Ajattelin tuossa illalla räpätä armaalle kullalleni, että tästä hetkestä eteenpäin uskollisuuslupaukseni ei enää pidä. Kysynkin nyt, että olenko siitä huolimatta pettäjä, jos näin avoimesti sen toiselle osapuolelle ilmoitan?
Arvoisan raadin kommentteja odottaen,
-Yxs-
Arvoisan raadin kommentteja odottaen,
-Yxs-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ole. On hyvä, että kerrot sen etukäteen.
Paitsi tietenkin, jos olet antanut ymmärtää, että olet onnellinen ja kaikki on hyvin. Silloin olet pettäjä hieman toisella tapaa.
Sinun olisi pitänyt hivenen tarkeentaa syitä tähän? Kuten edellinen lisäsi, niin jos kyseessä joku hetkellinen päähänpisto niin et ole siihen oikeutettu,tosin en oikein itse henk.kohtaisesti ymmärrä noita juttuja niin muutenkaan. Miksi olla yhdessä jos suhde menee tuohon pisteeseen? Mitä suhteelta voi enää odottaa?
...siihen suhteesen saadaan kait riittävästi molemminpuolista vihaa, jotta tuo eroprosessi lähtee käyntiin. Tässä meidän pattitilanteessa se tuntuu ainakin yhdeltä hyvältä ja kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta, mutta tiedä häntä. Niin, ja samalla se olisi myös rehti vaihtoehto kumppanin suuntaan, vaikka tuskin hän tätä edes ansaitsisi.
-Yxs-
Miks et voi vaan jättää tyyppiä? Tartteeko kostaa ja purkaa ensin omat kaunat ja sitten eroa vihamiehinä? Tosta ei tuu kyllä yhtään mitään, lapsellista touhua...
Mietipä omalle kohdalles, jos saisit sellasen viestin...
...tuo kertomasi "lähteminen siitä vaan" onnistuu nuorempana, mutta entäs, kun perheessä on lapsia ja omaisuutta, joka pitäisi jakaa sivistyneesti? Ja minkäs teet, jos toinen ei halua erota ja alkaa aina asiasta keskusteltaessa leperrellä jne.? Muija ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä, että meidän rakkaus ja seksi on kadonnut, jonka jälkeen tunnen itseni lähinnä hänen isäkseen, jonka tehtävänä on elannon hankkiminen pöytään. Ja sit se akka ei edes tajua, että mä en usko kuolemanjälkeiseen elämään, jossa sitten eletään sitä nautinnollista elämää, vaan haluan alkaa elämään just nyt!
-Yxs-
PS. Tämä kirjoitus/threadi on omistettu kaikille teille puolisoissanne roikkuville itserakkaille ääliöille.
PS2. Jos todella rakastatte, antakaa toiselle mahdollisuus jatkaa elämää ilman ylimääräistä ja tarpeetonta tuskaa.
Otan osaa! Itsekin tällaiseen takertujatyyppiin erehtyneenä ymmärrän täysin tunteesi. Olemme sentään pystyneet puhumaan asiasta, joskin hänen suhtautumisensa on se, että minä voin lähteä kun lapset ovat aikuiset (nuorempi nyt 7 v.) !
Oman asunnon hankkimisestahan kaikki lähtee liikkeelle. Ovatko sitoumuksenne (yhteiset lapset ovat tietenkin paha juttu) niin tiukat, että yksipuolinen lähteminen ei onnistu ?
Tsemppiä joka tapauksessa !
No jos onnistut aikeissasi ja saat vaimosi vihaamaan itseäsi, niin kuinka kuvittelet että se omaisuuden jako ja lapsijutut hoituisivat sitten muka sivistyneesti? Luulisi että sinua vihaava vaimo tekee kaikkensa että sulla olisi mahdollisimman hankalaa.