Poikakaveri pelaa yhä pokemonia

Mistäköhän aloittaisin...

Ekaksi: Pokemonin kaltaisia, pääasiassa kyllä lapsille suunnattuja pelejä, pelaa kyllä nykyään muutkin kuin 6-11 kakarat. Okei, teidän ikäisistänne harvempi puhuu siitä julkisesti, mutta kuitenkin.

Tokaksi: Kerrot itsekin, että poikakaverisi on ihan normaali aikuinen ihminen. Se että hän pelaa sinun mielestäsi hänen ikäiselleen sopimatonta peliä pari kolme tuntia viikossa, ei tee suhteestanne mitenkään sairasta tai epänormaalia.

Kolmanneksi: Te olette molemmat nuoria ihmisiä, joilla luultavasti riittää vapaa-aikaa. Ei ehkä kannata nainen ottaa hernettä nenään, jos mies käyttää pienen osan siitä tehden jotain, minkä aikana ei kaipaa sinua kainaloon. Kyllä häneltä sinullekin aina lopulta aikaa löytyy.

Öö.. Pari kertaa viikossa noin tunnin ajan? Ei kuulosta minusta pahalta! Itselläkin oli joskus gameboy ja huippuhan se oli! Ja pelasin kyllä 19-vuotiaaksi asti. Olen kyllä naispuolinen henkilö, mutta tuskin se eroa tekee. Nykyään kun asun omillani, niin peli jäi kotiin pikkusisarusten iloksi mut kai sitä lomilla vois pelatakin. En oo koskaan pelannu muita pelejä ku pokemonia gameboylla! En ymmärrä mitä lapsellista siinä on verrattuna vaikka facebookin outoihin peleihin..?

Ei tässä niinkään siitä pelaamisen määrästä ole kyse, vaan siitä että ylipäätään pelaa tuollaista edelleen. Ei aikuinen ihminen nyt voi olla kiinnostunut vielä jostain kersojen pelistä. Olkoon vaikka kuinka ok teidän silmissänne tahansa, minusta tuollainen on vain noloa ja lapsellista.

Ja en kyllä tiedä mikä teitä kahta riivaa, kun oikein kailotatte ylpeinä miten pokemonin pelaaminen on muka aikuisellakin iällä ihan normaalia. Facebookin pelit on ihan eri asia, niitähän nyt pelaa kaikki.

Jaksamisia miehellesi!

Kyllä nyt sun täytyy äkkiä ottaa yhteyttä johonkin järeempään tahoon yhteyttä. Vaikka www.peluuri.fi.

Miten sä oot jaksanut tollasta?? Ei voi tajuta. Ihme ku ei pelaa jotain Super Marioo.

Mä oon kuullu, että tommonen vaan menee pahemmaks päivä päivältä! Eka just tollasta Pokemonia ja sit mennään vaan kovempaan kamaan, ku ei saa enää kiksejä tosta vanhasta. Mun naapuri alotti kanssa tolla Pokemonilla. Sit se parin vuoden päästä alko pelaamaan jollain pelikonsolilla jotain autopeliä!! No sai potkut töistä sen takia. Sen vanhemmat katkas kaikki välit siihen, kun saivat tietää sen pelailuista. Kun ei ollut enää rahaa maksaa laskuja niin tuli ulosottomies kolkutteleen. Nykyään se asuu peltitynnyrissä tuolla läheisessä katuojassa.

Jaksamista.

Kuules, monet aikuiset pelaavat nykyään, myös facebookissa, mikä on sinusta ilmeisesti ainoa normaali asia. Minusta olet huolissasi aivan turhaan. Eikä minusta olisi kummallista, jos hän katsoisi sitä sarjaakin. Itse en kyllä katso enää.

Monet aikuiset myös katsovat pääasiassa lapsille suunnattuja piirrettyjä elokuvia ja esim. lukevat mangaa ja katsovat animea (jotka eivät tietenkään ole kaikki lapsille tarkoitettuja). Nämäkin ovat varmaan sinusta lapsellisia, mutta niitä kuitenkin harrastavat ihan normaalit aikuiset. Myös minun keski-ikäiset tavisvanhempani katsovat joskus piirrettyjä.

Eivätkö ystävänne ja vanhempanne pelaa mitään? Ei se ole minusta mitenkään noloa jos he "saisivat tietää".

Haha : D
Olen myös yli kaksikymppinen nainen ja pelaan vieläkin Pokemonia, Zeldoja, Marioita yms muita pelejä erilaisilla konsoleilla. Vanhempani, sisarukseni, mieheni ( hänen perheensä) ja ystäväpiiri kyllä tietää harrastuksestani, eivätkä he ole ajatellet sen olevan noloa/hävettävää.

"Hän on myös ihan omassa maailmassaan pelatessaan pokemonia."

Useat ihmiset ovat pelatessaan keskittyineitä tekemiseensä, joten se voi olla hieman häiritsevää, jos toinen vaatii tällöin huomiota. Pelaaminen on toisille rentoutumiskeino, aika jolloin voi olla omassa maailmassaan ja keskittyä siihen. Toiset taas rentoutuvat vaikka lukemisen, ruoan laiton tai facebookissa seikkailun avulla. Mitä se sinun elämää haittaa, miten miehesi käyttää ns. oman aikansa?

Miehesi on oikeassa, ei ole sinun asia määräillä mitä hän pelaa ja millä laitteella. Mitä jos miehesi sanoisi sinulle, että et saa esimerkiksi pukeutua oman makusi mukaan, koska hänen mielestä valitsemasi asukokonaisuudet ovat noloja/hävettäviä? :0

Heh, tuleehan sitä itsekin pelattu Pokemonia. Mies osti minulle jopa syntymäpäivälahjaksi Nintenso DSI:n pari vuotta sitten, ihan Pokemonin pelaamista varten. Mies itse ei välitä niinkään koko touhusta mutta tiesi kuinka paljon peliä himoitsin. Olisin ostanut koneen itse, mutta odottelin tarjoushintoja.

