Huh. Jälleen kerran tuli itku peiliin katsoessani. Vaikka kasvojeni iho on viime aikoina tasoittunut ja mennyt hieman parempaan suuntaan, on se silti vieläkin aivan järkyttävässä kunnossa. Otsani ja nenäni ovat täynnä violetinpunaisia finniarpia, nenässäni on paljon mustapäitä ja ihohuokoseni ovat koko kasvojen alueella järkyttävän kokoisia... kasvoni ovat myös laikukkaat ja niin kirjavat etten millään löydä sopivaa meikkivoidetta ja mitä ikinä teenkään niin ihoni näyttää aivan kamalalta...
Ongelmistani suurin on kuitenkin järkyttävä karvoitus kasvoissa ja muuallakin kropassa. Olisin tyytyväinen, jos pelkkä kainaloiden ja säärien sheivaaminen ja kulmien nyppiminen riittäisi, mutta ei. Vahailen säännöllisesti myös käsivarsiani ja vatsaani, ja myös rinnoissani kasvaa vaaleaa "untuvaa" sekä yksittäisiä tummia karvoja. "Viiksiäni" vahailen muutaman kerran viikossa ja pinsettien avulla nypin kaikki muut ylimääräiset karvat (joita on paljon!) mm. otsasta. Myös poskissani ja nenässäni kasvaa "untuvaa", joka ei niinkään häiritse mutta ei se kyllä kivankaan näköistä ole.
Mulla on hirveä pakkomielle päivänmittaan vilkuilla itseäni peilistä eri valaistuksissa, ja aamuisinkin meikkaan suurentavan käsipeilin avulla ikkunan edessä ja luonnonvalossa näytän aivan kamalalta. Inhoan ulkona liikkumista valoisalla, kirkkaissa valoissa ollessani koitan vältellä katsomasta ketään silmiin, en halua ihmisten huomaavan kasvojeni ongelmakohtia. Tää oikeesti laskee mun itsetuntoani niin paljon, että se vaikuttaa jo mun ihmissuhteisiinkin... Kaverin piti tulla meille tänään yöksi, mutta ilmoitinkin sitten tekosyyn varjolla ettei se käy. Todellisuudessa en halua näyttää kasvojani meikittä enää edes parhaille kavereilleni, joilla kaikilla on upea iho verrattuna minun ällöttävän huonokuntoiseen ja karvaiseen naamatauluuni. Viime aikoina on tullut peruttua todella paljon kaikkea menoa sen vuoksi etten vain halua näyttää naamaani luonnonvalossa.
En sitten tiedä että kuinka paljon muut loppujenlopuksi kiinnittävät huomiota näihin asioihin mutta itseäni ne häiritsevät todella paljon. Jotkut, lähinnä pojat ovat joskus huomautelleet viiksistäni jos en ole niitä vähään aikaan vahaillut ja muutamia tummia karvoja ollut näkyvillä. Huonosta ihostani ja väärän värisistä meikkivoiteistani ei kukaan ole suoraan kommentoinut mitään mutta olen varma että muutkin huomaavat nämä asiat. Ja koko ajan olen vertailemassa itseäni muihin.
Mä olen aina ollut melko itsevarma ja positiivinen, ja pidän itseäni suht nättinä kasvojenpiirteiltäni ja olen sinut vartaloni kanssa muuten kuin tämän karvaisuuden osalta... Nyt viime aikoina on tullut paljon tällaisia "mä en enää kestä"-tuntemuksia varsinkin ton karvankasvun takia, se siis oikeasti vaikuttaa mun itsetuntoon kun oon muita ruvennut sen takia välttelemään. Mulla on iso kaveripiiri ja oon poikienkin keskuudessa ihan pidetty. Mutta harvemmin kukaan mun ulkonäköä erityisemmin kehuu. Ja olen siis todella nuori, vasta 15-vuotias.
Auttakaa joku oikeasti mua, löytyykö täältä kohtalotovereita kenties? Mitä mun pitäis tehdä kun kaikkea on jo melkein kokeiltu? Jos sitä ihotautilääkärille varais ajan, niin osattaisko sielä tosta karvoituksesta sanoa mitään? Johonkin sellaseen laserhoitoon olisi kiva päästä, mut ne on niin kalliita. Jos sitä pääsis edes noista viiksistä pysyvästi eroon ja sais kasvojen ihon vähän parempaan kuntoon ettei tarvis hirveetä pakkelia aina laittaa naamaan.
Anteeksi sekava ja pitkä teksti...
Ongelmistani suurin on kuitenkin järkyttävä karvoitus kasvoissa ja muuallakin kropassa. Olisin tyytyväinen, jos pelkkä kainaloiden ja säärien sheivaaminen ja kulmien nyppiminen riittäisi, mutta ei. Vahailen säännöllisesti myös käsivarsiani ja vatsaani, ja myös rinnoissani kasvaa vaaleaa "untuvaa" sekä yksittäisiä tummia karvoja. "Viiksiäni" vahailen muutaman kerran viikossa ja pinsettien avulla nypin kaikki muut ylimääräiset karvat (joita on paljon!) mm. otsasta. Myös poskissani ja nenässäni kasvaa "untuvaa", joka ei niinkään häiritse mutta ei se kyllä kivankaan näköistä ole.
