Mulla mies on alkanut salailemaan menojaan kummallisesti. Huomaan, että on käynyt jossain kun olen itse ollut illan pois, mutta ei kysyttäessäkään kerro missä on ollut. Työreissuille lähtöjen ja varsinkin kotiin tulemisten ajankohdat eivät täsmää sillä lailla kuin ennen. Tapa puhua puhelimessa on muuttunut. On omista asioistaan jotenkin salamyhkäinen, ärtyy tavallista helpommin. Syyttää ärtymyksestä työstressiä.
En ole saanut häntä kiinni mistään sellaisesta, mikä olisi oikeasti huolestuttavaa. Tiedän, että hän on aikoinaan pettänyt exäänsä eikä jäänyt siitä kiinni.
Huolehdinko turhaan? Hermoilen sitä, että minulle käy niinkuin hänen exälleen, mutta hermoilenko turhaan. Naisen vaisto sanoo, että jotain on muuttunut, mutta en tiedä mitä ja miksi. En haluaisi lähteä vakoilemaan puhelinta tai tietokonetta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä.
En ole saanut häntä kiinni mistään sellaisesta, mikä olisi oikeasti huolestuttavaa. Tiedän, että hän on aikoinaan pettänyt exäänsä eikä jäänyt siitä kiinni.
Huolehdinko turhaan? Hermoilen sitä, että minulle käy niinkuin hänen exälleen, mutta hermoilenko turhaan. Naisen vaisto sanoo, että jotain on muuttunut, mutta en tiedä mitä ja miksi. En haluaisi lähteä vakoilemaan puhelinta tai tietokonetta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Et huolehdi ihan turhaan. Jos ei suostu puhumaan missä on ollut tai missä on, kun soitat, jos ei vastaa puhelimeen, niin salattavaahan sillä on. Mutta sun olisi saatava mies valheesta kiinni, noin aluksi. Pelkkä 'luulen' ei riitä. Esim niin että voisit itse itsellesi todistaa että ei ole töissä vaikka väitti.
"Hermoilen sitä, että minulle käy niinkuin hänen exälleen, mutta hermoilenko turhaan. Naisen vaisto sanoo, että jotain on muuttunut, mutta en tiedä mitä ja miksi. En haluaisi lähteä vakoilemaan puhelinta tai tietokonetta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä".
No sittenhän tiedät mitä edestäsi löydät.
Olitko sinä itse se kakkonen, silloin kun mies petti exäänsä? Jos pettäjä joutuu elämään yksin uskottomuuden jälkeen, se on hänelle hyväksi, hän voi itsetutkiskellä ja käsitellä menneisyytensä, väärän tekonsa ja jopa katua ja näki myös teon seuraukset. Mutta jos pettäjä siirtyy exän luota suoraan kakkosen syliin, se välivaihe, jossa pitäisi käsitellä oma uskottomuus ja se, että kumppaninin pettäminen on väärin, jää väliin. Ttdennäköisyys, että pettäjä ratkaisee sitten uudessa suhteessaan ongelmat toistaen vanhat kuvionsa (valheella selviän, pettäminen on ok) on suurempi.
Lähes aina on tosian tuhoon tuomittu uusi suhde, ellei se ole alkanut eron ja itsetutkiskelun jälkeen.Eihän sitä monikaan ihastuneena usko, mutta sittenhän näkee ja kokee.
Tai sitten suhteenne arkistuessa sinua on alkanut kaivella se, että voisiko mies tehdä sinulle samoin kuin on tehnyt exälleen...
Oi voi, säälin sinua ap. Vaikka olisitkin ykköstynyt kakkonen niin, luulen että olet kuitenkin rakastanut miestä. Sinä uskoit ja luotiti miehen puheisiin kuinka olisit hänen elämänsä pelastaja.
Sinä et osannut ollenkaan ajatella etkä ymmärtää kuinka suuren surun miehen kanssa aiheutitte hänen exälleen ja koko perheelle.
En toivo pahaa edes ykköstyneelle kakkoselle. Toivon ainoastaan, että tuo mies heräisi ja ymmärtäisi tekojensa seuraukset eikä enää koskaan pilaisi kenenkään elämää.
