Olen joutunut kohtaamaan pettämisen omassa elämässäni. Asiasta on ollut pakottava tarve puhua kavereitteni kanssa ja kas kummaa yksi jos toinen on tullut petetyksi/pettänyt.
Tästä huolimatta jotkut suhteet jatkuu ja yhdessä pysytään. Ihan en pysty ymmärtämään, mutta onko se sittenkin niin että toista ei voi omistaa. Elämän mittaisessa liitossa on niin erilaisia vaiheita, että vain ne selviävät loppuun asti yhdessä, jotka osaavat selvittää virheet eivätkä luovuta.
Tästä huolimatta jotkut suhteet jatkuu ja yhdessä pysytään. Ihan en pysty ymmärtämään, mutta onko se sittenkin niin että toista ei voi omistaa. Elämän mittaisessa liitossa on niin erilaisia vaiheita, että vain ne selviävät loppuun asti yhdessä, jotka osaavat selvittää virheet eivätkä luovuta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta, monet jatkavat. Monet eroavat. Se riippuu yleensä siitä, miten suhde jatkuu pettämisen jälkeen. Ja siitä, minkälainen itsetunto petetyllä on. Toisaalta on varmasti voimentava kokemus antaa anteeksi ja yrittää rakentaa uudestaan suhdetta, mutta jos toinen ei ota opikseen ja jatkaa pettäjän tiellä, tulevat liitot väkisinkin päättymään - ellei kyseessä ole ns. järkiliitto. Muuten suhde sairastuttaisi petetyn pahasti ja saattaisi johtaa vakaviin itsetunto-ongelmiin.
Ja kyseessä ei mielestäni ole omistamisasia. Ei toista voi omistaa, ei. Mutta kahdenvälinen kunnioitus silti liitossa täytyy olla.
Jotkut pettäjät ottavat opikseen, toiset eivät ikinä opi ja jatkavat pettämistään. Vaikka sitten niin, etteivät "osaa" olla uskollisia (niinkuin eräässä keskusteluketjussa oli mies osuvasti sanonut).
Aina ei voi yleistää. Monesti korva haluaa kuulla ihmisten tarinoista sen, mitä sydän kaipaa. Suomessa avioerotilastot ovat surkeaa luettavaa, mutta toisaalta kertovat sen, että naiset pystyvät rakentamaan elämänsä ilman miestäkin. Maissa, joissa avioero on häpeä, on valitettavasti nainen usein alistetussa asemassa ja tarvitsee miestä. Näissä kulttuureissa miehillä on myös usein useita vaimoja/rakastajattaria. Suomessa kun nainen on opetettu uskomaan itseensä ja tasa-arvoisuuteen miehen kanssa, rinnakkaissuhteet ovat hyvin vaikea hyväksyä.
Itse olin naimisissa toisen kulttuurin edustajan kanssa ja liittomme päättyi lopulta eroon. Mies on edelleen ystäväni, mutta en vain pystynyt hyväksymään hänen sivusuhteitaan. Hän oli aina, kyllä, pahoillaan niistä, lupasi parantaa tapansa - tai sanotaanko, että halusi parantaa tapansa, mutta ei vaan pystynyt. Kolmannella kerralla pistin pelin poikki - ehkä minulla oli joku sisäänkasvanut "kolmas kerta toden sanoo".
Kesti aikansa, ennen kuin löysin taas paikkani elämän pyörästä, mutta hyvin kävi. En ehkä pysty elämään ihan yhtä vaurasta elämää, mutta sydämeeni ei enää koske jatkuvasti. Kipu oli hiipinyt sellaiseksi jatkuvaksi, mitä ei huomaa ennen kuin irrottaa kivun aiheuttajan.
Onhan meillä lapsiakin, siksi sitä ehkä tuli yritettyä pariinkin otteeseen. Mutta minun oli myönnettävä itselleni, että lapsetkin alkoivat kärsiä äitinsä pahasta olosta. Ja isänsä myös, sillä eihän hänkään enää voinut hyvin liitossamme. Joten ero paransi myös lastemme elämänlaatua, saavat nyt nähdä meitä erikseen, mutta eheämpinä.
Tulipa pitkä tarina. Pointtini siis on, että joitakin virheitä ei vaan aina voi selvittää, varsinkin jos ne toistuvat. Ei se silti tarkoita sitä että luovuttaisi. Eroon vaikuttaa joka suhteessa monet asiat. Joskus on mielestäni luovuttamista se, että ei saa aikaiseksi tarvittavia muutoksia elämässään.
Toivotan sinulle voimia ja viisautta omassa elämässäsi, muistathan että elämme vain kerran.
Kukaan ei voi omistaa ketään. Jokaisella on oikeus olla oma itsenäinen itsensä myös parisuhteessa. Miten voit edes ajatella, että ihmisen voisi omistaa? Kun sä ymmärrät, ettei puolisosi ole sun omaisuutta etkä sä voi hänen ajatuksiaan ja tekemisiään määrätä, sulla on hyvät mahdollisuudet saada liittonne vielä toimimaan. Teidän pitää vain sopia pelisäännöistä.
Toimiva parisuhde ei ole määräilyä, mutta sisältää useimmiten yhteisen, vapaaehtoisen sopimuksen molemminpuolisesta uskollisuudesta. Pettäminen ja valehtelu eivät saa itsemääräämisoikeudesta oikeutusta, se on petos kumppania ja hänen kanssaan sovittua kohtaan.
"Kukaan ei voi omistaa ketään."
On se kumman kun aina löytyy joku typerys selittäämään "ettei toista voi omistaa".
Ei tietenkään voi, mutta sillä ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa että kummallakin on oikeus odottaa että toimitaan niin kuin on yhteisesti sovittu.
Kukaan ei "määrä toisen tekemisiä", vaan jokainen on itse sitoutunut toimimaan tietyllä tavalla ja toisella ossapuolella todellakin ON oikeus odottaa että niin toimitaan.
Pettämisen jälkeen ei ole enää yhteistä tulevaisuutta.
Luottamus on mennyt jo. Jatko on vain roikkumista ja kyttäämistä ja kettuilua.
ja niin totta.
Kyllä kesällä pettäjän silimät aukiaa ja suu loksahtaa auki. " Mites se vaimo nyt noin otti ja lähti". Justahan meillä meni ihan hyvin vaikka käry kävikin. Silmä silmästä. Pitkästä vedätyksestä pitkä vedätys ; ).