Tuli aika kipeä ero tässä tammikuussa poikaystävästäni, jonka kanssa olin 2 vuotta. Suhde oli erittäin kivikkoinen ja kurja suhteen viimeiset 8 kuukautta.
Hän alkoi käyttäytyä todella epäkunnioittavasti. Hän huusi monista asioista. Haukkui minua, valehteli aivan kauheasti ja teki asiat päinvastoin mitä oli luvannut tai olimme yhdessä sopineet. Se oli raskasta, mutta silti rakastin häntä ja en halunnut luopua. Riitelimme siis paljon, hänen käytöksensä takia. Monesti jäin iltaisin yksin kotiin itkemään moneksi tunniksi. Teki kipeää olla sellaisessa asemassa, että itselle tärkeä ihminen käyttäytyy niin kauhealla tavalla itseä kohtaan. Suhteessamme oli enemmän sitä huonoa, mitä hyvää. suhde alkoi siis olla aivan liian rankka, ja yhtenä päivänä riidan jälkeen hän tuli oveni taakse ja sanoi että paras vaihtoehto olisi eroaminen. Ja niin kävi, vaikka se sattui.
Myönnän sen että voin nyt henkisesti paljon paremmin vaikka hieman ikävä onkin. Olen sitä mieltä että oli omaksi parhaakseni että erosimme. Ei enää tarvitse itkeä ja en koe pettymyksiä. Tuli vain sellainen olo että olinko liian vaativa? Itselleni suhteen kulmakivet ovat, uskollisuus, rehelllisyys, kunnioitus ja luottamus. Jos nuo kolme asiaa on kunnossa, niin suhde voi hyvin. Olinko liian vaativa sitten? Hän valehteli lähes päivittäin. Lupasi aina uudelleen että ei valehtele, hän lupasi että lopettaa huutamisen ja räyhmäämisen. Mutta mitään ei tapahtunut. Hänessä oli muutamia sellaisia erittäin hyviä puolia, mitkä harmittaa, että en saa nauttia niistä enää. Hänen kanssaan oli maailman parasta seksiä, mitä olen koskaan saanut. Hän ei olisi koskan pettänyt minua. Hän aidosti rakasti. Hän itki raakasti kun joutui minut jättämään. Hän totesi että ei välttämättä pysty muuttumaan, vaikka hän yrittää. Hän oli myös muuten kiltti ja romanttinen. Hän lopetti pornon katselun takiani, ja hän heitti pornolehdet pois takiani. Inhoan pornoa, ja en hyväksy sitä missään muodossa. Sinkuille se on ok jos sitä haluaa katsoa, mutta jos on suhteessa jonkun kanssa niin oma kumppani täytyy riittää. Hänelle riitti. Olin se yksi ja ainoa.
Nyt on kuitenkin sellainen pelko alkanut tulla, että mitä jos en löydäkkään ihmistä, joka tekee joitakin asioita niin kuin hän teki. Mitä jos en löydä ihmistä, joka on valmis luopumaan pornosta takiani? Ihminen joka arvostaa periaatteitani ja kaikkia tapoja elämässäni...? Ihminen joka pitää minua erittäin haluttavana ja seksikkäänä juuri sellaisena kuin olen. Myös alasti ja muutenkin? Hyväksyy minun musiikkimakuni ja harrastukset... hyväksyy ystäväni. ei koskaan pettäisi minua millään tavalla ta imissään muodossa. Että minä riittäisin hänelle silmänruoaksi täydellisesti... Näitä aisoita riittää lueteltavaksi...