Ymmärrän myös että et ole koskaan voinut luottaa täysin. Petturi kun ei muutu.
ei ainakaan kannata puhua asiasta hänen kanssaan?
Luuletko, että pettävä mies tunnustaisi yhtään mitään? Pettävä mies valehtelee viimeiseen saakka ettei hänellä ole mitään. Pettävän miehen kanssa puhuminen on pelkkää ajan hukkaa.
No jos yhtään tuntee miestään, niin jotain pystyy päättelemään vastauksista. Eihän tietysti tarvitse mitään tunnustaa tms, mutta käytöksestä, reaktoista voi lukea paljon. Kannattaa miettiä kysymysten asettelu huolella.
helvetti sitä tarvitse SYYTTÄÄ toista vaan PUHUA! oletko koskaan kuullut PUHUMISESTA?!
kyllä se toinen myöntää, että suhteessa menee nyt huonosti jos siltä todellakin tuntuu.
Joo, olen kuullut puhumisesta ja kuulemmat jotkut jopa puhuvatkin. Minun mieheni ei ainakaan puhu mitään. Yksinpuheluun olen kyllästynyt. Ja joskus se toinen ei todellakaan myönnä yhtään mitään, ei ainakaan sitä että suhteessa on mennyt huonosti, jos ei halua erota. Ja tiedoksesi vaan, että aika moni pettävä mies ei halua erota.
itseppä olet miehesi valinnut
Avioeroa voi hakea ihan yksinkin. Mitä väliä sillä on, mitä pettävä mies haluaa? Jos suhteessa menee huonosti, niin miksi sä itse et tee mitään? Päivästä toiseen vaan puhut ja puhut ja mies tietää, että sä vaan todellakin puhut. Mitään ei tapahdu, mikä ehkä herättäisi miehen huomaamaan sinut. Eihän avioeroon nykyisin edes mitään syytä tarvitse.
Voihan myös olla, että miehen mielestä teillä menee suhteessa ihan hyvin.
Nimenomaan noin, miten viimeisessä lauseessa menee.
Usein on niin, että kun parisuhde arkipäiväistyy kestettyään vuosia, ihmiset huomaavat, että meneehän tämä tässä ilman mitään "sirkustemppuja" - huomaavaisuus ja "syvälliset keskustelut" jäävät syrjään ja sitä "vain" eletään yhteistä arkea ilman kummempia ylä- tai alamäkiä. Kun on huomattu, että toinen pysyy luotettavasti rinnalla, uskalletaan ottaa askeleita oman reviirin ulkopuolellekin ilman pelkoa, että toinen kaikkoaa saman tien tai alkaa pitää gestapo-kuulusteluja siitä, mitä toinen "oikein ajattelee". Oman reviirin ulkopuolella on todellakin muuta elämää kuin tämän palstan otsikko "uskottomuus". Vaikka parisuhde olisi miten hyvä, ei se ole eikä saakaan ola vankila, jossa on "vain me kaksi". Joskus tekee oikein hyvää tuulettaa ajatuksia muidenkin ihmisten seurassa eikä se tarkoita, että selän takana haukutaan oma puoliso pataluhaksi kavereille.
Jossei ole valmis siihen, että parisuhde ei ole auvoisa turvapaikka, johon ei sisälly muita ihmisiä kuin korkeintaan lapset ja lähin suku, kannattaa miettiä kahteen kertaan, alkaako koko yritykseen. Ja ainakin kannattaa tehdä potentiaaliselle kumppanille selväksi omat näkökantansa esim ns pelisääntöjen suhteen.
Oliko tämä ketju pelkkä provo vai miksi ei ap vastaa yhteenkään kommenttiin.
Ap:llä on muutakin elämää kuin netissä roikkuminen :)
Ei, en ole ykköstynyt kakkonen.
Puhumme mieheni kanssa paljon kaikenlaisista asioista, myös meidän välisestä suhteestamme. Siksipä tällainen epämääräinen salamyhkäisyys tuntuukin kummalliselta. Tähän asti olemme pystyneet puhumaan lähes mistä vaan.
Nyt kun mies lähtee illalla jonnekin ja kysyn minne hän menee, saan vastaani huutoa siitä, kuinka muka stalkkaan häntä eikä hänen tarvitse minulle jokaista menemistään tilittää.
