propleema.. kertokaa mikä mun ongelma on.

Voi apua, oikeesti ! Tää on TÄYSIN myös mun elämästä tällä hetkellä. Tuli kyyneleet silmiin, kun luin tän, kun pystyin samaistumaan sun fiiliksiin niin älyttömän hyvin ettei tosikaan !

Oikeasti, haluaisin todellakin sanoa sulle jotain järkevää ja kannustavaa, mutta en osaa sanoa muuta kuin, että uskon tietäväni tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu. Mulla on tismalleen sama juttu erään miehen kanssa ja olemme tunteneet toisemme kohta puolisen vuotta. Näemme oikeastaan suht usein, kerran viikossa. Mutta muutoin, tilanne on täysin sama kuin kertomasi mukaan sinulla ja miehellä.

Ja todellakin, kaikkein hämmentävintä on, että tunteet miestä kohtaan ovat niin ristiriitaiset ettei tosikaan. Toisella hetkellä haluaisin tehdä kaikkeni päästäkseni hänen viereensä ja saadakseni hänet lähelleni juuri sillä hetkellä. Toisena hetkenä taas saatan miettiä, että en tosiaankaan tarvitse edes hänenlaistaan miestä elämääni vaan löydän varmasti parempaa. Välillä fiilikset ovat aika välinpitämättömät ja tuntuu, että voin hyvin jatkaa näin, kun en halua hänestä kuin seksiä.

Ja sekin tosiaan, että minkä ihmeen takia sitä täytyy saada itsensä tuntemaan jotain fiiliksiä ihmiseen, josta tietää tosiaan ettei ole mitään tulevaisuutta? Sanoit, että tiedät ettei teistä tule mtn ikinä ja silti et kuitenkaan jotenkin osaa antaa mahdollisuuksia muille. Täysin sama ongelma mullakin. Koen, että jollain tasolla olen henkisesti häneen sidoksissa vaikka emme ole pari eikä meistä ikimaailmassa sellaista tulisi. Tämä oikeasti TURHAUTTAA, kun järjen tasolla ajateltuna tajuaa todella hyvin, että tulevaisuutta ei ole eikä mies edes ole sellainen, kenen kanssa olisi mahdollisuuksia onnistuneeseen suhteeseen. Kuitenkin tunteita on jostain täysin käsittämättömästä syystä, eikä niitä saa kitkettyä pois noin vain, vaikka yrittäisikin.
Vaikka kuinka yrittää kävellä eteenpäin ja katsoa ympärilleen, niin tuntuu, että ympärillä olisi sellainen tietynlainen kupla, joka pitää minut erossa muista miehistä enkä kykene antamaan heille mitään kunnon mahdollisuutta tutustua itseeni enkä ole kiinnostunut tutustumaan heihin sen paremmin. Ainoa mies, joka siihen kuplaan pääsee jollain tasolla sisään, on tämä yksi mies. Mutta hänen seurassaan yritän esittää välinpitämätöntä, viileää ja haavoittumatonta. Käsittämättömän ristiriitaista.

No, en tiedä, ehkä joku viisaampi osaisi neuvoa meitä, kun ei itse ole näissä fiiliksissä vaan osaisi nähdä tilannetta jotenkin ulkopuolelta. Olen monesti miettinyt, että joku päivä vain sanoisin miehelle, että en enää halua nähdä häntä. Mutta sitten taas mietin asiaa toiselta kannalta ja tuntuu, että miksi ihmeessä heittäisin hukkaan hyvän seksisuhteen? Toivon sydämestäni, että säkin saat tilanteesi jotenkin ratkaistua parhain päin ! Ehkä kohtalo ratkoo tilanteet puolestamme ennemmin tai myöhemmin, eli joko me tai miehet löydetään jotain uutta ja yhteydenpito loppuu vain.

On typerintä mitä ihminen voi harrastaa ihmissuhteiden rintamalla.

Et halua suhdetta hänen kanssaan, koska tiedät ettei siitä tulisi mitään. Mies joka voi pitää panokaveria ei ole suhdeainesta. Mutta niinpä vaan rakastat häntä ja haluaisit jotain enemmän.

Ei pääty kauniisti tuo.

jos haluaa oikean suhteen, täytyy lopettaa nykyinen seksisuhde. Mulla on taaskin samanlainen tilanne tällä hetkellä, joten ymmärrän molempia. Kuitenkin en ole rakastunut seksisuhteen kohteeseen, siksi luulen, että voisin tapailla muita miehiä ja yrittää aloittamaan normaali suhde.
Mutta minullakin on se tunne, etten halua sitoutua mihinkään tällä hetkellä ja vain haluan nauttia hyvästä seksistä jota saan tuosta miehestä.
Tai on näin, että minua pelottaa löytää rakkaus uudestaan. Pelottaa se, että alan tapailla uuden miehen ja siihen liittyy kaikkea uutta... koko ihmistuntemus jne... ja ehkä pelottaakin tuo uusi mies seksielämässäni... (toki lopettaisin seksisuhteen ennen tätä)..
mutta se on totta että muiden tapailu kun seksisuhteessa muun miehen kanssa tuntuu oudolta ja henkisesti vaikealta.

