tulevaisuudessa sellaista miettimässä. Hän vai piti hauskaa. Niinpä hän piti minunkin kanssa, jonkin aikaa, noin puolivuotta hauskaa ja jätti sitten hyvin kylmästi pois elämämästään.
Hän kertoi että aiheutin hänelle liikaa päänvaivaa ja tunteita....

Näitä kahta herraa en ole nyt vuoteen enää tavannut. "Ystäväni" , muuti poliisin mukaan kauas pohjoiseen, minulle tai toisille siitä koskaan kertomatta ja tosiaan tämä toinen tapaus nykyään ei halua olla missään tekemisissä kanssani.

On tullut kyllä vähänsellainen tunne, että iranilaiset miehet tulevat tänne länsimaihin pitämään hauskaa, hakemaan vapautta ja irtosuhteita. Kaikkea sitä mitä omassa maassa ei saa / voi tehdä. He ovat hyvännäköisiä, trenditietoisia ja mukavia, persian kielikin kivan kuuloista, mutta syvemmällä tasolla saattaa paljastua kaikenlaisia traumoja, masentuneisuutta ja jopa itsetuhoisuutta.

Tietysti tämä ei kuitenkaan varmasti kaikkia koske. Neuvoisin kuitenkin todella viettämään aikaa, ottamaan selvää taustoista, Iranista ja henkilön syistä tulla Suomeen.

Minkä tyypisiä kokemuksia sinulla aloittaja on ollut?

En voi muuta kuin kompata, mitä edellinen vastaaja sanoi. Jokainen ihminen on toki oma persoonansa, eikä ketään voi taustansa, kansallisuutensa ja kulttuurinsa mukaan luokitella. Omasta kokemuksestani viisastuneena en voi kuitenkaan muuta, kuin kehoittaa suureen varovaisuuteen.

Erehdyin seurustelemaan iranilaisen miehen (me molemmat reilu parikymppisiä) kanssa. Alkuun hän toki oli huomaavainen jne. Mutta karu todellisuus paljastui aikanaan. Vaikka hän oli asunut Euroopassa monta vuotta, niin kyllä hänen lapsuutensakulttuuri arvoineen ja tapoineen piti häntä suuresti edelleen otteessaan. Tuntui, ettei hän ollutkaan kiinnostunut minusta, kun aina vain "saarnasi" omasta kulttuuristaan ja uskostaan. Ja tämä ulottui jotakuinkin jokaiselle elämänalueelle, jopa keittiöön.

Mies paljastui myös hyvin omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi. Lopulta en enää vaan jaksanut. Suhde vei minulta liikaa voimia. Eikö suhteen kuitenkin pitäisi tuosa uutta energiaa ja hyvää oloa - eikä masentaa ja lannistaa? Pistin siis suhteen poikki, josta alkoi hirveä "vainoamiskierre". Mies ei sanoi, ettei hän koskaan anna periksi suhteeme tiimoilta ja hän soitti ja tesktasi minulle monta kertaa päivässä. Lopulta en enää vastannut. Silti yhteydenottoja jatkui hänen puoleltaan monen kuukauden ajan. Ei enää päivittäin, mutta viikoittain, kuukausittain. Tämä oli todella ahsitavaa ja voimia vievää aikaa. Minua pelotti, että hän tekisi jotain typerää, sillä osa viesteistä oli ollut jollain tavoin "uhkaavia". Toivon, että tämä helvetti on nyt ohi.

Heh heh, siinä pari lyhyttä novellia siitä miten suomipissisten kanssa tulee menetellä arabipoikien saadakseen kaiken mahdollisen avun ja tuen suomessa oleilulleen.
Ottakaapa pojat saamastanne ohjeistuksesta oppia.

Mitä tekemistä iranilaisilla on arabien kanssa?

Muistuttaisin avioehdon tärkeydestä. Onhan sairaskuluvakuutuksesi kunnossa, ja nimiä ei kannata laittaa vekseleihin.