Tähän mennessä ne epämääräiset kertomatta jätetyt menot, mitkä olen saanut selvitettyä, ovat olleet ihan viattomia. Pelkään vain, että hän jotenkin petaa itselleen valmiiksi tilanteita pettämistä varten. Ikäänkuin totuttaisi minua siihen, että hänellä on epämääräisiä menoja, joista minun ei kuulukaan tietää sen tarkemmin.
Voi olla, että mies vain haluaa tilaa itselleen ja minä olen vainoharhainen, kun pelkään että minulle käy kuin hänen exälleen. Tai sitten ei. Voi kun tietäisi.
"Tähän mennessä ne epämääräiset kertomatta jätetyt menot, mitkä olen saanut selvitettyä, ovat olleet ihan viattomia. Pelkään vain, että hän jotenkin petaa itselleen valmiiksi tilanteita pettämistä varten. Ikäänkuin totuttaisi minua siihen, että hänellä on epämääräisiä menoja, joista minun ei kuulukaan tietää sen tarkemmin.
"
Niinpä. Minä harrastin samaa kun asuin alaikäisenä kotona. Ei voinut tehdä niin että vanhemmat heittää minut aina bileisiin silloin, kun en aio juoda ja sitten yhtäkkiä keskellä talvea 15 asteen pakkasessa haluankin mennä välttämättä polkupyörällä. Hetihän ne olisivat arvanneet, miksi.
Eipä siinä auttanut muta kuin kategorisesti kieltäytyä vanhempie kyydityspalveluista olipa meno mikä tahansa.
Itse olen vaimolle aina sanonut, että en suostu koskaan elämään epätietoisuudessa. eli jos joskus haluaa salamyhkäillä, niin ihan sama ovatko ne menot viattomia vai ei niin minä otan eron koska en suostu elämään epäilyksessä.
Ja kyllähän salamyhkäisyyteen voi littyä paljon muutakin ongelmallista kuin pettäminen.
Peliongelma, huumeet, alkoholiongelma, onhan näitä sailailuun johtavia ei-pettämiseen liittyviä ongelmia olemassa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että sikäli kun miehelläsi ei ole meneillään mitään "hämärää" ja kun hän tietää sinun tietävän menneisyyden pettämisestä, hänestä voi olla hyvin loukkaavaa se, että epäilet häntä ja tivaat menemisistä?
Mieti omalle kohdallesi: olet tehnyt menneisyydessä pahan virheen ja uskaltanut kertoa siitä nykyiselle kumppanillesi ja olisit sillä kannalla, että samaa virhettä et toistamiseen tee. Miltä tuntuisi, jos huomaisit kumppanisi kuitenkin alkavan epäillä vilpittömyyttäsi?!
Ei riitä, että toinen osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen - sinun on myös pystyttävä luottamaan! Mies ei ole tähän mennessä SINUA pettänyt, joten miksi maalaat piruja seinille?!
Salamyhkäisyyteen liittyy aina salaisuuksia, seuraile rauhassa mihen tekoja menoja ja puheita, sillä pettäjän puheissa on useimmiten paljon valhetta. Hänhän joutuu salamaan asiaa ja se onkin se suurin suurin pettämisen anti saa tuota jännitystä elämäänsä.
Tarkistelisin vaivaihkaa noiden juttujen aitoutta ja samalla yrittäisin saada myös salaisen tarkistuksen menojen paikkansa pitävyydestä.
Jotain salamyhkäisyyttä on, voihan se liittyä johonkin muuhunkin kuin kuin pettämiseen, mutta useimmiten taitaa olla se pettäminen kyseessä.
No millaisia nämä sinun poissaolosi ovat olleet, voisivatko ne olla laukaisseet tämän tilanteen, ovatko viihdettä vaiko työtä.
Omat poissaoloni eivät ole mitään ihmeellisiä, niistä ei ole koskaan tullut riitaa, ja olen kertonut niistä aina ajoissa. Olen töissä, jumpassa, ystävättären kanssa lenkillä, joskus kavereiden kanssa ulkona. Ei mitään minkä voisin ajatella laukaisseen tämän tilanteen.
Alkoholi- tai huumeongelmaa ei miehellä ole. Tuskin peliongelmaakaan, ainakin raha-asiat ovat kunnossa.
