Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa 10kk. Tosiaan poikaystävä tänään tunnusti pettäneensä mua pöhnässä erään tytön kanssa n. kuukausi sitten kun meillä oli aika riitaisa kausi. Ei kuulemma pystynyt olla kertomatta asiasta ihmiselle jota oikeasti rakastaa, eli mulle. Järkytyin asiasta ja en osannut oikein puhua vielä mitään muutakuin vaan itkeä ja kuunnella poikkiksen selityksiä. Hänkin itki ja sanoi mm. kuinka on joka päivä miettinyt kuinka kertoa asiasta mulle koska pelkää menettävänsä mut ja että potee todella huonoa omaatuntoa. Sanoi ettei aio olla tytön kanssa enää missään tekemisissä, vähentää juomistaan, tekee mitä vaan etten lähde pois ja vannoi ettei enää ikinä petä mua koska ei halua menettää sitä ketä todella rakastaa.
Olen aina ajatellut että pettäminen on totaalinen stoppi parisuhteelle ja että siinä vaiheessa heittäisin jätkän samantien pellolle sen kummempia juttelematta. Mutta nyt kun tää todella tapahtui, ei tää ookkaan niin helppoa. Rakastan todella poikaystävääni ja tuntuis pahalta olla antamatta toista mahdollisuutta. Mutta mitä jos se ei sitten kerrokkaan siitä toisesta kerrasta? Haluaisin uskoa poikaystävää että pettämistä ei todella ikinä koskaan enää tapahdu, mutta luottamus tässä tosiaankin meni ja ilman luottamusta on vaikea seurustella. Se siis pitäisi rakentaa uudelleen.
En todellakaan aio päästää poikaystävää helpolla, ja siksi haluisinkin kuulla teiltä (varsinkin petetyiltä jotka on kuitenkin jatkaneet seurustelua) kokemuksia ja vinkkejä miten tässä pitäis lähteä etenemään. :/
Olen aina ajatellut että pettäminen on totaalinen stoppi parisuhteelle ja että siinä vaiheessa heittäisin jätkän samantien pellolle sen kummempia juttelematta. Mutta nyt kun tää todella tapahtui, ei tää ookkaan niin helppoa. Rakastan todella poikaystävääni ja tuntuis pahalta olla antamatta toista mahdollisuutta. Mutta mitä jos se ei sitten kerrokkaan siitä toisesta kerrasta? Haluaisin uskoa poikaystävää että pettämistä ei todella ikinä koskaan enää tapahdu, mutta luottamus tässä tosiaankin meni ja ilman luottamusta on vaikea seurustella. Se siis pitäisi rakentaa uudelleen.
En todellakaan aio päästää poikaystävää helpolla, ja siksi haluisinkin kuulla teiltä (varsinkin petetyiltä jotka on kuitenkin jatkaneet seurustelua) kokemuksia ja vinkkejä miten tässä pitäis lähteä etenemään. :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voin sanoa, että jos olisin tilanteessasi, nostaisin kytkintä ja saisin uuden kumppanin jossain vaiheessa.
Minulla kolmekymmentä vuotta naimisissa, pettäminen paljastui kaksi vuotta sitten. Vieläkään ei olla päästy normaaliin elämään takaisin. Muutama kerta jo miltei erottu tämän tuskan ja luottamuspulan takia.
Ikinä en olisi tätä edes lähtenyt käymään läpi, jos ei olisi niin paljon muuta jo takana, niin paljon vuosia, jolloin ei ollut pettämistä. Niitä hyviä vuosia ja hyviä hetkiä, joiden varjoon tämä ajan kanssa jää. Mutta lyhyen seurustelusuhteen takia en lähtisi enää luottamusta hakemaan. Ei se koskaan palaudu kokonaan. Se on hyväksyttävä, sekä pettäjän että petetyn. Aina jää särö.
Sinulla on vielä mahdollisuus valita, haluaisitko lastesi isäksi ihmisen, jota joudut epäilemään? Mitä järkeä siinä on? Varmasti rakastat poikaystävääsi, mutta mieti asioita pidemmällä aikavälillä. Jos hän nyt oli kykeneväinen pettämään sinua, kun vielä pitäisi olla suhteessa alkuhuumaa, mitä sitten, kun arki iskee, lapset ovat pieniä, asuntolainaa niskassa, työ väsyttää. Siinä riidellään välillä pakostakin, silloin mieleesi tulisi aina, että mies lähtee hakemaan lohdutusta jostain muualta.
Mieti, mitä haluat elämältäsi, nyt vielä, kun siihen on oikeasti kokonaan mahdollisuus vaikuttaa.
"Olen aina ajatellut että pettäminen on totaalinen stoppi parisuhteelle ja että siinä vaiheessa heittäisin jätkän samantien pellolle sen kummempia juttelematta."
Jos teillä ei ole lapsia (jos olette vasta 10kk seurustelleet), niin ero on ehdottomasti oikea ratkaisu. Pettäjä on ja pysyy pettäjän niin kauan kunnes hän oppii että pettäminen on suurin mahdollinen loukkaus. Annan anteeksi ja hän ei koskaan opi. Pettäminen jatkuu ihan varmasti.
Pettäjän kanssa pitää pistää kerrasta poikki!
Asia on toinen jos on perhe ja lapsia. Silloinkin pettäjälle on laitettava selvät rajat ja hänen on todella osoitettava että hän tekee kaikkensa luottamuksen palauttamiseksi. Mitään lipsumista ei saa sallia.