Hyvät naurut saatiin myös kun menin nolona ostamaan Pokemonpeliä. Kaupassa häpesin niin paljon, että pyysin myyjältä pelille lahjasinetin ja kävin paketoimassa pelin, jotta näyttäisi lahjaksi menevän...

Ainiin, olen itse 25-vuotias nuori nainen, mies ohitti viime vuoden puolella 30 ikävuoden kriisirajan. Ollaan molemmat ihan normaaleja (mikä nyt normaalin määritelmä sitten onkaan) työssäkäyviä aikuisia ihmisiä myös. Mies hyväksyy kyllä täysin Pokemonin pelaamisen. Oma pelaamiseni onkin lähinnä meidän kahden yhteinen, synkkä salaisuutemme, joka kummittelee luurankona kaapissa...

Päivän naurut tuli kyllä tässä, ei voi olla tosissaan aloittaja. :D

Ainiin, jos tämä nyt oikeasti on "tosi tarina" ja aloittajalla on edelleen ongelmia asian hyväksymisen kanssa, suosittelen eroamaan tai hyväksymään pelaamisen. Löydätte molemmat kyllä sopivammat kumppanit jos et pysty asian kanssa elämään. Mies löytää varmasti kumppanin joka hyväksyy hänet omana itsenään ja sinä löydät miehen joka vastaa laatuvaatimuksiasi. :)

itse 25v mies pelaan pokemonia välillä ja tyttöystävä on ja vanhemmat ja kaikki tietää eikä kukaan naura.

ei ole ollu valittamista ku on jättäny ne pelit kuitenkin kakkoseksi loppupeleissä eikä liikaa naputa tekee muutaki.

ei ihmiset välitä mitä sitä pelaa ja onko sillä väliä? ihan sama vaikka naputtaa halinallepelejä tai jotai jos se viihyttää.

Voi voi, on ihmislapsella ongelmat :D

Itse olen kasvanut Nintendon äärellä, eli pelaaminen on siis aina näytellyt jonkinlaista roolia elämässäni. Toki minulla on aina ollut muitakin harrastuksia, paljon ystäviä jne, jotka ovat vieneet ison osan aikaani, mutta pelaaminen on aina ollut se paras tapa rentoutua (jollei ole jumissa tms :D) ja viettää aikaa yksinään. Muistan miten seurusteluni alkuaikoina minua hävetti myöntää miehelleni, että pelaan vieläkin, vaikka olin silloin vasta 19 v.. :) Mieheni oli iloinen uutisesta ja iloitsi löydettyään tytön, joka myös tykkäsi pelata! Nykyään olen siis 27 v. ja mieheni päälle 30 v. Edelleen pelataan, konsolit ovat vain muuttuneet. Molemmilla on vakipaikat töissä, oma asunto jne., joten olemme saaneet paljon aikaiseksi elämässä, vaikka pelaammekin silloin tällöin :) Pelaaminen ei ole ongelma, jollei siitä tule riippuvuus ja siihen pisteeseen se ei miehelläsi ole todellakaan vielä mennyt!

Suosittelen teille lämpimästi eroa, jotta miehesi saa tilaisuuden löytää vähän vähemmän kapeakatseisen kumppanin!

Pelaaminen on harrastus. Minäkin kasvoin nintendon äärellä, ja pelaan edelleen Marioita, Pokemonia yms. Useat ihmiset ei ymmärrä, yksikin ex-ystäväni sanoi, etten ole koskaan kasvanut aikuiseksi?! Luopukaa ennakkoluuloistanne.

Ps: pari kertaa viikossa tunnin pelisessio ei ole mikään ongelma. Hanki itselles jotain tekemistä, niin ei tarvitse luoda ongelmia parisuhteeseensa.

ala kutsumaan miestä pokemoniksi .. osta sille lauantaipussi ja muumilimppari ... joka ilta pelimussutukseen ...tai vkonlopuksi .. laittelet ittesi kuntoon ja sanot 1/2 tuntia ennen ulos lähtöä " ai niin, yks pikkujuttu, meillä on tyttöjen ilta muuten tänään... menee muuten myöhään että käy sitten ajoissa nukkumaan" :D .. hommaat myös kunnon pilkki ja virvelivehkeet ja kesäisin lähet samaan tyyliin "kalalle" tyttyjen kanssa .. kiillottelet muut ajat vieheitä pitkin olohuoneen pöytää :D

ole viellä pahakaan :D mun poikakaveri pelaa 24/7 koneella ja kyllä hänkin on myös pelannut pokemonia.

Voi herranjumala... Aloittajalle tämä kommentti tuskin tulee kantautumaan, mutta kirjoitan kuitenkin.

Ihan tiedoksesi, Pokemonkin on todella paljon taktikointia ja aivotyöskentelyä vaativa peli, ei mikään lällyn helppo lasten viihdyke(yli 600 erilaista olentoa, parisenkymmentä eri tyyppiä, kaikilla omat vahvuudet ja heikkoudet, jne.). Eli vaatii pelaajalta aivokapasiteettia vähintään yhtä paljon kuin ne fifat sun muut, ja taatusti niitä facebook-pelejä enemmän, jotka ovat sinulle ihan ok.

P.S. "Ärsyttää aina hänen tyytyväinen myhäilynsä", no itkua ja hammastenkiristelyäkö sieltä pitäisi kuulua, kun ihminen tekee jotain mistä tuntuu pitävän?