Harkitsevassa tarkkailussa on se huono puoli, että oma suhtautumiseni alkaa häiritä itseäni. En enää tiedä mikä on aiheellista epäluuloisuutta ja mikä vainoharhaisuutta. Jos tietäisin miehen pettävän, tai jos minulla olisi perusteet epäillä sitä aiheellisesti, niin voisin vetää siitä johtopäätökseni ja heittää miehen ulos. Nyt minulla ei ole muuta kuin epätietoisuutta.
"kun mies lähtee illalla jonnekin ja kysyn minne hän menee, saan vastaani huutoa siitä, kuinka muka stalkkaan häntä eikä hänen tarvitse minulle jokaista menemistään tilittää."
Hah -pettää se! Tää on NIIN tyypillinen, pettäjävalehtelijan normitemppu. Pettäjä hermostuu ja vihastuu, jos hänen menoistaan kyselee. Hän siirtää näin pallon koko hommasta ja kysymyksestä kumppanin niskaan. Vihastumalla kysymyksien kohdalla, petttäjä esittää että hänessä ei ole yhtään mitään vikaa, vaan puolisossa. Viaton ihminen ei vihastuisi vaan vastaisi ilman mielialan muutosta kun kysytään, eikä kohtauksessa ei olisi mitään tavallisesta keskustelusta poikkeavaa.
"Tarvitsen omaa aikaa, älä vaklaa mua, sä oot vainoharhaisen mustasukkainen" on toinen normaali temppu myös.
Puoliso, joka menee tähän vanhaan halpaan, nöyrtyy, syyllistää itsensä -eikä kysy enää eikä epäile, vaan kuvittelee, että vika on hänessä itsessään.
Ap - ei muuta kuin seuranta päälle, missä käy. Älä yritä saada tunnustusta mieheltä itseltään, sillä et tule onnistumaan, kun on tapapettäjä.
Olitko muuten kakkonen itse?
Ilmeisesti ei auta kuin tiukentaa seurantaa ja katsoa mitä tapahtuu. Taitaa olla turha uskotella itselleen olevansa vain vainoharhainen.
Enkä ole itse koskaan ollut kakkonen tai pettänyt ketään. Kaikenlaista on elämässä tullut tehtyä, mutta pettämisiltä olen onnistunut välttymään, ainakin tähän asti.
MUTTA ota huomioon sekin mahdollisuus, että epäillyksesi on turhaa.
Nimimerkillä kokemusta on... Ex "piti tiukkaa seurantaa" syistä, jotka eivät minulle koskaan oikein selvinneet. En pettänyt häntä eikä hänkään tiettävästi minua, loppupeleissä eromme johtui yleisestä yhteensopimattomuudesta - ja siitä, etten jaksanut elämää jatkuvasti epäilyksen alaisena.
Parin vuoden yhteiselon jälkeen mies sai päähänsä, että minulla on PAKKO olla jotain ulkopuolista säpinää. Uuden työpaikan myötä tutustuin uusiin ihmisiin ja kun porukka henki oli hyvä, sain esim uuden lenkkikaverin lähistöltä ja kun ex itse lähti baariin "sop.muk.", saatoin soittaa sinkku-työkaverilleni, että mennäänkö yksille tms. En kokenut olevani erityisen tilivelvollinen näistä menoistani, koska hänkin meni eikä kumpikaan ollut "luvattomilla teillä". Jonkun kerran tuli "äsähdettyä" ristikuulustelun yhteydessä, että helv vieköön, onko tämä vankila vai parisuhde?!
No, sinä valitset itse kulkemasi tien. Mutta ennen lisäsiirtoja - mieti, miltä itsestäsi tuntuisi olla syyttä epäiltynä ja "seurannassa".
No niinpä juurikin. Minä en ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen mustasukkaisena, eikä minulla ole ollut tapana kysellä erityisemmin miehen menojen perään. Olen ajatellut, että kummallakin saa olla myös oma elämä, joka paikkaan ei tarvitse mennä käsi kädessä, ja omat menot ovat ihan terve ilmiö. Kysyttäessä kai kuuluisi silti kertoa missä on ollut edes suunnilleen. Minulle on tähänkin asti riittänyt selitykseksi vaikka että kävi työkavereiden kanssa kaljalla. En ole tivannut keitä siellä oli ja missä olitte ja monta kaljaa joit ja keitä naisia siellä oli.