Ei ole yhtä ja ainoaa "iranilaista miestä". Heitä on moneksi. Uskontojakin siellä on moneksi. On ateisteja, muslimeja, bahaita, zarahurstralaisia... Etnistiä ryhmiäkin on useita. On persialaisia, arabejakin, turkin iranilaisia, kurdeja...
Ja kaiken päälle vielä se ihmisen persoona. Kyllä on niin, että on tutustuttava ihmiseen, ennen kuin voi sanoa juuta tai jaata.

tyttäreni seurusteli iranilaisen kanssa eikä helvetti ole ohi vieläkään. hirvittävää henkistä väkivaltaa, uhkailua ja kiristämistä. kaipa tästä poliisille on mentävä seuraavaksi.

Naisella ei ole oikeutta erota miehestään!

Kannattaa katsoa alla oleva klippi. Vanhoillinen kulttuuri ei sovellu homoudenkin sallineeseen länsimaalaiseen tyyliin? Parisuhteessa voi olla kommelluksia mikäli nainen ei tiedä paikkaansa.

http://www.youtube.com/watch?v=-k1gu2xjkmI

Aaaah, olen saanut elämäni parasta seksiä iranilaisilta miehiltä! Siinä maassa on niin monenlaista ja perhe ja koulutustausta kertoo aika pitkälle, mikä on miehiään. Eli pizzerian pitäjät ja pakolaiset kannattaa syynätä aika tarkkaan, mutta yleensä opiskelijat ja koulutetuista perheistä tulleet ovat varsin moderneja, joskus jopa modernimpia kuin länsimaalaiset itse.

Aikoinani seurustelin ja olin avoliitossa iranilaisen miehen kanssa puolitoista vuotta. Hän oli tuolloin ollut Suomessa jo 8 vuotta, mutta suomenkielentaito oli todella heikko. Hän kun vietti aikaansa enimmäkseen maanmiestensä kanssa, eikä suomalaisten kanssa keskustellut kuin pizzeria-työpaikkansa puitteissa. Jos kielitaidon puute unohdetaan, niin miehenä oli kiltti, tunnollinen, rehellinen ja uskollinen. Hän ei ollut muslimi eikä kristitty, vaan omien sanojensa mukaan ateisti. Oli tullut Suomeen alaikäisenä, mutta ei ollut käynyt täällä mitään kouluja, ainoastaan pakollisen kielikurssin. Paljastui myös aikanaan, että hänellä oli tuomio pahoinpitelystä ja luottotiedot menneet maksamattomien vahingonkorvausten vuoksi, mikä oli aikamoinen turn-off. Häneltä puuttui myös kunnianhimoa ja tulevaisuudensuunnitelmia, ja nuo kaksi asiaa painoivat lopuksi vaakakupissa aika paljon kun lopetin suhteen. En halunnut tyytyä mieheen, joka oli täysin valmis leipomaan pizzaa koko loppuelämänsä, ja jolla oli voudissa velkaa plus rikosrekisterimerkintä. Erosimme jo aikoja sitten, olisikohan siitä jo 12-13 vuotta aikaa, mutta edelleen mies on pizzanpaistajana... On tosin onnellisessa liitossa suomalaisen naisen kanssa ja lapsikin on, eli siitä kyllä olen onnellinen hänen puolestaan. Lapsiahan hän halusi jo silloin joskus.

Paha mies.

Kannattaa muistaa että "iranilainen mies" on aika laaja käsite, tarkoittaako aloittaja nyt persialaista, kurdia vai mahdollisesti arabia iranilaista? Ainakin noita kaikkia edellämainittuja löytyy Suomen iranilaisten joukosta.

"Suurimmat iranilaiset ryhmät ovat persialaiset (50–60 prosenttia väestöstä), kurdit (noin 10 prosenttia), gilakit ja mazandaranit (10 prosenttia), lurit (2 prosenttia) ja belutšit (2 prosenttia). Turkkilaissukuisia vähemmistöjä ovat azerit (n. 20 prosenttia) ja turkmeenit (2 prosenttia).[1] Muita etnisiä vähemmistöjä ovat muun muassa arabit (1 prosenttia), armenialaiset, assyrialaiset ja juutalaiset."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iran

Minun iranilaiseni on maailman paras mies. Oikein oikeasti. Kukaan ei ole täydellinen, sanotaan, mutta tuntuu kuin tämä olisi. Ja puhun jo usean vuosikymmenen kokemuksesta. Eli enköhän jo tunne mieheni. Hän on minun paras ystäväni, oma mieheni.