Lähde pois. Itsellä oli aikoinaan sama tilanne, että eksä petti mua muutama vuosi sitten. Raivoissani otin avoeron ja lähdin pois. Idioottina annoin kuitenkin myöhemmin anteeksi ja on-off suhteemme jatkui avoeron jälkeen vielä muutaman vuoden. En saanut luottamusta missään kohtaa takaisin mieheen; tapahtumat olivat koko ajan mielessäni, olin vihainen ja katkera. Ja yllätys yllätys; mies petti minua myöhemmin vielä muutaman kerran lisää. Nyt vihdoin ja viimein tajusin alkaa kunnioittamaan itseänikin ja pistin lopullisesti suhteen poikki. Pettäjä ei muutu, petettävä kohde vain vaihtuu. Kun luottamus menee, se menee eikä sitä enää saa koskaan takaisin. Jos toista oikeasti rakastaa, ei koskaan loukkaisi toista pahimmalla mahdollisella tavalla. Riidat sun muut ei ole syitä mennä pettämään; aikuinen mies pystyy selvittämään puolisin kanssa riidat tai sitten aikuismaisesti päätetään lopettaa suhde ilman pettämisiä.
Jatkoin suhdetta mieheni jäätyä kiinni pettämisestä. Päätin jatkaa suhdetta pienten lastemme takia. Luottamus (itseni tuntien) ei koskaan palaa täysin, mies on suurennuslasin alla. Toisin sanoen, minä määrään koska menee, minne menee ja kenen kanssa. Toki, jos hän työpäivän aikana pettää, en voi siihen vaikuttaa, mutta saan sen kyllä tietää. Silloin tulee ero välittömästi, olen sen tehnyt selväksi. Hän on hyväksynyt asian, koska ei halua erota. Lupasin myös hänelle, että loppuelämää en häntä kiusaa, mutta aikaa tämä vie.
Ensimmäiset kuukaudet pettämisen jälkeen olivat hirveitä, mutta ajan kanssa, ja asiasta keskustellen asiasta ei tule enää tapeltua.
Toisin sanoen; minun ehdoillani mennään niin kauan, kunnes pystyn "normaalisti" elämään asian kanssa.
Kuulostaa kamalalta sun elämä ja myös miehesi elämä. Sä olet tehnyt itsestäsi vanginvartijan ja miehesi matelee edessäsi. Onko hän oikeasti niin hyvä mies, että hänestä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni? Kuinka kauan luulet hänen jaksavan tuollaista kontrollointia?
Pienet lapset on mielestäni tekosyy jäädä liittoon, jossa toinen pettää. Tajuatko sä lainkaan, ettei miehesi arvosta sinua lainkaan?
Tiesin, että tällaista mielipidettä pukkaa, enkä asiaa selvitä sinulle enempää kuin tämän viestin verran.
Millä perusteella sinä "haukut" minua vanginvartijaksi ja mistä tiedät mateleeko mieheni vai ei?
Mielestäsi elämäni ja mieheni elämä kuulostaa kamalalta. Uskotko, kun sanon että olen sen verran kokenut ja nähnyt elämää, että tämä tilanne ei todellakaan ole kamalaa elämää?
Miestäni et tunne, et voi silloin sanoa paljonko hän jaksaa ja millaista kontrollointia. Minua et tunne, et tiedä miten käyttäydyn. Kunhan kerroin niin yksinkertaisin sanoin, että tyhmäkin ymmärtää mitä siinä lukee.
Pienet lapset eivät ole tekosyy. Syitä on muitakin, mutta lapset olivat suurin syy. Sinähän tiesit senkin?
Ymmärrän, helppohan se on tuollaisia ilmoille heitellä, kun ei tiedä asiasta oikeasti mitään.
Ihmisen pitäisi aina täälläkin kertoa kaikki yksityiskohtia myöten.
Minä en sitä tee.
Tajuatko sä lainkaan, että sinä et tiedä lainkaan millainen elämäni on, kuka siinä arvostaa ja ketä?
Ja nyt, on aivan sama mitä vastaat, millaisin sanoin ja miten vain provosoiden, en vastaa tähän ketjuun enää. Se ei ole tapani, tämä oli vain yksi kerta, johon se tulee jäämäänkin.
Hyvää kevättä kaikille, toivottavasti elämänne toimii ja arvostatte toinen toisianne ;)
Ole iloinen että miehen taipumukset paljastuivat noin nopeasti. Kun laitat suhteen samantien poikki, niin et sitten löydä itseäsi tilanteesta, jossa teillä on vastasyntynyt vauva ja mies höyläilee muita.
Noin siinä todennäköisesti käy, koska pettäminen johtuu luonteesta ja LUONNE EI MUUTU.
Uskottomuudesta toipuminen vie vissiin 2-3 vuotta. Pitkä aika. Täällä oli tosi mielenkiintoinen ja asiallinen artikkeli siitä, voiko uskottomuudesta toipua:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua/
Löysin ketjun, kun hain. Asia on ajankohtainen ja ahdistava. Miten pääsee yli ja kannattaako yrittää mitään jos menee parikin vuotta? Kokemuksia?
Yhteisiä lapsia ei ole, molemmilla aikuiset lapset. Mies paljasti, että käynyt vieraissa useita kertoja viimeisen puolen vuoden aikana. Rikkirevitty olo.
et sä vielä 10kk osaa sanoa rakastatko häntä vai et! ethän tätä edes kunnolla vielä tunne
Riippuu tietysti teistä molemmista ja tahdostanne yrittää. Jotkut päättävät suhten heti, jotkut onnistuvat jatkamaan. Jopa niin, että ovat oikeasti uskollisia toisilleen lopun suhteen ajan. Mutta se on tosiaan ihmisistä kiinni, ja vastauksena kysymykseesi: kyllä yli pääseminen on mahdollista.
"Miten pettämisestä pääsee yli? "
Eroamalla. Piste.