Miten selvitän onko exällä tunteita minua kohtaan

Kantsii soittaa ennustajille. Myös poron luista näkee hyvin, heität ne ilmaan ja laita net sitten nahkarummun päälle joka on luonnon jänteillä kiritty. Kato tarkasti ketä luukuvio muistuttaa eniten.. Jos vielä on epäselvää niin sitten ota tervaa ja pirtua, mene löylyihin, hyppää hankeen, vähän lsd:tä päälle ja takaisin löylyihih. Kato nyt tarkkaan kuka sieltä kiukaan sisältä tulloo. Se on sun kohtalosi nainen. Mutta jos se on äiti joka sieltä kurkistaa niin ilman jäät.


Soita soita soita soita tai unohda.

Soita tai lähetä tekstiviesti, jos sinulla on numero. Niin yksinkertaista, mutta monimutkaista se on.

oletko miettinyt KYSYMISTÄ!?

:D

No olen miettinyt :D Pidätte minua varmaan ihan tyhmänä... No se soittaminen ei aina ole niin helppoa ;) Enkä nyt kaipaa ohjeita siihen, miten puhelin otetaan käteen, näppäillään oikea numero jne. Mutta teenkö itsestäni ihan pellen, jos hän ei todellakaan ole enää kiinnostunut?

Soittamisen kynnys on suuri, pystyn kuvittelemaan sen. Ajattelepa aikaa vaikka viisi vuotta eteenpäin. Kannattaako nyt selvittää asia, vai siirtää sitä myöhemmäksi? Kertomasi perusteella oletan, ettei tunteesi tule häviämään.

Enemmän se osoittaa rohkeutta kuin pellemäisyysttä, kun soittaa ihmiselle josta välittää.

Jos sä et soita niin jäät miettimään loppu iäksi jos siitä sittenkin olisi tullut jotain tai onneksi soitin, kaikki menikin hyvin..

Neljä vuotta on kyllä aika pitkä aika erosta, eikä minullakaan riittäisi
rohkeus soittamiseen.
Jos vaan mahdollista niin järjestä tilanne jossa tapaatte sattumalta.
Minä näin exän menevän kauppaan, ja jäin ulkopuolelle odottamaan, kun hän
tuli kaupasta niin tulin muka sattumalta häntä vastaan.
Juteltiin pitkään niitänäitä, sekä eroon johtaneita asioita.

Älä unta näe, ei se paska jauhamalla muuksi muutu, ja löysässä hirressä tulee sulle aika pitkäksi ajanmittaan.

Soita hänelle, mutta muista että sinun täytyy olla valmis vastaukseen oli Se mikä tahansa.
Olin samassa tilanteessa kuin sinä, soitin, näimme ja ne kultaiset muistot palasivat takaisin meille molemmille. Minä en ollut valmis tähän, halusin vain nähdä ja jutella. Minulla on perhe josta en aio luopua. Nyt asia vaivaa koko ajan mieltäni ja olen onneton aiemmin onnellisessa suhteessani.
Jos itse et ole kiinni missään, niin neuvoni on että älä aikaile vaan toimi. Onnea matkaan.

Minulla on myös tunteita ex-"puolisoa kohtaan ja tuntuu pahalle, että hän on päässyt paremmin eteenpäin kun minä. Eroon pystyn järkeilemään syyt miksi se tapahtui. Olin itse kaikenlisäksi lähtevä osapuoli, joten järjellä ajatellen ei pitäisi olla enää niin vaikeaa tunteiden kanssa. Normielämän hoitaminen yksin stressaa ja aiheuttaa ahdistusta. Pahimmillaan vaan makaan sängyssä ja pyörittelen ikäviä tunteita :(