Olen itse valmistunut alalta, jossa ihmiset ovat työllistyneet mitä erikoisimpiin ammatteihin, jotka eivät ainakaan minusta suoranaisesti vastaa tutkintoa. Minusta niitä töitä pystyisi tekemään ilmankin tutkintoa. Itse teen toisen tutkinnon ihan vain sen takia, että tiedän alamme realistisen työllistymistilanteen. Jos et tee tohtorin tutkintoa, sinun on hyvin hankala löytää kunnollista työpaikkaa. Toki sellainen ihminen, joka jaksaa verkostoitumista saa aina töitä. Itse en kuitenkaan omalla kohdallani näe sellaista tarpeelliseksi, koska en vaan jaksa sitä jatkuvaa small talk-keskustelua.
Kun näitä palstoja lukee, niin tulee sellainen olo, että akateeminen työttömyys olisi kasvanut ja ennen sellainen taattu työllisyys maisterin papereiden jälkeen on menneisyyttä. Tilannetta katsellessa sitä alkaa järkeillä, että miksi maistereita pitää valmistua niin paljon?
Olen myös pohtinut sitäkin, että miksi meidän yhteiskuntarakenteessa painotetaan niin paljon kouluttamista käytännön oppimisen sijasta. Tällä käytännön oppimisella tarkoitan sitä, että ihminen istutetaan suoraan työpisteelle ja kerrotaan työtehtävät. Aloitetaan yksinkertaisista tehtävistä luonnollisesti. Muistan vieläkin erään hassun sattuman menneisyydestä, jossa minun tuli kouluttauta kassanhoitajaksi. Olin siihen päivään mennessä tehnyt alan töitä kolme vuotta, mutta muuttuneen lakipykälän tai vastaavan takia, kassanhoitajilta vaadittiin omaksumaan nivaska yksityiskohtaista tietoa liittyen muun muassa päihteiden myyntiin. En koskaan mennyt siihen koulutukseen, koska tiesin osaavani homman aivan riittävän hyvin ja tunsin sellaiset terveellä järjellä ajateltavat asiat kuin, että älä myy alle 18-vuotiaalle jutut. En mennyt koulutukseen puhtaasti siitä syystä, että minulla menee jonkin verran aikaa lakipykälien pänttäämiseen ja kassanhoitaja ammattia varten näin asian vähintääkin naurettavana. Kai siihen hommaan sitten löydettiin motivoituneempi ihminen.
Voin myös tunnustaa, että en oppinut edellisen tutkinnon puitteissa muuta kuin sen, että yliopistomaailma on hidas ja konservatiivinen laitos, jossa päivät kuluu uneliaasti.
Kun näitä palstoja lukee, niin tulee sellainen olo, että akateeminen työttömyys olisi kasvanut ja ennen sellainen taattu työllisyys maisterin papereiden jälkeen on menneisyyttä. Tilannetta katsellessa sitä alkaa järkeillä, että miksi maistereita pitää valmistua niin paljon?
Olen myös pohtinut sitäkin, että miksi meidän yhteiskuntarakenteessa painotetaan niin paljon kouluttamista käytännön oppimisen sijasta. Tällä käytännön oppimisella tarkoitan sitä, että ihminen istutetaan suoraan työpisteelle ja kerrotaan työtehtävät. Aloitetaan yksinkertaisista tehtävistä luonnollisesti. Muistan vieläkin erään hassun sattuman menneisyydestä, jossa minun tuli kouluttauta kassanhoitajaksi. Olin siihen päivään mennessä tehnyt alan töitä kolme vuotta, mutta muuttuneen lakipykälän tai vastaavan takia, kassanhoitajilta vaadittiin omaksumaan nivaska yksityiskohtaista tietoa liittyen muun muassa päihteiden myyntiin. En koskaan mennyt siihen koulutukseen, koska tiesin osaavani homman aivan riittävän hyvin ja tunsin sellaiset terveellä järjellä ajateltavat asiat kuin, että älä myy alle 18-vuotiaalle jutut. En mennyt koulutukseen puhtaasti siitä syystä, että minulla menee jonkin verran aikaa lakipykälien pänttäämiseen ja kassanhoitaja ammattia varten näin asian vähintääkin naurettavana. Kai siihen hommaan sitten löydettiin motivoituneempi ihminen.