Pelottaa että tapaan miehen, ja joudun pettymään raakasti... Löydänkö koskaan ihmistä joka rakastaa minua silmittömän paljon? :'(
Rakastin tätä poikaystävääni, mutta omat tunteeni hiipuivat enimmäkseen sille puolelle että edelleen vain välitin hänestä paljon. En siis loppupeleissä rakastanut rakastanut. Halusin silti olla vielä yhdessä. en ollut silloin mielestäni valmis luopumään hänesät, ja jäämään yksin. Voisin lyödä isostakin rahasummasta vetoa, että hän ei olisi ikinä minua pettänyt. Ja olen kuullut ihmisten sanovan että jos on saanut kumppanin vierelleen joka ei koskaan alentuisi pettämään, niin sellaisesta täytyy pitää kiinni. Oli pakko päästää irti ja jos hän pyytäisi minua takaisin yhteen... en menisi vaikka maksettaisi. hän oli niin ilkeä ja hirveä ihminen minua kohtaan loppupeleissä. Jos toista rakastaa, niin kukaan ei sanoisi pahaa toiselle ainakaan tahallisesti ja tarkoituksella. Ja sillon ei myöskään halua toiselle mitään pahaa. Itsekään en usko että hän koskaan muuttuisi. En halua enää sitä valehtelua ja kauheaa itsekästä käytöstä. Riidellessään hän oli erittäin lapsellinen, vaikka on itseäni 4 vuotta vanhempi.
Nomutta kuitenkin... pelottaa kauheasti tulevaisuuteni. En kuitenkaan ole mikään "malli"... ja pelottaa että jos löydän jonkun, niin varmasti jossain vaiheessa tämä kumppani juoksee selkäni takana kuumien mimmien perässä.
Ite kun näytän keholtani lähes samalta kuin tuo> http://25.media.tumblr.com/0692b611cbe3853c774fef679bca25e1/tumblr_mifavaCtau1s67pspo1_500.jpg
Minulla on hyvä itsetunto ja pidän itseäni seksikkäänä. En kylläkään pidä itsestäni alastomana, mutta muuten kyllä. Itsetuntoni on alkamassa horjumaan nyt kun olen taas sinkku... kun on nyt tullut näitä pelkojakin.
Tämä 2v kestänyt suhde oli elämäni ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Olen 19v nainen.
Onko kenelläkään muilla ollut vastaavaa tilannetta? Ja miten asian voi hoitaa alta pois? :'/ Miten tuollaisesta pelosta pääsee eroon...?
Mitä jos menen aivan lukkoon kun joskus tuleekin joku kiinnostunut mies ja haluaa tutustua?...
Hän alkoi käyttäytyä todella epäkunnioittavasti. Hän huusi monista asioista. Haukkui minua, valehteli aivan kauheasti ja teki asiat päinvastoin mitä oli luvannut tai olimme yhdessä sopineet. Se oli raskasta, mutta silti rakastin häntä ja en halunnut luopua. Riitelimme siis paljon, hänen käytöksensä takia. Monesti jäin iltaisin yksin kotiin itkemään moneksi tunniksi. Teki kipeää olla sellaisessa asemassa, että itselle tärkeä ihminen käyttäytyy niin kauhealla tavalla itseä kohtaan. Suhteessamme oli enemmän sitä huonoa, mitä hyvää. suhde alkoi siis olla aivan liian rankka, ja yhtenä päivänä riidan jälkeen hän tuli oveni taakse ja sanoi että paras vaihtoehto olisi eroaminen. Ja niin kävi, vaikka se sattui.
