Moi!
Mulla ois semmonen pulma, oon tullut siihen tulokseen, että ero on ainut ratkaisu. Meillä on poikaystävän kanssa kivaa ja rakastankin häntä todella paljon. Mutta sitten välillä tulee niitä ei rakastettavia puolia esille. Esimerkiksi suuttuessaan mies saattaa käyttää kaikenmaailman haukkumanimiä, tavaroitakin välillä lentelee ja hakkaa nyrkeillä seiniä. Viikko sitten meni taulu tv rikki nyrkin voimasta. Riidat lähtee välillä ihan minimaalisesta asiasta, joka johtaa siihen että poikaystävälläni vähän niinkuin napsahtaa päässä ja silloin haukutaan mut melkein maan rakoon. Mä en sitten ikinä tee muutakuin yritän rauhotella miestä.
Oon tässä jo hetken aikaa ajatellut, että en halua jäädä tähän suhteeseen, että parempiakin miehiä löytyy. Pariin otteeseen oon ottanutkin eron esille ja sen, että muuttaisin muualle asumaan. Asumme siis yhdessä toistaiseksi ainakin vielä. Heti alkaa se laulu "lupaan oikeesti etten hauku sua enää ikinä, rakastan sua oikeesti, älä jätä mua". Nää sanat oon kuullu useesti. Mä en vaan millään jaksaisi näitä kohtauksia joita tulee noin kerran kuukaudessa, välillä parikin kertaa. Miten toinen voi loukata niin pahasti sanoillaan, jos kumminkin aina sitten vilpittömästi pyytää anteeksi?
Mitä tekisitte mun tilanteessa? En millään jaksaisi uskoa, että toi oikeesti loppuisi.. Aina vaan mies saa mut vakuutettua uudelleen ja uudelleen kunnes uudestaan tulee riita ja sen seurauksena haukkumisvyöry.
Mulla ois semmonen pulma, oon tullut siihen tulokseen, että ero on ainut ratkaisu. Meillä on poikaystävän kanssa kivaa ja rakastankin häntä todella paljon. Mutta sitten välillä tulee niitä ei rakastettavia puolia esille. Esimerkiksi suuttuessaan mies saattaa käyttää kaikenmaailman haukkumanimiä, tavaroitakin välillä lentelee ja hakkaa nyrkeillä seiniä. Viikko sitten meni taulu tv rikki nyrkin voimasta. Riidat lähtee välillä ihan minimaalisesta asiasta, joka johtaa siihen että poikaystävälläni vähän niinkuin napsahtaa päässä ja silloin haukutaan mut melkein maan rakoon. Mä en sitten ikinä tee muutakuin yritän rauhotella miestä.
Oon tässä jo hetken aikaa ajatellut, että en halua jäädä tähän suhteeseen, että parempiakin miehiä löytyy. Pariin otteeseen oon ottanutkin eron esille ja sen, että muuttaisin muualle asumaan. Asumme siis yhdessä toistaiseksi ainakin vielä. Heti alkaa se laulu "lupaan oikeesti etten hauku sua enää ikinä, rakastan sua oikeesti, älä jätä mua". Nää sanat oon kuullu useesti. Mä en vaan millään jaksaisi näitä kohtauksia joita tulee noin kerran kuukaudessa, välillä parikin kertaa. Miten toinen voi loukata niin pahasti sanoillaan, jos kumminkin aina sitten vilpittömästi pyytää anteeksi?
Mitä tekisitte mun tilanteessa? En millään jaksaisi uskoa, että toi oikeesti loppuisi.. Aina vaan mies saa mut vakuutettua uudelleen ja uudelleen kunnes uudestaan tulee riita ja sen seurauksena haukkumisvyöry.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vuokraa oma kämppä ja roudaa kamasi sinne. et sä siihen toisen "lupaa" tarvitse. jos ei ymmärrä eroa niin sitten vain et vastaa puheluihin/viesteihin/sähköposteihin. muuta vaikka puhelinnumero tarvittaessa.
muista että se on oma valinta jäädä tuollaiseen suhteeseen, että jos et itse saa aikaiseksi lähteä niin ÄLÄ myöskään VALITA!!
"jos kumminkin aina sitten vilpittömästi pyytää anteeksi? "
paskanmarjat hän mitään vilpitön ole. hänellä on vain jonkunasteinen luonnehäiriö/mielisairaus, joka tarvitsisi ihan ammattihoitoa jonne hän hakeutuisikin jos olisi oikeasti käytöksestään pahoillaan!
totta tuokin, kiitos vastauksesta :)
Mies hakeutuisi hoitoon, jos haluaisi oikeasti, että jatkaisitte yhdessä. Muuta pois, mutta älä syyllistä tai hauku. Miehen pitää itse tajuta, ettei käytös ole normaalia häneltä ja, että haluaa "parantua" siitä. Itse en katselis sekuntiakaan tollasta, että heitellään tavaroita ja haukutaan, ja yleinsä nuo tuppaa vaan pahentua ajan myötä. Kohta sinut tuuppastaan kumoon tai sua lyödään. Lähde!
Suosittelen minäkin eroa Ap:n tapauksessa. Tavaroiden rikkomisesta seuraava askel on väkivaltaan.
Voi että mullakin mies saa tollasia kohtauksia mut ei hauku kumminkaan maanrakoon :o kerran kyllä toistuvasti huusi "h*ora" niin että koko loppu talo varmasti kuuli... Pahoitteli toki mutta eihän sellaista unohda. Tavaroita lentelee ja nyrkkiä isketään seinään nykyään n.3kertaa kuukaudessa.. Kyllä ero käynyt monesti mielessä varsinkin kun riitojakin viimeaikoina joka päivä kun mies ei osaa kunnioittaa sitä jos haluan yksin olla ja tahallisesti ärsyttää. Vielä mitä niihin tavaroiden heittelyihin tulee niin alussa pelkäsin, itkin ja pakenin näitä kohtauksia, nykyään tuntuu siltä että reagoin niihin niin että yritän estellä ja tavallaan teen ihan päin vastoin kuin ennen, kyllä ne vieläkin saa välillä itkettämään mutta useammin kyllä suutun itsekkin siitä kun ei tahdo oikein enää jaksaa sellaista katsoa. Ei pidä itseään yhtään epänormaalina kohtausten suhteen. Voi että
Miksi annat miehen kohdella itseäsi noin? Ansaitset paljon parempaa, ja tiedät sen itsekin!