Kysely lähinnä miehillä. Naisethan tietenkin itkevät monet usein, eikä kukaan heitä siitä arvostele.
Itkevätkö sinkkumiehet usein? Kehtaatteko tunnustaa?
-------------------------
Olen vähän kännissä. Olen nyt itkenyt koko illan sitä, että en kelpaa mihinkään. En kelpaa kellekkään enkä mihinkään. Jos olisi jotain pillereitä kotona, niin vetäisin varmaan naamaan. Vaan ei ole. En kelpaa edes itsemurhaa tekemään...
Itkevätkö sinkkumiehet usein? Kehtaatteko tunnustaa?
-------------------------
Olen vähän kännissä. Olen nyt itkenyt koko illan sitä, että en kelpaa mihinkään. En kelpaa kellekkään enkä mihinkään. Jos olisi jotain pillereitä kotona, niin vetäisin varmaan naamaan. Vaan ei ole. En kelpaa edes itsemurhaa tekemään...
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itkin kun yks mies hakkasi naisen josta tykkäsin kovasti. Olin aikaisemmin kiinnostunut naisesta ja sanoinkin sen sille suoraan mut nainen antoi pakit. Sen naisen hullu poikaystävä hakkas sen naisen ja nainen joutus 3 kk sairaalaan. Itkin sitten ku nainen sanoi et olis pitänyt uskoa minua koska varoitin siitä miehestä naista jo monta kuukautta ennen. Kiltistä miehestä ei tykkää kukaan..
Itkit vaikka nainen antoi sinulle pakit? Olisit nauranut.
heh
Niin olisin minäkin nauranut tuossa tapauksessa vaikka muuten kiltti ja hyvä mies olenkin. Olisin ajatellut että siinä sai nainen kärsiä omasta typeryydestään kun ei valinnut minua.
En kovin usein -- joitakin kertoja vuodessa -- mutta itken kuitenkin. En toki koskaan muiden nähden tai kuullen.
Toden teolla alkaa itkettää useimmiten niinä jaksoina, kun mieli on tavallistakin enemmän maassa. Kun ei ole koko viikon aikana kyennyt töiden ja muiden välttämättömyyksien lisäksi ajattelemaan mitään muuta kuin omaa kelpaamattomuuttaan. Kun sitten saa kunnolla itkettyä, niin viimeistään siinä palaa mielenmaisema takaisin siihen tavalliseen matalan intensiteetin vitutukseen ja katkeruuteen.
Kyllähän tuota tulee itkettyä silloin tällöin, mutta varsinkin silloin kun katsoo sota-ajalla kuvattua kotivideota (hetket jotka jäivät). Se siitä tekee surulliseksi kun melkein kaikki siinä filmillä olevat ovat jo kuolleita. Vähän kuin katsoisi oman perheen kotivideota, mutta toisen perheen kautta.
Ei kannata liikkua tällaisilla palstoilla. Itse en ole ikinä käynyt tällaisilla palstoilla ennen paria viimeistä päivää, mutta sen olen kyllä myöntänyt aikoja sitten, että tulen olemaan aina sinkku.
Näissä tapauksissa tällaiset palstat ovat aivan turhia ja on parempi vaan, ettei lue niitä ollenkaan.
Mies ei itke, näinhän se menee. Joskus muistelen niin käyneen että jotain oikein koskettavaa elokuvaa katsellessa on silmänurkat kostuneet muttei se kai varsinaista itkemistä ole.
En itke. Miehet eivät itke. Jos äidin hautajaiset sattuvat olemaan tuulisella paikalla, niin viimassa saa vähän silmäkulma kostua, mutta jos jossain muussa tilanteessa yhtään tiristää kyyneliä niin on homo.
Eikä ole. Joskus on ihan normaalia itkeä vaikka mies oliskin ja joka muuta väittää niin on pahasti väärässä tai esittää vaan kovempaa kuin oikeasti on. Niin ja mies olen.
Lisään tähän kuitenkin sen verran etten minäkään itke muiden nähdän.
itsekseni sitä, että en saa itselleni kaunista teininaista, jolla on neitsyys tallella-
No ei varmasti suomimiehet pillitä muiden nähden.
Vaikka ne muijatkin sanoo että itkevä mies on ookoo yms. yms. niin kummastipa se ääni kellossa muuttuu kun vaikka parisuhteessa heti ekassa riidassa se on vaan naiselle oiva ase vahingoittaa miestä heti munille potkemisen jälkeen. Sano mitä sano niin heikkouden merkkihän se rääkyminen on. Kerran naiskaverin kanssa ryypätessä iski joku heikko hetki ja itkua väänsin, tämähän sai siitä heti elinikäiset traumat. Että se siitä naisten "kyllä mies voi itkeä"-shaibasta.
Joka viikko.
Aina kun kuuntelen Mozartin sinfoniaa numero 40.
No en.
Aika harvakseltaan joo tulee kyynel tirautettua. Tosin olen vähän semmonen liian eläytyvä, että silmät kostuu usein... Leffaa katsoessa tai tietyistä aiheista puhuessa tai niitä ajatellessa.
http://www.youtube.com/watch?v=JTc1mDieQI8
En tietysti...
http://www.youtube.com/watch?v=lWabM9YzRqY
ei ole siitä hyötyä miehelle, nainen itkee koska saa niin sympatiaa
Sinun sinkkuutesi salaisuus löytyy ainakin vakavasta tunnevammaisuudesta.