Päätin nyt, että seurantaa täytyy tiukentaa, mutta pitää se silti huomaamattomana. Jos mies huomaa olevansa kovin tiukassa seurannassa, ei siitä taida mitään hyvää seurata. Jos epäilen syyttä, aiheutan lisää ongelmia. Jos epäilen aiheesta, mies muuttaa taktiikkaansa ja miehen käräyttäminen käy entistä vaikeammaksi.
Voi tyttö hyvä. Tuolla pääöksellä teidän parisuhde on jo tuhoon tuomittu. Sä et ymmärtänyt edellisen kirjoittajan pointtia lainkaan. Parisuhde ei ole mikään vankila. Ja susta on kovaa vauhtia kuitenkin tulossa vanginvartija. Sä olet jo päättänyt, että pettää se sun miehesi. Etsit merkkejä jokaisesta eleestä, sanasta, menosta. Kohta olette siinä pisteessä, että sä kyttäät jopa hänen vessassa viipymisiään varmana siitä, että hän esim. soittaa jollekin vessassa käydessään.
Mikään ei syö toista ihmistä loppuun niin nopeasti kuin aiheeton mustasukkaisuus. Mä olen sen liitossani kokenut. Mulle kävi aivan samoin kuin tuolle edelliselle kirjoittajalle. Pääsin uuteen työpaikkaan, sain uusia ystäviä, kävin työkaverin kanssa lenkillä yms. Ja mies teki mielessään päätelmiä, että kyllä mä varmasti petän sitä. Enkä varmasti pettänyt.
Mäkin kehotan sua tarkasti miettimään, millaista on elää jatkuvan epäluottamuksen kohteena. Se ei ole rakkautta toista kohtaan vaan vapauden riistoa. Mutta itse olet jo tiesi valinnut. Mä oikeasti toivon, että sun epäilyt on aiheettomia ja mies näyttää sulle, mistä kana pissii. Se jättää sut ajanoloon. Sitten sä ehkä tajuat edes sen, ettei parisuhde saa olla vankila.
Jos mies ei vastaa vaan tiuskli, kun kysytään normaalisti menoistaan, niin ei ole aiheetonta, sillä on salailua. Jos mies on vielä entinen ei-kiinnijäänyt pettäjä, niin yhä enemmän. Vainoharhaisesti tuskin AP seuraa, mutta silmät ja korvat kandee pitää auki. Valheesta jää kiinni ilman mustasukkaisuuttakin, jos kuulijalla on herkät korvat.
Epäterveen mustasukkaisuuden ja terveen epäilyksen välillä on selvä ero. Jokin asia (miehessä) ei ole kunnossa.
Ehkä mies on muuttumassa samanlaiseksi kuin oli aikaisemminkin. Avoimuus ja ihastus on ohi, ja vanhat tavat palaavat.
Pelottavinta on, että hän saa syyllistettyä hiljaiseksi. Toiseksi pelottavinta on, että hän osaa peittää jälkensä erittäin hyvin.
Jos rahapussista puuttuvat kaikki kuitit ja tositteet, jos puhelin on äänettömällä, jos mies ei viihdy asunnossa yksin ollessa on varmaa, että mies on uskolliseen parisuhteeseen sopimaton. Oma vapaus ja samalla toisen hyväksikäyttö ei ole iloinen yllätys kenellekkään.
Turhaa on syyllistää mustasukkaisuudesta, jonka puoliso on pettämisellään ja kiinnijäämisellään petetylle aiheuttanut. Aivan luonnollinen reaktio tulla mustasukkaiseksi siinä tilanteessa tai jopa sitä ennen, jos on jo pidemmän aikaa haistanut, että joron jäljillä ollaan. Jos puoliso olisi jo alkujaan ollut mustasukkainen, niin olisihan hän ollut sitä jo seurusteluajoista lähtien, vai kuinka? Vai miksi äkisti 25 vuoden jälkeen muuttui mustasukkaiseksi? Kun peiliin pitäisi kurkkia ja itseään tutkiskella petetyn, niin ihan samoin pitäisi myös pettäjän tehdä.