Pahuus

Minua on petetty vuosia sitten ehkä johtuu etäisyyden saamisena asiaan, etten ajattele sitä pahuutena, vaan suurena itsekkyytenä ja ajattelemattomuutena.

Pahuutta on se, mistä olemme saaneet näinä päivinä mediasta saaneet tietää pientä tyttöä koskien. Vetää sanattomaksi ja antaa asioille mittasuhteita.

Uskottomuuttakin pahempi pahuus tuli vastaan vasta käryn jälkeen. Ylimielisyys, lisävalheet ja suuri tunteettomuus ja kylmyys minua kohtaan.
Pettäjä siirtyi äärimmäisiin puolustuskeinoihin, kun uskottomuuskriisi puhkesi. Hän ajautui omaa käytöstä kontrolloimattomaan tilaan, toimien vihan ja halveksunnan ohjaamana. Hyväksyi itselleen mitä härskeimmät pilkat, teot ja mitä törkeimmät julmat valheet. Sairastuin henkisesti, lähinnä tämän vuoksi, en uskottomuuden.

Tuolloin ylöskirjoitin pettäjän suusta kuulemiani lauseita. ”Sä oot säälittävä”, ”kaikki nauraa sulle", ”mä en oo vittu pettänyt sua, usko jo hullu”, ”sä oot vittu täysin sekaisin”, ”sä uskot vaan omaa mielikuvitustasi”, ”sä oot täysin vainoharhainen”, "sä oot hullu, tilaa vittu itelles ambulanssi”. Kerran pettäjä huusi pää punaisena, lähes päälleni käyden, että ei ole koskaan pettänyt minua. Fyysiseltä väkivallalta vältyin, mutta henkinen jatkui 2-3 kk ja oli kauheampaa, ajattelen joskus.

Lisäksi erossa tuli vastaan ahneus, erossa pettäjä yritti viedä omaisuuttani. Kyse ei ollut yhdestä kakkosesta, vaan tapapettämisestä, minkä selvitin myöhemmin.

Petturikumppanin ajatuksista en tiedä mitään...

Pahuudeksi kuvattiin pitkäaikaista ja jatkuvaa toisen alistamista. Liitossa ollessani mies kieli minua hankkimasta tavaraa kotiin ja puutarhaan. Puutarhaan en saanut kaivaa "reikiä". Ilmaiseksi saamani kukat ja kasvit ajettiin epähuomiossa leikkurilla alas. Hän ei suostunut pitämään perheensä kanssa koskaan talvilomaa, koska olin aloittanut siitä riidan joskus liittomme alkupuolella. Kesälomaa hän vietti vain osittain ja omiin harrastuksiinsa painottuen. Hän ei ostanut minulle koskaan kukkia. Hän ei muistanut koskaan hääpäiväämme. Hän ei muistanut syntymäpäiviä. Täysin merkityksettömiä asioita toki, koska en merkinnyt hänelle mitään, kuten nyt myöhemmin selvinnyt. Tapauskottomuus oli alkanut liittomme alkupuolella, eikä hän mielestään ollut voinut enää rakastaa minua. Tämän hän ilmaisi kysyen, "miksi hänen pitäisi olla kanssani, jos ei kerran pysty?" Hän vei minulta kotini ja perheeni puolustuskyvyttömyyteni takia, mutta mielestänsä asiani voisivat olla kurjemminkin. Hän ei välitä lapsestaankaan, vaan siitä, että lapsensa arvostaa häntä. Olen käsitellyt isäänsä lapsellemme lempeästi, jotta hän voisi rakastaa isäänsä (että isänsä ei hylkäisi häntä). Kun pakenin julmuutta pakoon läheisteni luo, kertoi hän palatessani sopineensa seurustelevansa kakkosen kanssa. Hän tuhlasi rahojamme ja omaisuuttamme kakkoseen siekailematta monin minua nöyryyttävin tavoin, enkä minä voinut sen takia/siksi jättää lastamme siihen tolkuttomuuteen ja hulluuteen - ja uskon että hän ymmärsi sen. Hän kertoi, On niin vaikea selittää sanoin sitä kaikkea mitä olen joutunut käymään läpi.

Sellaista sattuu joissakin olosuhteissa. Paljon mahdollista, kun kaksi toisensa kaltaista persoonallisuushäiriöistä ajatuu yhteen ja olosuhteet sallivat äärimmäisen kaltoinkohtelun petetylle (vertaa esim. pienen tytön tapauksessa). Kuten em. artikkelissa todettiin tänään, kaltoinkohtelu saattaa merkitä tällaiselle parille turvallisuuden tunnetta.

Olosuhteet saattaisivat olla vaikka sellaiset, että petturipari tarjoaa uskottomalle puolisolle "suojapaikaksi" majaansa, huolehtimistaan, ruokaa ja lempeä. Oman epäihmismäisen käytöksen aiheuttama stressi puretaan petettyyn, joka syystä tai toisesta on puolustuskyvyttömässä tilassa. Nöyryyttämistä tehdään julkeasti ja julkisesti mistään välittämättä ja petetyn ollessa objekti. Mennään kihloihin (sormusten ostaminen), tavataan sukulaisia ja uusia tuttuja. Matkaillaan, reissataan, pilkataan entistä puolisoa yhdessä, ei oteta yhteyttä, ei hoideta asioita (avioeroa rehdisti), ollaan kuin entistä puolisoa ei olisi olemassakaan molempien nauttiessa siitä vallan tunteesta petettyä kohtaan sairaan omaisesti. Toiminta on niin röyhkeää, että vain harvat uskoisivat, että yhtä osapuolta roikotetaan ja alistetaan hyväksymään tilanne.

Pahuutta on, mutta kuka on tarpeeksi viisas näkemään aikuisen ihmisen hädän?

Pahuutta on kun pettää ties kuinka monien kanssa, jopa ilotyttöjen ja tuo kotiin tauteja viis veisaten puolisonsa terveydestä. Se ei mene enää itsekkyyden piikkiin.

On hyvä että olette ottaneet tuon pienen tytön elämän vakavasti. Mutta näitä vastaavanlaisia pieniä tyttöjä ja poilia on mielin määrin.

Kuinkahan monessa uusioperheessä pelataan tätä kammottavaa peliä, uusi suhde kun haluaa saada lapsen pois, ihan samoin kuin eläimen laittaa häkkiin yksinautotalliin, eläimen joka aikaisemmin aina on ollut ihmisten kanssa, samoin hän yrittää saada lapset myös pois. Tekee tihutöitä, silloin kun lasten oikea vanhempi ei ole paikalla ja syyttää lapsen teoksi. On manipuloinut tuon lapsen vanhammaan niin hyvin, että tämä ei usko omaa lastaan ei puolusta omaa lastaan. Antaa tuon äärimmäisen häirikön alistaa omat lapsensa ja usein itsensä.

Näitä on valtava määrä, vain nuo ihan hirveät tulevat julki, mutta lapsilla on todella paha olla uusperheissä, se ole kotia vaan paikka jossa on pakko olla kun muutakaan ei ole ja lapsia rakstaa omaa vanhempaansa, pelkää jopa tuon uuden ihmisen tekevän pahaa vanhemmalleen, ja eikö tuo aivopesiminen juuri sitä ole.

Kun kaikesta entisestä pitää luopua, tälle ei jää yhtään mitään näin juuri nuo uusiopuolisot usein tekevät, eristävät ihmisen kaikesta ja samalla lapset myösjopa kummeistaan, sukulaisistaan