En aio olla enää itsemurha-alttiiden ystävä

Huomaan, että et tajua depressiosta mitään.

M0nna kirjoitti:

Huomaan, että et tajua depressiosta mitään.

Tai sitten tajuaa. Kyllä itsemurhassa ihan oikeasti onnistuu, jos sitä haluaa, myös debressiivisenä. Iso osa haluaa huomiota, ja masennus on muotisairaus. Jos sinä haluat todella kuolla, niin kyllä ihminen on sen verran nokkela, että osaa sen homman myös tehdä. Ihan 99% varmoja keinoja löytyy ja jokainen meistä keksii muutaman. Erikseen on tietty ne jotka ovat oikeasti hulluja, eli eivät tajua edes sitä miten kannattaa itsensä tappaa tai tyhmät.

Mä olen tässä maassa kuullut eniten näitä masennuspuheita ihmisiltä, joilla ei suurimmalla osalla ole edes mitään syytä masentua, paitsi tyyliin kynnen katkeaminen. Ja nyt alkaa selitykset "me ollaan jokainen erilaisia" juu, etenkin hyvinvointivaltiossa. Jännä juttu on se, että niitä erilaisia turhasta masentujia ei vaan tuppaa löytymään sieltä, missä ois oikeasti syytä. Ne ketkä oikeasti sairastaa, ei aina kehtaa hakea apua ja sitten on kaikenmaailman huomion hakuisia, jotka on selittämässä sen jälkeen vielä koko maailmalle marttyyritarinaansa ja "selviytymistään". Masennus on joku tämän kansan sankarisairaus, joka jokaisen on pakko hankkia. Lääkärit ovat iloisia kuten lääketehtaatkin, rahaa sataa ovista ja ikkunoista kun ihmiset eivät erota normaalia kriisiä, surua ja ihan aiheesta masentumista (tunnetta) aivojensa sairaudesta.

Ja isoin osa itsemurhauhkailuista on näkynyt tulevan narsisteilta, ja samoin nämä onnettomimmat yritykset. Semmoisilta, jotka tosiaan kalastelee huomota tai esimerkkinä alkoholistit jotka uhossaan "vit** mä näytän teille..." ja sitten otetaan viinaa ja lääkkeitä. No, alkoholismi sairautena johtaa narsismiin myös. Jokainen narkkari ja alkoholisti on pahimman luokan narsisti.
Ne ketkä ovat oikeasti masentuneita ja päättävät kuolla, ikävä kyllä eivät sitten sitä apua useinkaan ajoissa saa, ja keksivät tehokkaan keinonkin ennenkuin kukaan ehtii siihen väliin.

Sitten on tietenkin se 1-2 % oikeasti aivokemiallisesta häiriöstä kärsiviä. Hassua vaan on se, että uhkailuja, "yrityksiä" ja kaikenmaailman diagnooseja on varmaan puolella. Suomi on todella mielisairas maa. Toinen hassu juttu on se, että suomi on sekopäiden maa tästä päätellen, mutta tukea, apua ja oikeaa terapiaa lääkkeiden sijaan ei tarjota esimerkiksi nuorille, milloin olisi hedelmällisin aika auttaa. Niitäkin jotka vain hakevat sääliä ja huomiota.

Ja kyllä, tiedän depressiosta ja itsemurha-ajatuksista ja suunnitelmista hyvin paljon.

Niin kylmää kun se onkin, L.M ei ole kokonaan väärässä.

Suosittelenkin kaikkia masiksia ja ongelmaisia tekemään saman kuin itse tein, ei kavereita, ei stressiä, ei vaivaa. Mun ei tartte sietää niiden positiivisuuksia ja muuta eikä niiden tartte katella mun masenteluoikkuiluja. Kaikki lienevät loppujenlopuksi tyytyväisiä.