Työskentelen päiväkodissa lastenhoitajana ja pidän työstäni paljon. Olen ollut alalla 8-vuotta. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta minua painaa itseeni kohdistuva epäammatillinen käytös jota ilmenee nuoren naisvarajohtajamme kautta. Hän sanoo minulle kaikesta ja todella ilkeästi, kuin en tajuisi mitään... Hyvä, kun aamulla huomena edes sanoo.. Olen, kuin ilmaa hänelle.. Puhuu juuri sen mitä on aivan pakko. Jos jotain tapahtuu syyttää hän usein minua. Olen saanut palautetta lasten vanhemmilta kuinka olen iloinen, ystävällinen ja osaan olla lasten kanssa. Teen työtä sydämelläni. Tunnen usein hänen silmät niskassani... Hän oikein odottaa , että pääsee sanomaan jostain. Kun tulin tiimiimme minusta tuntui, että minua ei haluttu siihen aidosti mukaan... Uusia toimintatapoja ja ajatuksia ei hyväksytä, vaan halutaan pitäytyä vanhoissa... Tämä on monilla ongelmana.. Ei uskalleta kokeilla uutta ja uudistaa ryhmän toimintaa.. Itse olen rauhallinen ja ystävällinen... Mutta kyllä välillä sapettaa todella... Luuleeko hän osaavansa kaiken ja, että on korvaamaton.... Oma esimieheni on todella mukava.. Hän kysyi minulta tuossa loppusyksystä, että jaksanko työtäni ja onko kaikki hyvin? Kerroin suoraan avioerostani ja poikani sairaudesta jotka ovat osana olleet elämääni.. Minkäs niille mahtaa.... Avoimesti kerroin tiimissä poikani sairaudesta... Jotta muu tiimi ymmärtäisi, että olemme myös ihmisiä emmekä "robotteja". Tottakai työpaikka ei ole mikään terapiapaikka, mutta on mielestäni reilua kertoa itsestään jotain, kun tiimiä ollaan ja naisia kaikki.. Kerroin myös kuinka inhoan "himpaamista" ja sitä, että itseään ei saa toteuttaa... Yritän auttaa aina muita ja olla joustava...Muutoksia tulee joskus päivittäin, kun henkilöstöä sairaana... olen miettinyt kuinka tuo nuori nainen kehtaa!!!!! Lapset tosi ihania... Onko muilla ajatuksia? Vinkkejä? Välillä ajattelen, että nousen hänen yläpuolelle.. En välitä... Aina, vaan ei jaksa...
Aina, vaan ei jaksa!
Ei mikään robotti.
1108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän, että tuollainen on raskasta ja tuollaisia ihmisiä on joka työpaikassa. Kun tiedostaa, että ongelma ei ole sinussa vaan hänellä on ongelmia oman egonsa kanssa, oma elämä helpottuu huomattavasti. Yritän nykyään ymmärtää negatiivisesti muihin asennoituvia ihmisiä, enkä tunne katkeruutta asiasta. Jos antaisin negatiivisten ihmisten vaikuttaa omaan elämääni, minusta tulisi heidän kaltaisensa ja se on juuri se, mitä he haluavat. Kunhan omatunto on kohdillaan ja kohtelee muita kunnioituksella, minulla kaikki on ok.