Sellaista ajattelin kysyä ketjun luettua, että onko teidät oikeesti kasvatettu niin, ettei miehen sopis itkeä? Onko esim. isänne sanonut teille niin joskus? Tai joku muu läheinen ihminen?
Oma isäni on jo yli 70 v., enkä ole hänen koskaan kuullut moista asennetta viljelleen. Hän on itkenyt siinä missä äitikin, ei siinä ole ollut mitään ihmeellistä. Veljienkin itkemiset on olleet ihan "normaalia", eikä heitä siitä ole moralisoitu ikinä mies ei itke-opeilla.
Ei sitä erikseen tarvitse kenenkään sanoa kun on itsestäänselvyys, jos aikoo olla mies eikä mies-nainen sitten vaan ei itke pikkuasioista. Miehen tulee olla vahva, nainen saa joskus itkeäkin koska se kuuluu naisen luontoon, naisen ei tarvitse aina olla niin vahva kuin mies, siksi hänen tulee etsiä turvakseen mies joka ei itke.
Ahaa. Sopiiko miehen nauraa, vai onko sittenkin tuollainen mies-nainen? Saako ilmeillä, vai vähentääkö spontaanisti kasvoille kohonnut ilme vahvuutta radikaalisti?
Vakavasti puhuen, uskon, että ihminen, jolla ei mene energiaa ylläpitää kulissia, muuria, suodatinta tms tunteiden kätkemiseksi, on oikeasti vahvempi, tai ainakaan energia ei mene sellaiseen turhaan, kuten jonkin ympärilleen rakentamansa muurin ylläpitämiseen, vaan sen voi käyttää muuhun. Suosittelen kokeilemaan.
Kyllä, miehen sopii ja tuleekin nauraa, elämä ei saa olla liian totista. Noista itkijöistä, vaan, ei siinä mitään jos tosipaikan tullen vähän tirauttaa mutta kun siitä ion tehty lähinnä kansallisurheilua, niinkuin tälläkin palstalla suurin osa viesteistä on yhtä märinää, byää, byää, minulla ei ole naista, byää.
Vakavasti puhuen tosiaan, ihmiset nykyään ihan liian paljon itkee ja valittaa, asiat on muka huonosti vaikka on ruokaa, lämmintä ja katto pään päällä useimmilla. Kun osaa suhteuttaa asiat eikä lähde itkemään heti vastoinkäymisten tullen voi sitä energiaansa käyttää muuhun kuin märisemiseen asioista joille vaan ei voi mitään. suosittelen myös kokeilemaan.
Ei siihen tarvita mitään erillistä kasvatusta. Kyllä sen miehenä huomaa käytännössä viimeistään yläasteella, että heikkouttaan ei pidä paljastaa. Ja itkeminen juuri on osoitus heikkoudesta.
Olen ehkä vanhanaikaainen mutta en tuohon itkemiseen usko, tosimies ei itke (ainakaan julkisesti) minusta nimerkki sdgfseg kiteytti asian melko hyvin
Miksen kehtaisi anonyymina tunnustaa? Olen herkistynyt täytettyäni 30 ja löydettyäni kolmenkympin kelailuissa uusia asioita itsestäni. Itken nykyään silloin tällöin, lähinnä ikuista yksinäisyyttäni.
En usko, että itkeminen tai itkemättömyys korreloi mitenkään miehisyyden kanssa.
Itse en kuitenkaan itke...en itkenyt pahemmin muksunakaan...en vain koe sille mitään tarvetta...
Minä 35v mies olen kyllä itkenyt lukemattomia kertoja. En hirveän usein itse enkä kenenkään muun edessä itke, mutta yksin kyllä välillä. Joskus, kun oma yksinäisyys tuntuu pahalta niin tippa tulee silmään. On niitä syitä ollut tietysti muitakin. Kun erosin joskus tyttöystävästäni, niin itkin varmaan puolivuotta.
En tietenkään itke, en etenkään ämmämäisesti hyrskymällä. Joskus tosin katselen auringonlaskua karvaiset käteni nyrkissä ja silmäkulmassani on jotain vaikka sydämessäni ei ole.
Itken nykyään aika usein. Se on terveellistä varmaan ja ihmisille olennaista. Nuorempana en itkenyt edes mummon hautajaisissa, mutta kun pari läheistä kaveria on kuollut aivan liian nuorena sitä on tutustunut tähänkin puoleen itsessä.
Itkeminen kuulemma poistaa stressihormoneja elimistöstä eli se helpottaa oloa.
Itken kun olen kuvitellut löytäneeni sen oikean, mutta sitten naisesta paljastuu jotain jonka takia tiedän ettei suhteella voi olla tulevaisuutta ja tiedän että tulen joutumaan antamaan pakit. :(
No joo. Luulin olevani 25 vuotiaana kova äijä joka ei osaa itkeä. Sitten kävi niin että silloinen tyttöystäväni jätti minut. Sinä iltana itkin yksin kotonani kuin pikku lapsi. Löysin sitten uuden tyttöystävän eli nykyisen avokkini. Toinen oikein kunnon itku tuli kun olin jo kolmekymppinen ja läheinen sukulaiseni kuoli. En itkenyt julkisesti mutta kotona kyllä epämiehekkäästi avokin olkapäätä vasten.