Voin myös tunnustaa, että en oppinut edellisen tutkinnon puitteissa muuta kuin sen, että yliopistomaailma on hidas ja konservatiivinen laitos, jossa päivät kuluu uneliaasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitää muistaa, että talouden kohentuessa myös korkeakoulutettujen työttömyys yleensä paranee. Nyt talous on ollut laskussa vuodesta 2008 asti ja tämä näkyy erityisesti korkeakoulutettujen työttömyydessä.
On myös totta, että korkeakoulujen tuottama määrä tiettyjen alojen "asiantuntijoita" ei vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin juuri ollenkaan. Pitää myös muistaa, että tämä sama ongelma ei ole pelkästään korkeakoulutetuilla (vrt. merkonomi, datanomi ym.).
Mitä noihin erikoisiin ammatteihin tulee, niin tuo on täysin totta. Usein nämä erikoiset ammatit kyllä vaativat jonkinlaisia analyyttisiä tai vastaavia taitoja, joten maisteri ei ole siinä mielessä huono valinta. Riippuu siis tietenkin työtehtävästä ja niin edelleen. Tämä on tällaista jaarittelua :)
yleensäkin suurin osa ihmisistä on töissä aivan muualla kuin koulutus edellyttää,, johtuu sattumista jotka osuu kohdalle.
Akateemisetko tänne kirjoittelevatkin? Kaikille palstoilleko?
Miksi ylikoulutetaan? Huomauttaisin vain, että jokainen sen kouluttautumisalansa itse valitsee, kukaan ei pakota. Toki yhteiskunta voi ohjata kouluttautumista esim. aloituspaikkojen määrää ohjaamalla. Ja tosiasiahan on, että ihminen saattaa kuvitella olevansa sopiva johonkin tehtävään, saattaa jopa päästä koulutukseen valintatesteistä huolimatta, mutta kun itse työ pitäisi tehdä, niin ei enää tunnukaan sopivalta alalta joko henkilöstä itsestään tai työnantajan mielestä henkilö ei olekaan sopiva.
No!
Juu, siitä että joka palstallako täällä akateemiset jylläävät, sitten on kyllä akateemisen koulutuksen taso tosi retuperällä, kun esim. tuolla erilaisilla tukipalstoilla tulee kysymyksiä, joita ei uskoisi normaalilla järjellä varustetun ihmisen tekevänkään. Ai niin, akateeminen ei toki tarkoita normaalia järkeä, vaan ilmeisesti jotain vielä enemmän.
Sekin on fakta, että kun ihminen valmistuu johonkin ammattiin vaikka yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta, niin useimmat näistä kuvittelevat osaavansa alan hommat, ja yleensä palkkavaatimus on korkea.
Kuitenkin tosi on, että valmistui sitten mihin ammattiin tahansa, niin työnantajan kannalta vastavalmistunut on AINA aloittelija, eikä työnantaja ole valmis tälle "harjoittelijalle" maksamaan ammattimiehen palkkaa.
Jokainen, ammatista riippumatta, joutuu näyttämään osaamisensa käytännön töissä.
Eli palkkavaatimus alakanttiin alussa. Kyllä ansiot sitten nousevat, kun on osaamisensa näyttänyt käytännössä. Vaikka sitten paikkaa vaihtamalla, kun on ensin sitä osaamista/työkokemusta kertynyt.
Ja aloittajalle verkostoitumisesta: Ei se todellakaan tarkoita pelkkää small talkia, vaan suhteiden luomista heti opiskelupaikasta lähtien. Ja vaikka olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Enkä tarkoita jotain Facebookia, vaan ammatillisia ryhmiä, vaikkapa LinkedIniä.
Juuri tuolta on moni, itse mukaanlukien, saanut moniakin työtarjouksia.