Mulla on hirveä pakkomielle päivänmittaan vilkuilla itseäni peilistä eri valaistuksissa, ja aamuisinkin meikkaan suurentavan käsipeilin avulla ikkunan edessä ja luonnonvalossa näytän aivan kamalalta. Inhoan ulkona liikkumista valoisalla, kirkkaissa valoissa ollessani koitan vältellä katsomasta ketään silmiin, en halua ihmisten huomaavan kasvojeni ongelmakohtia. Tää oikeesti laskee mun itsetuntoani niin paljon, että se vaikuttaa jo mun ihmissuhteisiinkin... Kaverin piti tulla meille tänään yöksi, mutta ilmoitinkin sitten tekosyyn varjolla ettei se käy. Todellisuudessa en halua näyttää kasvojani meikittä enää edes parhaille kavereilleni, joilla kaikilla on upea iho verrattuna minun ällöttävän huonokuntoiseen ja karvaiseen naamatauluuni. Viime aikoina on tullut peruttua todella paljon kaikkea menoa sen vuoksi etten vain halua näyttää naamaani luonnonvalossa.
En sitten tiedä että kuinka paljon muut loppujenlopuksi kiinnittävät huomiota näihin asioihin mutta itseäni ne häiritsevät todella paljon. Jotkut, lähinnä pojat ovat joskus huomautelleet viiksistäni jos en ole niitä vähään aikaan vahaillut ja muutamia tummia karvoja ollut näkyvillä. Huonosta ihostani ja väärän värisistä meikkivoiteistani ei kukaan ole suoraan kommentoinut mitään mutta olen varma että muutkin huomaavat nämä asiat. Ja koko ajan olen vertailemassa itseäni muihin.
Mä olen aina ollut melko itsevarma ja positiivinen, ja pidän itseäni suht nättinä kasvojenpiirteiltäni ja olen sinut vartaloni kanssa muuten kuin tämän karvaisuuden osalta... Nyt viime aikoina on tullut paljon tällaisia "mä en enää kestä"-tuntemuksia varsinkin ton karvankasvun takia, se siis oikeasti vaikuttaa mun itsetuntoon kun oon muita ruvennut sen takia välttelemään. Mulla on iso kaveripiiri ja oon poikienkin keskuudessa ihan pidetty. Mutta harvemmin kukaan mun ulkonäköä erityisemmin kehuu. Ja olen siis todella nuori, vasta 15-vuotias.
Auttakaa joku oikeasti mua, löytyykö täältä kohtalotovereita kenties? Mitä mun pitäis tehdä kun kaikkea on jo melkein kokeiltu? Jos sitä ihotautilääkärille varais ajan, niin osattaisko sielä tosta karvoituksesta sanoa mitään? Johonkin sellaseen laserhoitoon olisi kiva päästä, mut ne on niin kalliita. Jos sitä pääsis edes noista viiksistä pysyvästi eroon ja sais kasvojen ihon vähän parempaan kuntoon ettei tarvis hirveetä pakkelia aina laittaa naamaan.
Anteeksi sekava ja pitkä teksti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kyseessä todella häiritsevä karvankasvu (hirsutismi) kyse on hormonihäiriöstä. Näihin liittyvät usein myös häiriöt kuukautiskierrossa. Varaa ihmeessä aika ihotautilääkärille, joka osaa paremmin arvioida tilanteen ja häneltä saat tarvittavia ohjeita eteenpäin. Apua saa kyllä, turhaan kotona yksin asioita murehtii ja silloin on jo huolestuttavaa jos se alkaa vaikuttamaan sosiaalisiin suhteisiinkin. Ihotautilääkäriltä saa myös apua muihin iho-ongelmiin. Arvet vaalenevat ajan kanssa kyllä. Oletko kokeillut jotain mineraalimeikkiä jos ei meikkivoiteista löydy sopivaa? Ovat usein peittävämpiäkin jopa kuin meikkivoiteet.
Minulla on ollut myös nuorena finnejä ja järkyn kokoisia mustapäitä. Onneksi minulla oli kaveri, joka opetti perus ihonhoitoa, eli ihonpuhdistuksen ja voiteiden käytön. Ja onneksi älysin aloittaa jo hyvin nuorena säännölliset kosmetologilla käynnit, jossa poistettiin nuo öklöt mustapäät ja sain lisää hyviä ihonhoito-ohjeita. Kosmetologilla ei välttämättä tarvitse käydä kuin kerran tai pari vuodessa. Jos saa itselleen suht`hyvän ihon, niin sitä meikkiäkään ei tarvitse niin paljon. Liika pakkelikin tukkii ihohuokosia joten kannattaa satsata perushoitoihin. Moni ei varmaan tiedä sitäkään, että kaikenlainen ihon näpelöiminen ja nyppiminen pitkin päivää, siirtää sormista bakteereja kasvojen ihoon ja sen jälkeen on taas hieno finnisato. Moni tekee tätä kasvojensa näpräämistä ihan huomaamattaan. Ihan lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa, että nuorella iho finniintyy hormonitoiminnan kiihtyessä ja se kyllä rauhoittuu itsestään muutaman vuoden kuluttua.
Empähän ole ainut.. 'viiksiä' minulla ei kylläkään ole mutta iho on suoraan sanottuna täysin p*skana. Tiedän tunteen kun itsetunto menee alaspäin ja pitää vältellä kirkkaita valoja ja kokoajan katselee itseään peilistä.. kyllä siinä melkein aina meinaa itku tulla. Varsinkin ku mulla on selvästi luokkani huonoin iho ja todella monella on iho sileä kuin vauvan perse vaikka ne syövät suklaata ja limsaa tyyliin aamupalaksi. Itse olen jättänyt nuo kaikki herkutkin pois ja juon vettä melkein
oksennukseen asti mutta eipä ole toiminut. Kaikilla joilla on ollut huonompi iho kuin mulla on nyt päässyt siitä eroon, tosta noin vaan. Itse olen vuoden sitä vastaan taistellut eikä mitään muutosta. Yökyliäkään en kehtaa harrastaa. Ja sama mulla tuosta itsevarmuudesta.. vuodessa mennyt alas nollaan. Ja ikäähän mulla myös 15-v. Ei vaan jaksa tätä enää.