Myönnän sen että voin nyt henkisesti paljon paremmin vaikka hieman ikävä onkin. Olen sitä mieltä että oli omaksi parhaakseni että erosimme. Ei enää tarvitse itkeä ja en koe pettymyksiä. Tuli vain sellainen olo että olinko liian vaativa? Itselleni suhteen kulmakivet ovat, uskollisuus, rehelllisyys, kunnioitus ja luottamus. Jos nuo kolme asiaa on kunnossa, niin suhde voi hyvin. Olinko liian vaativa sitten? Hän valehteli lähes päivittäin. Lupasi aina uudelleen että ei valehtele, hän lupasi että lopettaa huutamisen ja räyhmäämisen. Mutta mitään ei tapahtunut. Hänessä oli muutamia sellaisia erittäin hyviä puolia, mitkä harmittaa, että en saa nauttia niistä enää. Hänen kanssaan oli maailman parasta seksiä, mitä olen koskaan saanut. Hän ei olisi koskan pettänyt minua. Hän aidosti rakasti. Hän itki raakasti kun joutui minut jättämään. Hän totesi että ei välttämättä pysty muuttumaan, vaikka hän yrittää. Hän oli myös muuten kiltti ja romanttinen. Hän lopetti pornon katselun takiani, ja hän heitti pornolehdet pois takiani. Inhoan pornoa, ja en hyväksy sitä missään muodossa. Sinkuille se on ok jos sitä haluaa katsoa, mutta jos on suhteessa jonkun kanssa niin oma kumppani täytyy riittää. Hänelle riitti. Olin se yksi ja ainoa.
Nyt on kuitenkin sellainen pelko alkanut tulla, että mitä jos en löydäkkään ihmistä, joka tekee joitakin asioita niin kuin hän teki. Mitä jos en löydä ihmistä, joka on valmis luopumaan pornosta takiani? Ihminen joka arvostaa periaatteitani ja kaikkia tapoja elämässäni...? Ihminen joka pitää minua erittäin haluttavana ja seksikkäänä juuri sellaisena kuin olen. Myös alasti ja muutenkin? Hyväksyy minun musiikkimakuni ja harrastukset... hyväksyy ystäväni. ei koskaan pettäisi minua millään tavalla ta imissään muodossa. Että minä riittäisin hänelle silmänruoaksi täydellisesti... Näitä aisoita riittää lueteltavaksi...
Pelottaa että tapaan miehen, ja joudun pettymään raakasti... Löydänkö koskaan ihmistä joka rakastaa minua silmittömän paljon? :'(
Rakastin tätä poikaystävääni, mutta omat tunteeni hiipuivat enimmäkseen sille puolelle että edelleen vain välitin hänestä paljon. En siis loppupeleissä rakastanut rakastanut. Halusin silti olla vielä yhdessä. en ollut silloin mielestäni valmis luopumään hänesät, ja jäämään yksin. Voisin lyödä isostakin rahasummasta vetoa, että hän ei olisi ikinä minua pettänyt. Ja olen kuullut ihmisten sanovan että jos on saanut kumppanin vierelleen joka ei koskaan alentuisi pettämään, niin sellaisesta täytyy pitää kiinni. Oli pakko päästää irti ja jos hän pyytäisi minua takaisin yhteen... en menisi vaikka maksettaisi. hän oli niin ilkeä ja hirveä ihminen minua kohtaan loppupeleissä. Jos toista rakastaa, niin kukaan ei sanoisi pahaa toiselle ainakaan tahallisesti ja tarkoituksella. Ja sillon ei myöskään halua toiselle mitään pahaa. Itsekään en usko että hän koskaan muuttuisi. En halua enää sitä valehtelua ja kauheaa itsekästä käytöstä. Riidellessään hän oli erittäin lapsellinen, vaikka on itseäni 4 vuotta vanhempi.
Nomutta kuitenkin... pelottaa kauheasti tulevaisuuteni. En kuitenkaan ole mikään "malli"... ja pelottaa että jos löydän jonkun, niin varmasti jossain vaiheessa tämä kumppani juoksee selkäni takana kuumien mimmien perässä.
Ite kun näytän keholtani lähes samalta kuin tuo> http://25.media.tumblr.com/0692b611cbe3853c774fef679bca25e1/tumblr_mifavaCtau1s67pspo1_500.jpg
Minulla on hyvä itsetunto ja pidän itseäni seksikkäänä. En kylläkään pidä itsestäni alastomana, mutta muuten kyllä. Itsetuntoni on alkamassa horjumaan nyt kun olen taas sinkku... kun on nyt tullut näitä pelkojakin.