Mitä järkeä prinssi Bertilin monikymmenvuotisen kapakkaruusun sotien ajalta kuolemaa pitää komeastii juhlia. Ruotsalaiset pitivvät häntä onnenonkijana vuosikymmeniä. Eikä hänestä saanut kirjoittaa mitään. Olen lukemattomat kesät viettänyt Ruotsissa ja ihmettelen tätä hysteriaa. Onnenonkija totta vie. Ja Bertil heilasteli Taabe Slioorin kanssa aina kun kävi Suomessa.Ällöttävä ämmä!

Teillä "hämmentynyt " ja "eivoiollaa" on ihan selkeä mistä on kyse.
Ette halua ja uskalla antautua oikeaan suhteeseen, koska elätte ilmeisesti vielä teinitasolla pelkonne kanssa, että "jos se haettu oikea suhde ei toimikaan".
Lisäksi olette itsekkään mukavuudenhaluisia, ja ette halua panostaa tai sitoutuen antautua oikealle suhteelle, jossa joutuisitte itse antamaan itsestänne siihen jotakin.
Teille on helppoa olla vain ikäänkuin "käyttämässä" etuja panokaverimiehiltänne, mutta ette ole tyytyväisiä koska haluaisitte että panokaverimiehenne sitoutuisi teihin, mutta niin että itsenne ei tarvitsisi sitoutua tai kuitenkaan kantaa omalta puoleltanne mitään vastuita mistään.

Haluatte olla saamassa ilman vaivaa ja omia uhrauksianne mitä oikean suhteen saaminen vaatisi.

Olette verrattavissa tyypillisiin nykypäivän itsekkäisiin työntekijöihin, jotka haluavat korkean palkan mutta vastuuta ja velvollisuuksia ei ollenkaan.

Ette te noin hyviä ole. Jos jotain luulette olevanne vaatimassa silloin pitää myös jotakin olla antamassa.

Periksiantamattomassa itsekkyydessänne ette voi edellyttää noilta miehiltä itsellenne yhtään enempää kuin ne jo ovat teidänlaisillenne valmiita antamaan.

Olette niiden käytössä, ja te käytätte niitä. Tyytykää osienne surkeuteen, koska se on mitä ilmaiseksi on saatavilla.

Parempi maksaa..... vaivaanne.

tottakai kaikki menee armottomaksi säätämiseksi jos sinä montaa ihmistä meinaat tapailla samaan aikaan. ja näin ollen mistään ei sitten tule mitään!

Kuinka tuo juttusi kuulostaakin samalta kuin itselläni on ollut jo vuoden verran....minulla on kanssa "kaveri" suhde yhteen mieheen ja joskus se menee hieman pidemmällekkin.. emme vaan osaa päästää toisistamme irti..ajaudumme aina jossakin vaiheessa sänkyyn. Mitään tulevaisuutta meillä ei todellakaan ole...miehellä on tiettävästi muitakin "hoitoja" kierroksessa..joita ei hän ole kuitenkaan paljastanut...oeln sanonut, että se ei haittaa..mutta todellisuudessa se kuitenkin haittaa...mutta eipä kukaan tuntemani mies pysty olemaan ilman naista pitkää aikaa vaikka on ns. baarissa vain dokaamassa..omin sanojensa mukaan ei sitä huvita mennä sänkyyn, mutta onhan se niin että jos joku nainen tulee kohalle ja ehdottaa niin miehet menee..on ne sen verran heikkoja luonteeltaan...sitten kun olen viikonloppusin yksin ja miten häntä ja laitan viesti ja en saa vastausta niin johan osaan arvata mikä on kyseessä. Olen yrittänyt päästä irti hänestä, mutta se on aivan helvetin vaikeaa...mulla on tunteita tätä miestä kohtaan enemmän kuin osaan aavistaa..Emme tavanneet 4 kuukauteen ja sitten kun tapasimme niin meillä oli tosi kivaa ja hauskaa yhdessä ja ilta päättyi sänkyyn... tietysti ja nyt taas odottelen koska hän olisi valmis tulemaan yökylään...se on vaan jotenkin mulle kuin myrkkyä.. mitkään/kukaan muu mies ei ole saanut mun päätä menemään näin pyörälle.. kukaan muu ei kiinnosta sillä tavalla.. Miksi ihmeessä pitää aina rakastua tai tykästyä renttuihin... Tänään viimeksi kirjotin hänelle, että en ota siihen yhteyttä pariin viikkoon..saa nähdä pitääkö lupaukseni, koska koko ajan teksisi mieli kirjoittaa hänelle ja ehdottaa tapamista.. Ei mene päivääkään etten ajattelisi häntä...pitäisi vaan päästä tai löytää joku joka vie jalat alta kerralla, niin ehkä hän sitten unohtuisi... en tiedä..Ja hän on vapaa ja puhelias mies, mutta kuitenkin käyttää liikaa alkoholia...tälläkin hetkellä notkuu jossakin baarissa....Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä muutenkaan...