Sydän sen kuin vaan kaipaa toisen kainaloon,
vaikka kotona on hyvä mies.
Suhde toisen miehen kanssa on laitettu "hyllylle" järkisyistä. Ettemme vaan rikkoisi perheitämme.
Mutta vaikeeta on. Sydämessä on vain sen toisen kuva koko ajan.
Miten se voikin olla näin helkkarin vaikeeta?
vaikka kotona on hyvä mies.
Suhde toisen miehen kanssa on laitettu "hyllylle" järkisyistä. Ettemme vaan rikkoisi perheitämme.
Mutta vaikeeta on. Sydämessä on vain sen toisen kuva koko ajan.
Miten se voikin olla näin helkkarin vaikeeta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän mitä tarkoitat. Järjen pitäisi voittaa, mutta minkäs teet. Elämä on liian monimutkaista!
lämmin ystävän halaus, sillä sitä tarvitset. aivan niin kuin minäkin tarvitsen, samassa jamassa kun olen kanssasi. :´-(
miten elämä voikin olla näin julmaa, miksei tunteitaan voi käskeä?
sydäntä särkee, itkettää... ketään ei halua satuttaa ja juuri silloin satuttaa eniten itseään....
suljen silmäni, edessä vain kuvajainen...
ehkä meille joskus koittaa helpotus.
olisin itse kirjottanut ton tekstin,itse olen naimisissa ja "suhde" toiseen mieheen ns. jäähyllä...:( molemmat tahoillamme naimisissa, ikävä silti sen toisen luo aivam mahdoton!!!! (molemmilla)tekstareita lähetelty,sätissä juteltu ja puhelimessakin on tullut juteltua jonkin verran...mutta mutta...mitä tehdä? nyt toinen osapuoli meinaa erota vaimostaan, pitäiskö mun myös erota miehestäni ja aloittaa yhteis elämä tän toisen kanssa??!!
Minäkin samassa jamassa...Jostain haluaisi saada kannustusta ja tukea mut tulee vain huoraviestejä. En tiedä vain miten voisin satuttaa miestäni kertomalla uudesta suhteestani.
Kun ei ole mitään vikaa entisessäkään niin miten sitä oikeuttaa lähtönsä??
Ollaan tavallaan samassa jamassa....
Olen seurustellut avopuolisoni kanssa muutama vuosi ja kaikki olisi tosi hyvin jos vain minä en olisi rakastunut toiseen mieheen...joka on naimisssa.
Suhde on jatkunut n. vuoden ja tiedän ettei se näin voi jatkua.. Joku ratkaisu pitää löytää... Avopuolisoni rakastaa minua tosi paljon mutta olen itse aivan sekaisin enkä tiedä mitä itse haluan. Toisinaan olen täysin varma etten pysty elää ilman sitä toista, ja toisinaan itken kun ajattelen mitä olen mennyt tekemään avopuolisolleni. Miltä tuntuis jos hän tekisi minulle samoin...?
Olemme sen toisen miehen kanssa yrittänyt yhdessä miettiä että jätetäänkö puolisomme ja yritämme yhdessä.. Vai yritetäänkö unohtaa toisemme ja jatkaa tutussa turvallisessa. Molemmat olemme kuitenkin ihan varmoja ettei kumpikaan vaihto ehto ole helppo... Mitä teen?