Tämä 2v kestänyt suhde oli elämäni ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Olen 19v nainen.
Onko kenelläkään muilla ollut vastaavaa tilannetta? Ja miten asian voi hoitaa alta pois? :'/ Miten tuollaisesta pelosta pääsee eroon...?
Mitä jos menen aivan lukkoon kun joskus tuleekin joku kiinnostunut mies ja haluaa tutustua?...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Laihduta, läski, laihduta. Siitä se lähtee. Tosin älä odota että kukaan haluaisi kaltaistasi käytettyä naista mihinkään vakavaan suhteeseen enää.
Tää tyttö astu ny kyl käärmeen pesään :D
tämä tarina kuuluu muualle, vaikka novellien joukkoon. Ylläpito ehkä päättää huomenissa mihin siirtää.
No just joo. Kiitti ihan helvetisti näistä "asiallisista" vastauksista. Jos joku jotain kysyy tai kertoo nii asia väännetään läpäks ja ei oteta tosissaan tai sitten takerrutaan johonkin tiettyyn asiaan ja aletaan sössöttämään jotain ihan muuta. Täällä oikeesti pyörii tosi idioottimaista porukkaa... Anteeksi nyt vain.
Sallikaa mun nauraa... ::::::D
Kiitos kuitenkin etukäteen niille jotka tulevat "ehkä" sanomaan jotain asiallista ja järkevää... :D
"Mitä jos en löydä ihmistä, joka on valmis luopumaan pornosta takiani? Ihminen joka arvostaa periaatteitani ja kaikkia tapoja elämässäni...?"
Hyvät kaksoisstandardit ainakin sinulla.
Oletko varma, ettei sinulla ole itsetunto-ongelmia? Koko alkuperäinen viestisi ja äsköinen vastauksesi nimittäin huokuvat niitä. Lisäksi, jos se itsetunto huojuu sinkkuna ollessasi, sitä ei todellakana koskaan ole ollutkaan.
Elämä alkaa näyttää paremmalta, kun alat kohentamaan itsetuntoasi. Ja toiseksi, kannattaa lähteä täältä palstalta äkkiä, jos olet herkkähipiäinen.
Uh.. sä olla iiihanaa.. nainen ;)
Parisuhde, jossa ei voi tyttöystävän kanssa katsoa pornoa? Aika nihkeää.
Suurin ongelmasi ei ole vartalosi (kuvan vartalo oli aika hot), vaan heikko itsetunto seksuaalisuuden saralla. Se ettei koskaan saisi katsella toisia naisia on liikaa vaadittu. Jos jokaisesta perseen vilkaisusta saa riidan aikaan, niin parisuhde on tuhoon tuomittu.
Tämähän kuulostaa juuri "jännältä mieheltä" puolisona. Miten suhteesi olisi mennyt jos kiltti asiakaspalvelija-mies olisi jokaisen oikkusi toteuttanut, uhrannut aikansa sinuun ja pitänyt maailman tärkeimpänä asiana hyvinvointiasi?
Toistaalta ongelma on jo luonnollinen jos bf tarvitsee pornosta saatavan hyvänolon tunteen naisensa lisäksi.
Istu sohvalle, ota käsiisi paperiarkki ja jaa se kolmeen sarakkeeseen. Kirjoita ensimmäiseen sarakkeeseen ytimekkäästi ranskalaisin viivoin joka ikinen asia, joka suhteessanne oli vialla, toiseen ne asiat, jotka olivat positiivisia ja kolmanteen pelkosi. Kun ei enää tule mitään mieleen, yritä katsoa paperia niin kuin sen olisi kirjoittanut kaverisi omasta suhteestaan. Neuvoisitko häntä pyytämään poikaystävää takaisin ja kannattaisiko hänen käyttää muutamaa viikkoa enempää siihen, että kaipaa katkerasti niitä suhteen hyviä puolia?
Suhteen loppuminen sattuu melkein aina. Sinulla oli vielä kyseessä ensimmäinen pitkä suhde ja olet niin hurjan nuori, että totta kai maailma tuntuu sekä tyhjältä että pelottavalta, kun iso osa totuttua elämää onkin muuttunut.
Tulevaisuutta ei voi tietää, mutta sen voi arvata, ettei elämä olisi tuon poikaystävän kanssa ainakaan mukavasti jatkunut. Kukaan ei voi luvata sitä, että sinä löydät mieleisesi kumppanin, mutta löysithän sinä jo tuon edellisenkin. Useimmat löytävät jonkun.
Kyllä sinä tulet löytämään vähintään yhtä hyvän poikaystävän vielä. Eikä nuo sinun vaatimuksesi mitään mahdottomia ole. Ja miksei seksi voi olla seuraavassakin suhteessa hyvää?
Miksi se oli niin hyvää exäsi kanssa? Ilmeisesti molemmat tiesitte mistä pidätte? Se on yksi syy miksi seksi on parempaa parisuhteessa kuin sinkkuna, tunteiden lisäksi tietysti.
Miksi tuhlasit 2 vuotta idiootin kanssa joka haukkkui sua eikä arvostanut yhtään. Naiset yleensäkkin on noin tyhmiä että ovat vuositolkulla miehen kanssa joka kohtelee naistaan päin vit.tua. Turha tulla itkee tänne jos et osaa erota ajoissa
Voimia eron läpikäymiseen.
Yleisellä tasolla en ymmärrä miten joku voi vaatia kumppaniltaan, ettei hän saa katsoa pornoa (jos ei kyse mistään laittomista jutuista). Kuinka moni hyväksyisi, että kumppani kieltää tietyn musiikin, kirjallisuuden (fifty shades mm. on täysin pornoa), elokuvat, tv-sarjat jne? En ymmärrä kaksinaismoralismia, jonka mukaan täysin väärin toisiaan kohtelevien pariskuntien elämät salatuissa elämissä yms on ok seurattavaa, samoin raaka väkivalta, tappamiset jne monissa sarjoissa, leffoissa jne, mutta sitten on tuomittavaa katsoa, kuinka pili menee pimppiin, mikä on maailman luonnollisin asia. En vaan tajua.
Uskollisuus, kunnioitus ja luottamus ovat parisuhteen kulmakiviä ihan minkä ikäisillä tahansa. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin.
Sen sijaan kannattaa miettiä, että kuinka paljon sitä nuorena yrittää väkisin muuttaa toista ihmistä. Kun saat lisää elämänkokemusta ja parisuhdekokemusta, niin opit (toivottavasti) sen, että pitää yrittää hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Jos yrittää toista väkisin muuttaa, niin siitä ei yleensä hyvä seuraa. Ihminen voi muuttua vain, jos hän itse sitä tahtoo.
Tärkeää on se, että parisuhteessa keskustellaan ja että intohimoa ja romanttisuutta vaalitaan. Muuten käy helposti niin, että ollaan vaan kavereita ja mökötetään ihan turhista asioista.
Olet vielä nuori ja elämäsi on edessä. Varmasti löydät itsellesi ihanan miehen. Erittäin harvoin alle 20-v ikäisten suhteet enää nykypäivänä kestävät ikuisesti. Ota opiksesi suhteesta ja mieti, että millä tavalla sinä voisit olla hyvä nainen avovaimona, ystävänä, seksikumppanina jne. Parisuhde on kahden kauppa.
sinä 1 miehen nussima huora kuulut korkkaajallesi ja sinun pitää laihduttaa, senkin läski.
Kuulut sille miehelle joka sinut korkkasi itselleen, meille muille olet pelkkä käytetty huora. Ja vielä ilmeisesti tavishuora.
Syytä itseäsi likainen pikkuhuora.
haulikon ja ampua itsesi, idiootti!